Miksi Venäjä uhkailee muita?
Jos sanotaan että valtion johdolla on aseita hallussaan, ja se uhkaa käyttää niitä, niin silloin uhkaus on aina otettava vakavasti. Aivan samalla tavoin kuin ihmisen kohdalla, joka omistaa aseen, niin valtion omistamat tai hallussaan pitämät ydinaseet on otettava vakavasti. Jos joku uhkaa toista jonkinlaisella aseella ja tuolla uhkaavalla taholla on aseita hallussaan, niin silloin voimme hyvällä syyllä olettaa että tuolla uhkaavalla taholla on myös tahto käyttää noita aseita myös silloin jos se kokee noiden aseiden käytön edistävän sen omaa asemaa tai etua.
Venäjän kohdalla ydinaseiden käytön kynnys on eri kuin lännessä. Ja ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Venäjän konventionaalinen asevoimien konventionaalinen iskuvoima eli täsmäaseet eivätkä robottikoneet ole samalla tasolla kuin Naton vastaavat järjestelmät ovat. Puutteita noissa asioissa korvataan massiivisella tulen käytöllä, mikä perustuu pitkälti rakettien sekä tykistön ja ilmavoimien käytölle kohteen tuhoamiseksi. Länsimaissa paikannettu kohde tuhotaan täsmä-asein. Eli pyritään niin sanottuun “kirurgiseen iskuun”.
Mutta toisin kuin länsimaissa tuo venäjän armeijan käyttämä taktiikka perustuu siihen, että kohde peitetään pommien sekä kranaattien sarjalla, joka tuhoaa koko rakennuskannan tietyltä alueelta. Tuo taktiikka on ollut käytössä jo Berliinissä 1945, ja se on edelleen “käypää tavaraa edelleen. Toki massiivinen tulenkäyttö saa aikaan sen, että koko kaupunki muuttuu soraläjäksi, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä
Neuvostoliiton kaatumisesta on noin 30-vuotta, mutta silti Venäjän johto käyttää samaa kieltä kuin tuolloin. Siis miksi näin on? Neuvostoliiton ajalta peräisin oleva kova kielenkäyttö on asia, mikä varmasti on jäänyt mieleen, ja syy miksi Venäjän johto käyttää kovia sanoja, on se, että se on tottunut saamaan tahtonsa läpi nimenomaan kovalla kielenkäytöllä.
Siis kuten tiedämme, niin silloin kun joku asia on toiminut ennen hyvin, niin silloin sen käyttö on hyvin houkuttelevaa. Ja Venäjän johto tietää että kovat puheet tuovat sille sekä sen asialle julkisuutta. Eli jos sitten tilannetta arvioidaan Kremlin näkökulmasta, niin sillä on tarjolla keppiä sekä myös porkkanoita. Jos olemme Kremlille mieliksi, niin silloin saamme halpaa öljyä sekä maakaasua.
Jos taas olemme tuhmia, niin silloin meidän pitää varautua siihen, että päällemme sataa ohjuksia. Se mikä aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen sekä Suomelle että EU:lle, ja erityisesti NATOlle on se, että Venäjän aseiden edessä ei EU ehkä kykene tekemään yhtään mitään. EU:n oma tulivoima ei riitä missään nimessä ole verrannollinen Venäjän ydinaseiden tulivoimaan. Samoin jos Venäjän johto kokee, että sitä uhataan ydinasein tai että sen oma konventionaalinen voima ei riitä, niin sitten riski siihen, että Venäjä käyttää ydinaseita on hyvin paljon matalampi, kuin mitä haluamme uskoa.
Toisaalta jos annamme periksi, ja tarjoilemme Ukrainan lautasella Venäjälle, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että se että emme tee mitään yllyttää Venäjän johtoa ryhtymään vastaaviin toimiin myö muualla. Ja sitten taas seuraa sellainen kysymys, että mitä voimme tehdä? Eli tässä vaiheessa voimme sanoa, että voimme aivan vapaasti lähteä lepyttelemään Putinia, kun saamme taas upouuden amerikkalaisen monitoimihävittäjän kentillemme. Mutta sitten tietenkin se saattaa vaikeuttaa maamme asemaa toisen suurvallan, eli meille aseita toimittaneen valtion näkemykseen meistä.
Eli tietenkin voimme aina muistaa sitä, että Putin on joissakin asioissa loistotyyppi, mutta jostain syystä saattaa olla niin, että Putin saattaa pitää uusia sotakoneita askeleena puolustuksemme integroitumista kohti Naq. Siis aina voimme sanoa että meillä on itsenäinen puolustus, ja että emme kuulu on. Mutta jos sitten omien monitoimihävittäjä-laivueiden sekä niiden tärkeimpien aseiden käyttöön vaaditaan USA:n lupa, niin Putin saattaa pitää tilannetta sellaisena, että maamme on jo liittynyt Natoon.
Siis jos ajatellaan että Putin ryhtyy sotaan Natoa vastaan, niin tietenkään hän ei ehkä muista kunnioittaa myöskään Suomen itsenäisyyttä. Eli venäläinen sodanjohto tapa on se, että pääasia on tehtävässä jonka osasto saa. Venäjällä ei myöskään ole tapana arvostella asevoimien toimia, jos niihin on valtiojohdon antama lupa. Eli Venäjällä on paljon helpompi olla kenraali kuin jossain Nato-maassa, jossa asevoimien komentajaa uhataan helposti sota-oikeudella, jos hän on ampunut siviilejä.
Venäjällä taas ensisijaisesti tehtävän onnistumisella on merkitystä, eikä siellä suvaita esimerkiksi asevoimia tai asevoimien sodanjohto tavan arvostelua ja esimerkiksi mielenosoitukset tukahdutetaan tehokkaasti sekä asiantuntevasti. Tuolloin joukko-osaston komentaja on oikeutettu käyttämään tarpeelliseksi katsomaansa tulivoimaa. Venäjän asevoimia eivät rasita sitten myöskään mahdolliset sota-oikeudet yms. asiat.
Kommentit
Lähetä kommentti