Miksi Jeppe Niilonpoika juo?

Miksi Jeppe Niilonpoika juo?

Miksi Jeppe juo? Siis kaikki tietävät että jeppe juo, mutta miksi Jeppe sitten ryyppää itseään hengiltä? Jos ajatellaan että “Jepen” ensimmäinen ravintola-ilta on ollut niin positiivinen, että hän on halunnut olla sen jälkeen aina humalassa, niin missä vaiheessa esimerkiksi huoltoasemien merkkituotteet kuten lasinpesunesteet ovat muuttuneet positiiviseksi kokemukseksi? “Jepen”  juomisen tietää aivan jokainen koska joka perjantai ja myös pitkin viikkoa “Jepen” rapun edessä on poliisi ja sairasauto. Ja sitten kun noita “iloisia” vieraita ei enää käy, niin kaikki tietävät että “Jeppe” on siirtynyt paikalliseen puistoon asumaan. “Jeppeä” ei myöskään juurikaan näy missään työnvälityksen järjestämissä työnhaku tilaisuuksissa. 

Ja suurin osa ihmisistä ei ole tuota sankaria koskaan edes nähnyt selvin päin. Joten tietenkin joskus kysytään, että mistä “Jeppe Niilonpoika” sitten saa rahaa tuohon elämäänsä. Siis “Jeppe Niilonpoika” juo. Mutta miksi hän juo, kas siinä on kysymys, johon ei niin helposti saada vastausta. Ja ilman tuota vastausta ei kukaan voi oikeasti auttaa tuota henkilöä. Päihderiippuvuuteen kuuluu häpeä, ja jos itse ajattelisin että olisin juovuksissa ajanut perheeni jouluna lumihankeen, niin toki minun pitäisi tekoani hävetä. Häpeä on asia, mikä estää ihmistä uusimasta pahoja tekojaan. 

Mutta samalla häpeä estää alkoholistia hakemasta apua. Meillä Suomessa on sellainen ongelma, että menestyjiä palkitaan ja heillä on kavereita. Mutta sitten kun ihminen epäonnistuu, niin hänet jätetään aivan yksin. Eli epäonnistuneen luuserin kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä. Samoin maassamme on sellainen ikävä ilmapiiri, että vain ihmisen epäonnistumiset huomioidaan. Myös se on merkittävää, että epäonnistumiset huomioidaan siten, että kaikkein pahin mahdollinen skenaario otetaan huomioon. Eli mitään muuta kuin täystuho ei voi olla seurauksena siitä, jos joku tekee virheitä. 

Saattaa olla että henkilö on tehnyt tuhat kertaa asioita oikein, mutta sitten sen yhden epäonnistumisen kohdalla käy niin, että vain tuo yksi epäonnistuminen muistetaan. Jos henkilö tekee väärän sähköasennuksen, niin silloin tietenkin koko talo tai kaupunki saattaa syttyä palamaan, ja Vladimir Putin voi käyttää tilaisuutta hyväkseen sekä hyökätä Suomeen. Eli sitä ei kukaan muista monta onnistunutta sähköasennusta tuo henkilö on tehnyt, mutta sen yhden epäonnistumisen muistavat kaikki. Ja pahinta sitten on se, että kaikkia epäonnistumisia kohdellaan siten, että ne ovat tahallaan tehtyjä.  

Suomalaisessa sosiaalipolitiikassa ongelmallista on kaksijakoinen suhtautuminen päihteisiin. Siis tietenkin alkoholisti avaa aivan itse sen korkin. Eikä omaa vastuuta voi sillä kiertää, että esimerkiksi viinaa syytetään kaikesta. Eli kuten tiedämme, niin ihminen tekee itse tekonsa, ja pahinta mitä alkoholistille voi tehdä on hyväksyä hänen tilansa. 

Kenenkään ei sovi unohtaa, että alkoholistin pilaamat juhlat ovat hänen itsensä pilaamia, ja tuota käytöstä hänen sopii kuitenkin hävetä. Siis voimme ymmärtää alkoholistia, mutta hänen käytöstään ei kenenkään tarvitse hyväksyä. 

Alkoholin käyttöä pidetään ihmisen omana asiana, eikä siihen sovi muiden puuttua. Mutta jos joka ilta ovella on poliisi, niin onko se sitten oma asia? Tuotakin sopii joskus vähän miettiä. 

Jos sitten joku ihminen muuttuu alkoholistiksi, eli hän ei enää kykene hallitsemaan juomistaan, niin silloin hänet lähetetään hoitoon, mistä ei sitten tule mitään. Päihteiden väärinkäyttöä pidetään ihmisen omana vikana. Eli päihteiden väärinkäyttäjää kohdellaan syyllisenä omaan tilaansa, ja päihteiden väärinkäyttöä pidetään itseaiheutettuna sairautena. Hoitoon kyllä voi päästä, mutta sitten edessä on uusi ongelma. 

Nimittäin hoito on usein täysin vapaaehtoista, ja sitten kun kunto alkaa kohentua, niin henkilö lähtee helposti pois tuosta laitoksesta. Seurauksena on usein sitten se, että kyseinen henkilö on päätynyt takaisin ryyppyremmiin, josta on sitten vielä vaikeampaa päästä pois kuin ensimmäisellä kerralla. Alkoholismin sekä muiden päihteiden kohdalla ongelma on siinä, että ennen kuin ihminen alkaa tarvita ryyppyä, niin hän ei ole alkoholisti. Aivan samalla tavalla ennen kuin ihmisen on pakko ottaa piikki, niin hän ei ole narkomaani.

Kun sitten mennään hoitoon, niin kunto tuolla laitoksessa kohenee yllättävänä nopeasti, ja sitten alkaa menokenkä taas vipattaa. Usein alkoholismiin sekä kuntoutukseen liittyy sellainen asia, että oma kunto arvioidaan paljon paremmaksi, kuin mitä se oikeasti on. Ja kukaan ei sitten ole alkoholistille viitsinyt mainita sitä, että kun hän menee takaisin kotikaupunkiinsa, niin siellä tuttu “Make” sitten tulee vastaan, ja sanoo että “mennään kaljalle”. Sen jälkeen kaikki kuntoutus tai siihen viittaava on “luusereiden hommaa”, kun niissä laitoksissa on kaiken maailman sääntöjä, joten antaa mennä vain, ja sitten on edessä pikajuna takaisin puliukkojen joukkoon. 

No alkoholismi on asia, mistä ei juurikaan puhuta muuna kuin sairautena, ja kaikki toteavat yhteen ääneen että “Jeppe juo”, mutta tuolloin unohdetaan se, että pitäisi myös kysyä, että “miksi Jeppe juo”? Mikä tuon alkoholistin ajoi siihen kierteeseen, mikä lopulta ehkä vei hänen henkensä? Miksi joku puliukkojen joukko tai jääkylmä katu näyttävät paremmalta kuin oma koti? Eli onko niin, että alkoholistin elämässä on sattunut jotain, mikä on johtanut tuohon kierteeseen? Jos omat vanhemmat eivät ole alkoholisteja, niin mitä varten esimerkiksi urheilija muuttuu ihmiseksi, joka täyttää elämänsä alkoholilla sekä tupakalla. 

Jos alkoholismin syy ei ole tiedossa, niin silloin henkilö päätyy aina takaisin tuonne alkoholistien joukkoon. Tietenkin lääkkeet ja huumeet vievät ihmisen pohjalle asti, mutta miten ne ensimmäiset pillerit sattuivat tulemaan omaan taskuun. Eli tietenkin jos ihminen liikkuu narkomaanien joukossa, niin hänelle sitten varmaan huumeita myös tarjotaan, mutta miten se huumekauppias ensimmäistä kertaa tarjosi noita aineita? 

https://yle.fi/uutiset/3-12230704