Miksi ihmiset kuuluvat kirkkoon, mutta eivät  vain käy siellä?

Jos ihmiseltä kysytään, että onko hän uskovainen tai uskooko hän Jumalaan, niin se miten hän vastaa voi riippua siitä, kuka lähellä seisoo. Eli ainakin osa ihmisistä sanoo uskovansa Jumalaan ainakin silloin, kun esimerkiksi oma isoäiti on vieressä. Tuolloin henkilö vain haluaa välttää avointa konfliktia. Eli periaatteessa kirkkoon kuuluminen ei tarkoita yhtään mitään tai ainakaan ihmisen usko Jumalaan ei ole riippuvainen siitä, kuuluuko hän kirkkoon. Miksi siis erota kirkosta, jos siitä ei ole hyötyä tai haittaa? Siis ainakin yleisön seassa voi kirkollisiin toimituksiin osallistua myös henkilö, joka ei kuulu kirkkoon. 

Tässä kohdassa tekstiä sanon sen, että jos eroamme kirkosta, niin silloin jätämme tuon laitoksen “todellisten uskovien” eli ääriryhmien käsiin. Jos emme käy äänestämässä esimerkiksi seurakuntavaaleissa on vaarana se, että seurakunnat muuttuvat erilaisten herännäis-lahkolaisten temmellys kentäksi. Tuolloin edessä on tilanne, missä kirkko täyttyy körtti-lestadiolaisista, eli Lars Levi Laestadiuksen sekä Paavo Ruotsalaisen seuraajista, jotka mieluusti omaa näkemystään kaiken maailman asioista tuovat esille. Usein erilaisiin herätysliikkeisiin liittyy tarinoita pedofiasta, lasten pahoinpitelyistä sekä muista vastaavista asioista. 

Se että nuo liikkeet ovat pitkälti omissa oloissaan tietenkin ruokkii näitä tarinoita, mutta voidaan sanoa että eristys, muiden seuran välttely sekä vieraantuminen muista kuin omista sekä samalla tavalla ajattelevista luo otollisen tilaisuuden noiden harrastusten harjoittamiseen. Samoin se että nuo henkilöt asuvat (ilmeisesti) usein omakotitaloissa auttaa peittelemään alkoholiongelmia. Mutta se mikä erityisesti sitten saa aikaan huhuja ja epäilyksiä ovat tietenkin julkisesti lausutut repliikit, missä hyväksytään lasten hakkaaminen siksi, että se tukee perheen pään auktoriteettia. 

Jos ihmiselle sanotaan lapsena, että hän ei kuulu kirkkoon. Tai kirkkoon liittyy paljon muita ikäviä kokemuksia, niin ihminen ei silloin koe kuuluvansa seurakuntaan. Tuohon asiaan palaan tekstin lopussa. Se että ihmiset eivät käy kirkossa tai eroavat kirkosta on oikeastaan sääli., koska kirkolla voisi olla meille ihmisille paljon annettavaa. Mutta tietyistä syistä jotkut ihmiset kokevat uskonnon ahdistavaksi. Eli varsinkin se että kirkon piireissä on ihmisiä jotka eivät voi hyväksyä muiden näkemyksiä asioista sekä se että niitäkin asioita, joille ihminen ei voi mitään tuomitaan ei ole asia, mikä herättää luottamusta tai ainakaan halua käydä missään kirkollisissa tapahtumissa. 

Kirkon pitäisi herättää luottamusta. Ja jos ihmiset eivät elä kuten he opettavat, niin silloin se tuhoaa sen kuvan, mitä esimerkiksi kirkko varmaan haluaa itsestään antaa. Jos jatkuvasti saarnataan raittiudesta, ihmisen rakastamisesta sekä vähemmän hyväksymisestä, niin silloin ei asiassa ole mitään väärää. Mutta jos omat teot ovat kaukana siitä, mitä puhutaan. Eli jos kotona on tapana ryypiskellä ankarasti uhkailla muita sekä hakata lapsia Raamatun nimessä, niin silloin varmaan ei ainakaan nuorempi väki koe Raamatun sanaa omakseen. Varmin tapa saada ihmiset eroamaan kirkosta on ajaa vaimo ja lapset hankeen Raamattu toisessa  ja viinapullo toisessa kädessä. 

On sääli että laitos, joka on tehty palvelemaan hyvää, ja jonka perinteinen tehtävä on tuoda ilosanomaa ja toivoa ihmisten elämään on samalla säälimättömän vainon sekä vihan  tyyssija. Vaikka inkvisition ajat ovat ohitse, on maailmassa ihmisiä joille uskonto antaa oikeuden vainota ja tuhota muita. Toisia on hyvä osoitella sormella. Ja Tietenkin islaminuskosta nähdään asioita kuten terrorismi, joka on tuon uskonnon näkyvä tuntomerkki. Mutta ehkä meidän krisitittyjen pitäisi samalla myös katsoa omaan peiliin. 

Eli esimerkiksi se erilaiset “eheyttämis leirit”, joissa “opetetaan oikeita kristillisiä arvoja” ovat saaneet joskus aikaan sen, että henkilö on ahdistunut tai jopa tehnyt itsemurhan. Tai sitten pahimmassa tapauksessa äärimmäisen vanhoillinen uskovaisuus on aiheuttanut sen, että joku muuttuu ihmisten vihaajiksi, joka saattaa esimerkiksi tehdä jopa murhia sen takia, että joku on hänen mielestään “syntinen”. 

Kirkossa on samanlaisia ongelmia kuin muuallakin. Eli verraten pieni ääriryhmä saa aikaan sen, että vain ne joilla on kaikkein kovin ääni saavat äänensä kuuluviin. Jos ajatellaan että esimerkiksi rukoilevaiset, jotka olivat hyvin pieni äärimmäis-kristittyjen joukko sai aikaan satoja sivuja erilaista kirjoittelua, niin meidän pitää huomioida se, että kirkossa on myös muita ääriaineksia. Noiden ääriainesten näkemykset tiettyihin asioihin kuten toisiin uskontokuntiin kuuluvien tai vähemmistöjen oikeuksiin saattavat olla hyvin jyrkkiä, ja voin sanoa että nuo ihmiset antavat kirkosta hyvin jyrkän kuvan. Ja tuo kuva saattaa sitten aiheuttaa ahdistusta. 

Seuraava teksti on puhtaasti oma näkemykseni asioista, eli jollain muulla voi olla erilainen mielipide asioista, ja hänellä on oikeus olla myös eri mieltä. Tavat ja yhteisön paine ovat asioita, jotka pitävät ihmistä kirkossa. Normaalisti ihminen ei edes ajattele kuuluvansa kirkkoon, eikä muutenkaan tuo tuota asiaa muiden tietoon. 

Meidät on kastettu valtion kirkkoon, josta voidaan kyllä erota, mutta miksi kukaan viitsii erota, kun seurakunnasta saa sen virkatodistuksen, jonka mukaan ihminen on elossa tai kuollut. Samoin seurakunnasta voi erota myös hiljaisesti, eli kirkossa vain käydä, kun se ei ole pakollista. Kuuluminen luterilaiseen kirkkoon on monille meistä vain asia, mikä saattaa näkyä jossain asiakirjoissa. Mutta kuten tiedämme, niin kirkossa käyminen saattaa olla joidenkin mielestä ikävä kokemus, koska ainakin osa kirkossa aktiivisesti käyvistä kertovat mielippiteensä monista asioista sävyyn, joka loukkaa joitakin muita. 

Kirkko on asia joka saattaa tarjota tukea tai näyttää tietä joillekin, mutta joillekin toisille kirkko on ahdistava paikka. Kun kuunnellaan esimerkiksi ihmisten mielipiteitä erilaisista vähemmistöistä sekä myös siitä, miten meidän pitäisi uskoa, niin tuolloin jostain syystä kuunnellaan paljon erilaisia ääriryhmiä, jotka ovat toki äänekkäitä, mutta eivät ehkä edusta suuren enemmistön mielipidettä asioista. Mutta jos ajatellaan kirjon roolia esimerkiksi omassa elämässämme, niin joidenkin ihmisten mielestä kirkon kanta esimerkiksi siihen, miten meidän pitää uskoa on tuputtamista. 

Ja se että verraten pieni joukko ihmisiä saa kovalla äänellä aikaan sen, että esimerkiksi papit eivät uskalla tai halua puuttua esimerkiksi syrjintään, joka johtuu asiasta, mille ei kukaan itse voi yhtään mitään saa aikaan sen, että ihmiset kokevat itsensä etääntyvän kirkosta. Samoin kirkon nimissä järjestettävät erilaiset “eheytyskampanjat” ovat asioita, joista kukaan ei varmaan halua omakohtaisia kokemuksia. Se mikä joitakin ihmisiä häiritsee on myös se, että kirkkoa sekä sen tapaa hoitaa asioita ei joidenkin muiden mielestä saa koskaan kyseenalaistaa.

Mikäli olet eri mieltä Raamatun kanssa, niin olet “syntinen, saatana, kurja”, joka on joutunut helvettiin”.  Ja tietenkin Raamatusta luetaan mukavasti vain ne kohdat, jotka sattuvat sillä kerralla jotain auktoriteettia tai auktoriteettina itseään pitävää tahoa miellyttämään. Ja sitten tietenkin jos joku kysyy jotain, niin tämä on se paljon puhuttu “näsäviisas”, jota pitää välittömästi opettaa kunnioittamaan muita. 

Jos lasta lyödään Raamatun nimessä, niin hän sitten kokee ettei hän voi tuollaista kirjaa kunnioittaa. Samoin jos lapselle sanotaan aina kun hän menee kirkkoon ettei hän kuulu sinne. Tai jos messu päättyy aina siihen, että lapselle kerrotaan, kuinka kamala hän sillä kerralla on ollut, niin hän tuskin tulee myöhemmässä elämässään kovin usein käymään kirkossa, koska kirkko on paikka, missä hän on kokenut olevansa torjuttu. Mutta ehkä meidän pitäisi miettiä sitä, että haluammeko me muuttaa kirkkoa sisältä? Eli haluammeko jättää tuon laitoksen ääriainesten käsiin? Vai haluammeko jotain muuta? 

https://yle.fi/uutiset/3-12234030

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Levi_Laestadius

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Ruotsalainen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rukoilevaisuus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus