20 vuotta sitten mentiin Euroon, mutta oliko se järkevää?

Mikään ei ole niin viisasta kuin jälkiviisaus

Päätös Euroon liittymisestä tehtiin sen tiedon perusteella, mitä silloin oli käytettävissä. Oliko se järkevää vai ei? Sitä on turha enää jossitella. Kuten tästä Euro-keskustelusta olemme nähneet, niin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Kuitenkin meidän pitää muistaa että Euro ja EU eivät ole mitään urheilukilpailuja. Me voimme aina sitten tietenkin erota Eurosta ja EU:sta jos haluamme. Mutta tuolloinkin meidän pitää miettiä sitä, että kun Euroon mentiin, niin silloin EU:ssa oli valtavan voimakas talouskasvu, ja esimerkiksi Suomen teollisuus halusi mukaan Itä-Euroopan projekteihin.

Esimerkiksi hyvät suhteet Saksaan takaavat tuolloin tien keskisen euroopan sekä erityisesti entisen DDR:n rakennustyömaille. Samoin Suomalaiset teollisuusmiehet tarjosivat EU-toimijoille tien Venäjän kultamaille. Siellä oli rakennustyömaita sekä erityisesti öljyä ja maakaasua, jota haluttiin tuoda EU hun. Halpa maakaasu takaa halpaa energiaa. EU ssa huomattiin suomalaisten hyvät suhteet Venäjään ja EU ssa sekä erityisesti Euroopan talouselämän piireissä ajateltiin, että EU jäsenyys hyödyttää molempia. 

Samalla haluttiin tehdä maamme teollisuutta sekä osaamista tunnetuksi muille maille. Mutta sitten kun lähdetään tuollaiseen projektiin mukaan, niin pitää muistaa että jossain vaiheessa nuo rakennusprojektit päättyvät. Ja jopa kaikkein voimakkain sekä suurin talous kääntyy laskuun. Eli kun ei mene enää hyvin, niin viimeistään sitten alkaa kuulua myös niitä sora-ääniä. 

Mikään rakennusprojekti ei jatku ikuisesti. Samoin talouskasvu ei ole ikuista, ja ennemmin tai myöhemmin suurimmatkin taloudet kääntyvät laskuun. Talouden sykli on taloustieteen perusta. Ja kun vuosina 1999-2002 siirryttiin Euroon, niin olisi pitänyt huomioida sekin asia, että mikään talouskasvu tai rakennusprojekti ei ole ikuinen asia. Ja ennemmin tai myöhemmin olisi edessä talouden taantuma. 

Oliko tuo asia kuten liittyminen Euroon sitten järkevä siirto? Jälkiviisaasti voidaan todeta että tuolloin olisi pitänyt myös varautua siihen, että talouskasvu ei ole koskaan ikuista. Mutta tuolloin ei kukaan edes ehkä halunnut kuulla tuosta asiasta, kun rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Tietenkin jossain vaiheessa eteen tulee lama, ja tietenkin tuolloin voidaan aina erota tuosta valuutta- tai muusta liitosta. Mutta ehkä se antaa jonkinlaisen signaalin siitä, että miten järkevää politiikkaa joku maa noudattaa. Eli kun menee hyvin, niin tullaan sitten innolla mukaan. 

Mutta sitten kun tulee vastoinkäymisiä, niin sitten lähdetään suhtautumaan kriittisesti tuohon liittoumaan. Tuolloin ei löydy enää yhtään hyvää syytä kuulua mihinkään liittoon, joten siitä voidaan saman tien vaikka erota. Mutta onko asia sitten niin? Onko rahaliitosta niin kauhean helppo erota, jos valtio on siihen on kerran liittynyt?

Teknisesti ottaen Eurosta eroaminen ei ole mikään vaikea asia.

20 vuotta sitten maamme meni Euroon, ja ehkä ilman sitä olisi tilanne ollut toinen. Tai mistä sen tietää, miltä maamme talous tällä hetkellä näyttäisi, jos vaikka olisimme ottaneet itseämme niskasta silloin kiinni, ja lähteneet siitä että Suomella olisi oma valuutta. Tai olisiko ollut vaikeaa, jos meillä olisi ollut oma valuutta ja Euro olisi toiminut rinnakkaisvaluuttana? Tuo asia ainakin toimii Ruotsin laivoilla, mutta jostain syystä se ei toimi missään muualla. No kun olemme siirtymässä kohti rajatonta maksujärjestelmää, niin missään nimessä ei esimerkiksi maksun kanssa ole mitään ongelmia. 

Automaattisessa maksujärjestelmässä tietokone eli tekoäly suorittaa valuutan muuntamiseen tarvittavan laskutoimituksen automaattisesti. Eikä pitäisi olla mitenkään vaikeaa installoida tätä ominaisuutta tavallisiin kassajärjestelmiin. Tuolloin myös käteismaksu voidaan muuttaa toiselle valuutalle siten, että lukijaan työnnetään pankkikortti, joka on myönnetty jossain tietyssä maassa. 

Tuolloin järjestelmä näyttää hinnan sekä Euroissa että pankkikortin kotimaan valuutassa. Ja järjestelmä voisi sitten kysyä että käyttääkö maksaja käteistä. Korttimaksussa ei tuota ominaisuutta välttämättä tarvita, mutta voisi olla mukavaa jos kuitissa lukisi myös mitä olisi tuote kotimaassa maksanut. Ja tietenkin tekoäly voi muuttaa järjestelmässä käytettävän kielen siten että se olisi se, mikä on asiakkaan kortille rekisteröity. Mutta nykyään voi Suomalaisella pankkikortilla maksaa myös euroalueen ulkopuolella. 

Tuolloin vuonna 2002 kun Euro otettiin maassamme käteisrahana käyttöön ei Internet ollut vielä niin kehittynyt että tuota ominaisuutta olisi voitu käyttää.  Ei olisi ollut niin vaikeaa laittaa kaksia hintoja kauppoihin, kuten laivoilla on. Mutta jostain syystä meidän maamme poliittisilla johtajilla oli niin kauhean kova kiire Euroon, että Markkaa ei sitten enää edes haluttu pitää. Siis mitä tuo asia toi tavallisille kansalaisille? Ei oikeastaan mitään muuta kuin sen, että meillä oli taskussa uusia rahoja, joiden arvo oli kuusi kertaa suurempi kuin sen mihin olimme tottuneet. Euro oli ollut käytössä jo 1.Tammikuuta 1999, ja ehkä olisi ollut parempi että se olisi ollut esimerkiksi taustalla toimiva virtuaalinen valuutta, joka ei olisi tavalliselle ihmiselle näkynyt. 

Mutta nykyään tilanne on se, että tietojärjestelmien kehittyminen on saanut aikaan sen, että me voimme maksaa sujuvasti millä valuutalla haluamme. Tietenkin teknisesti voisimme erota Eurosta vaikka välittömästi. Taktisesti eli poliittisesti Eurosta eroaminen on taas asia mikä tuottaa vaikeuksia. Eurosta eroaminen toisi tietenkin mahdollisuuden ohjata omaa talouspolitiikkamme, mutta mitä muuta se sitten toisi? Toisiko ero Eurosta sitten mitään muuta kuin hintojen muutoksen sekä lyhenteen mk. kauppoihin? Tai miten se sitten vaikuttaisi muiden maiden tai yritysten haluun sijoittaa rahojaan meidän maahamme? 

Millaisen signaalin ero Eurosta tai EU:sta antaisi esimerkiksi Venäjän johdolle?

Siis mikään ei ole niin kauhean hyvää viisautta kuin jälkiviisaus. EU takasi valuutan sekä ihmisten vapaan liikkuvuuden ja esimerkiksi valuuttalainojen hakeminen helpottui. Valuuttalaina voitiin EU:ssa hakea suoraan ulkomaisilta pankeilta. Ja se tietenkin helpotti investointeja. Tuo järjestelmä luotiin tekemään esimerkiksi rakennusurakoiden tarjouksista helpompia, kun Itäblokin projekteista käytiin kovaa kilpailua. Ja valuuttalainojen tarkoitus oli nopeuttaa myös uusien yritysten pääsyä myös noille markkinoille. 

Ehkä meillä menisi paljon paremmin, jos emme olisi liittyneet Euroon. Miksi silloin 20 vuotta sitten kukaan ei tuota vaihtoehtoa edes ottanut huomioon, kun lähdettiin mukaan tähän suureen talousalueeseen sekä yhteisvaluuttaan? Toki Euro on tuonut sellaisen asian ihmisten silmiin, että meillä kaikki on kauhean kallista. Samoin myös esimerkiksi palkkoja voidaan suoraan vertailla. Eli jos maassamme on kaikki kallista, niin silloin meidän pitää myös saada paljon parempaa palkkaa, kuin ihmisten jotka elävät maassa jossa esimerkiksi elintarvikkeet ovat halpoja. 

Kun Euroon liityttiin niin unohdettiin yksi asia. Talous ja kauppa liittoihin sekä yhteisvaluuttoihin on helppoa liittyä. Mutta niistä ei ehkä sitten ole niin helppoa erota kuin ihmiset haluaisivat uskoa. Talouteen ja valuuttaan liittyvät päätökset liittyvät muihin kokonaisuuksiin. Eli niiden kautta annetaan myös erilaisia turvallisuuteen sekä ulkopolitiikkaan liittyviä signaaleja. Esimerkiksi ero Eurosta varmasti antaisi erittäin mieluisan signaalin myös Venäjän johdolle, joka varmasti haluaa hajottaa EU:ta sekä NATO:a kaikin tavoin. 

Kuka maksaa esimerkiksi ulkomailta suoraan haetut valuuttalainat, jos niiden hakija on konkurssissa? Samoin itä pankkien velat saattavat kaatua meidän päällemme. 

EU on verkostotalous, jossa kaikki valtioiden toiminta liittyy kaikkeen talouteen liittyvään. Eli EU:ssa on valta määrä lainoja, joissa maamme on mukana. Myös yksityiset toimijat ovat ottaneet lainoja suoraan ulkomaisista pankeista sekä myös taanneet osia muiden toimijoiden lainoista. 

Verkosto-lainojen idea on siinä että lainaa otetaan suurella joukolla. Eli perustetaan yhtiö johon otetaan laina ja sitten tuo laina jaetaan osakkaiden kesken. Tuolloin osakkaat voivat taata lainoja ristiin, jos toinen toimija on sitten ulkomailla. Verkottuneiden lainojen kautta myös lainan riskit minimoidaan. 

Tuolloin järjestelmä voi toimia niin, että toinen toimija, joka on vaikka saksalainen takaa toisen lainan Suomessa. Ja sama suomalainen toimija takaa sitten äskeisen saksalaisen toimijan lainan Saksassa. Tietenkin todellisuudessa tämä järjestelmä on hyvin monimutkainen, ja siinä on paljon enemmän kuin vain nämä kaksi toimijaa. 

Samoin saattaa olla että esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat rahoittaneet lainojaan hankkimalla lainoja toisten maiden pankeista. Eli se paljon puhuttu lainarahalla eläminen on muuttunut kansainväliseksi toiminnaksi. Kun kotimaassa otettu laina pitää maksaa takaisin, niin silloin haetaan vain lainaa ulkomailta, jolla sitten voidaan maksaa tuo kotimaassa otettu laina pois. 

Noiden verkottuneiden lainojen tarkoitus on ollut vakauttaa järjestelmää. Ja tietenkin me voimme aina jättää velat maksamatta. Mutta sitten se vaikuttaa siihen, miten meihin luotetaan kansainvälisillä markkinoilla. Ilmeisesti huomattava osa noista verkosto lainoista on yksityisten toimijoiden ottamia, mutta ongelma on siinä että jos ulkomailta lainatun rahan lainaaja menee konkurssiin, niin viime kädessä myös nuo lainat jäävät valtion maksettavaksi. 

Se mikä erityisesti horjuttaa talouden kehitystä on esimerkiksi EU:n suhde Venäjään. Jos EU:ta uhataan ydinaseilla, niin se aiheuttaa tietenkin heijastumia myös taloudelliseen tilanteeseen. Jos Suomi eroaa Eurosta, niin millaisen signaalin se antaa esimerkiksi Venäjälle, joka mielellään painostaa muita maita? 

Euroon liityttiin silloin kun siellä meni hyvin. Haluttiin saada kaikki mahdollinen etu EU:sta, ja silloin ei jarruja paineltu. Maamme teollisuuden piti saada kaikki etu uudesta jäsenyydestä, ja siinä sitten unohtui sellainen asia, että ennen pitkään myös EU:n kaltainen talous kääntyy laskuun. Eli mikään nousukausi ei kestä ikuisesti on taloustieteen yksi kulmakivistä. 

Talouden sykli tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa bruttokansantuotteen kasvu lakkaa, ja se aiheuttaa työttömyyttä. Siis myös Euroaluetta koskevat samat talouden lainalaisuudet kuin muitakin talousalueita. Ehkä silloin kun maamme liittyi Euroon ajateltiin, että voimme sitten erota siitä, kun talous EU:ssa lähtee laskuun. Mutta jostain syystä tällaista vaihtoehtoa ei olla koskaan esitetty sieltä, missä päätöksiä näistä asioista tehdään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12244739