Yhtiön isoin pomo ilmoittaa aina mukavat uutiset, ja ikävät asiat jäävät sitten alaisten ilmoitettaviksi

Suomalaista ja aitoa johtamistyyliä edustaa se, että esimies ilmoittaa kaikki kivat asiat. Ja alaiset sitten tekevät kilvan erilaisia ikäviä aloitteita. Kun esimerkiksi yhtiötä lähdetään saneeraamaan, niin se merkitsee oikeastaan samaa, kuin henkilöstön vähentäminen. Saneerauksen synonyymi on aina ollut "toiminnan tehostaminen", ja tietenkin tuollainen asia on johtajasta jotenkin kiusallinen, varsinkin jos hän on vasta ilmoittanut siitä, että takana on kaikkien aikojen paras vuosi. Joten silloin yhtiöön palkataan konsultti, joka kertoo että jostain prosessista on "puhti poissa". Se tarkoittaa sitä, että kyseistä prosessia ei tarvita, ja sitten joku "asiantuntija" kertoo suurelle pomolle, että yrityksen eheyttämisen takia pitää tietty määrä henkilöstä irtisanoa.

Vaikka sanotaan että etätyö tuo stressiä, niin silloin kun pomon työhuoneen seinällä on joukko palkkeja, joista näkyy se, miten paljon mikäkin osasto tuottaa. Ja miten paljon kuluja tietyllä osastolla on, niin tuo tilanne saattaa aiheuttaa myös hiukan stressiä. Se mikä varmasti saa aikaan stressitilan on se, että oman osaston kohdalla sisään tulevan rahan eli positiivisen kassavirran kuvaaja on matalin tai sitten vielä suurempaa stressiä aiheuttaa se, että oman osaston kohdalla negatiivisen kassavirran kuvaaja on korkeampi kuin positiivisen kassavirran kuvaaja. Tuolloin ei omasta osastosta ole yhtiölle kuin kuluja, joten ei tarvitse olla Sherlock Holmes voidakseen päätellä, miltä osastolta lähtee työntekijöitä. 

Tai siinäkään ei tarvita suuria ennustajan lahjoja päättelemään miksi pomo pyytää oman osaston päällikköä jäämään vähäksi aikaa juttelemaan parista asiasta. Eli osastolle tulee henkilöstöä koskevia vähennyksiä syynä se, että työvoimaa on vähän liikaa. Siis pikkujoulujen jälkeen pari henkilöä saavat kohteliaan ilmoituksen, että heillä on vähän liian vähän töitä. Ja tuotantotaloudellisista syistä he saavat lähteä suoraan kohti työvoimatoimistoa. Voisi vaikka ajatella, että joku on neuvonut yhtiön johtoa pitämään hiukan liian suurta määrää työntekijöitä, jotta heitä voisi sitten mukavasti vähennellä. Ja tietenkin ne jotka saavat jäädä pidetään tyytyväisinä, kunnes taas tulee seuraava YT-kierros. 

Tuolloin saatetaan toimia niin, että esimies eli yhtiön pääjohtaja kertoo että henkilöstölle on tulossa kaikkien aikojen pikkujoulut, mutta sitten kun vuosi on vaihtunut, niin eteen astuu joku apulaisjohtaja, joka ilmoittaa että yhtiössä on alkanut YT (YhteisTyö)-neuvottelut. Eli silloin vain sanotaan, että "sori Virtanen, mutta yhtiön kanta on se, että sinulla vain ei ole tarpeeksi työtehtäviä". Ja sitten suoritetaan tarpeettoman työntekijän siirtäminen työttömyyskassaan, nimittäin mikään työmarkkinatuki ei kuulu suomalaiseen työelämään, vaikka sitäkin voisi saada, jos olisi käynyt koulut loppuun. Toinen malli sitten suomalaisesta johtajuudesta on se, että kaikki virheet yhtiössä tekee alainen. 

Esimies antaa toki tehtävät, ja katoaa sitten omaan toimistoonsa, ja alainen ottaa sitten tuon tehtävän hoitaakseen. Tuloksena on sitten tilanne, missä alainen saattaa tehdä virheitä. Jos työ on tehty oikein, niin johtaja ilmoittaa asiallisesti yhtiön tehneen suuren teon. Jos taas työ on tehty huonosti, niin silloin asia kaadetaan alaisen niskaan, joka on toiminut projektissa. Siis tietenkin esimiehen pitää valvoa työtä, ja pyytää apua jos ei työ suju. Mutta sitten päästään siihen, että jostain syystä, jos apua pyydetään liian usein, niin henkilö leimataan suoraan pätemättömäksi.

Miten tämä sitten näkyy koko yhteiskunnassa? Siis mihin on kadonnut Sanna Marin? Pääministeri Sanna Marin on koko hallituksen työnjohtaja, joka on siis asemassa, missä pitäisi voida ilmoittaa vain mukavia asioita. Ja sitten ollaan tultu siihen tilanteeseen, että ei olla totuttu siihen, että hallitus joutuu kerran toisensa jälkeen toteamaan strategiansa pettäneen. 

Yleensä käytännön lainvalvonta sekä muut toimet kuten kulkutauteja vastaan taisteleminen on jätetty maassamme viranomaisille, eli poliisi ja kumppanit tekevät sitä ikävää työtä, mihin kuuluu tietenkin esimerkiksi sakkolappujen jakaminen, sekä ihmisten käännyttäminen kotiin rajoilta ja Hämeenlinnan tieltä. Mutta sitten ollaan tultu siihen tilanteeseen, että mikään taktiikka ei ole saanut koronaa aisoihin. Ja maassamme on tullut uusi variantti, jota kutsutaan "omikroniksi".  Noita omikron tapauksia on sitten maassamme tavattu jo kaksi kappaletta. 

Voimme sitten aivan oikeasti lähteä taas vaihteeksi laittamaan kaiken maailman sulkuja, ja hokea mantraa "paikallista, eristä ja tukahduta". Ehkä tuolla tavoin saadaan aikaan se, että "omikron" variantti ei sitten saa aikaan suurta hallitsematonta epidemiaa. Lockdown-tila on tietenkin asia, mistä varmaan olisi hyötyä, jos se olisi koko maan laajuinen. Mutta sellaisista lockdonwn-tiloista ei varmaan ole mitään hyötyä, jotka voi kiertää matkustamalla kaksi tuntia johonkin toiseen kaupunkiin. Eli se että Helsinkiläiset matkustavat Lahteen juomaan kaljaa ei tee mistään lockdown tilasta pitävää.

Se mikä sitten tekee kaiken maailman poikkeustiloista ikäviä on se, että nämä poikkeustilat muuttuvat jokapäiväiseksi arkiseksi asiaksi. Siis on olemassa valtioita, joiden poikkeustilat ovat kestäneet jopa vuosikymmeniä, ja niissä asiaan suhteudutaan arkisesti. Eli ihminen on mukautuvainen, ja esimerkiksi etätyöstä tulee ennen pitkään rutiinia. Ja muutos varmaan on asia, mikä meitä kaikkia stressaa. Mutta kuten tiedämme, niin sekin asia stressaa, jos esimerkiksi työmaalla joku kuulee tarinan siitä, kuinka yhtiön johto haluaa tehostaa yhtiön varainhankinta prosessia, ja itse huomaa oman osastonsa tulospalkin olevan se kaikkein matalin. Silloin varmaan tuntuu todella hienolta, kun pääsee kohta kirjoittamaan sitä paljon puhuttua CV:tä sekä työhakemusta.