Teenkö maailmaa paremmaksi?

Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Gustav Hägglund on sanonut, että näin pienen kansan tärkein tehtävä ei voi olla maailman parantaminen, vaan tärkein tehtävämme on oman maamme ja kansan puolustaminen. Samalla hän sanoi että vaikutuksemme on korkeintaan promillen luokkaa. Hän saattaa olla oikeassa, mutta ehkä kannattaa kuitenkin yrittää muuttaa maailmaa. Jos emme edes yritä muuttaa mitään, niin silloin ei mitään muutosta koskaan kannata edes toivoa.

Siis jos emme tee yhtään mitään, tuo julki asioita, jotka ovat meille tärkeitä tai jotka me koemme uhkaaviksi, niin tietenkään tuolloin meillä ei ole mitään mahdollisuuksia edes vaikuttaa. Jos emme tue muuta Eurooppaa, kun muu Eurooppa tarvitsee tukea, niin silloin me emme varmaan voi odottaa saavamme tukea, jos Venäjä tai V. Putin nyt alkaa räyhätä oikein kunnolla. Ja jos emme sitten ole länsimaiden rinnalla, niin emme voi ehkä odottaa tukea myöskään rauhan aikana, koska Venäjä voi aina kiristää muita maita ydinaseiden avulla. 

Siis jos emme tue muita länsimaita, niin silloin me voimme saman tien vaikka hankkia MiG-29 hävittäjiä, joita enkelit sitten työntelevät läpi taivaan. Ja ehkä me voimme sitten saman tien lähteä YYA:n sekä suomettumisen tielle, missä itsesensuuri ja muut mukavat asiat tekevät elämästä todella helpon. Ei tarvitse kuin pyytää lausunto asiasta Tehtaankadulta, ja sitten taas asiat rullaavat oikein mukavasti. Ehkä tuollainen uusi YYA-sopimus ja hyssyttely sitten tekevät Putiniin sekä Kremliin sellaisen vaikutuksen, että hän jättää maamme rauhaan. 

Siis olemme itsenäinen valtio, jonka olemassaolo riippuu Venäjän vapaasta tahdosta. No olemmeko itsenäisiä, jos joudumme jatkuvasti tekemään toiselle osapuolelle myönnytyksiä. Jos taas ostamme kasan aseita USA:sta, niin silloin tietenkin USA odottaa että osoitamme lojaalisuutta sitä kohtaan. Ja jos esimerkiksi lehdistössä haukutaan USA:aa niin silloin napsahtaa GPS poikki, ja silloin ei kallisarvoisilla JDAM-pommeilla tai Hornet hävittäjillä tee kukaan yhtään mitään. Eli onko meillä oikeasti itsenäisyyttä? Vai joudummeko jo nyt sitten mielistelemään muita maita. Kansainvälisissä suhteissa pitää muistaa se, että asiat saattavat näyttää hiukan erilaisilta jonkun muun silmissä kovin erilaisilta, kuin mitä olemme tarkoittaneet. Ja jos sitten me emme anna apua muille kun meillä on rauha maassa. Niin emme ehkä voi olettaa muiden tulevan apuun jos emme koskaan ole muita auttaneet. 

Eli vaikka emme ole virallisesti NATO:n jäseniä, niin Kremlissä joku saattaa kyllä saada sellaisen kuvan, että olemme oikein läheisissä väleissä tuon sotilasliiton kanssa, vaikka siitä asiasta ei ehkä olla puhuttu koskaan. Eli minkä kuvan Putin saa siitä, kun Suomessa on jatkuvasti NATO:n sotaharjoituksia? Tai minkä kuvan Putin itse antaa, kun hän jatkuvasti räyhää naapureilleen. Tällä viittaan vain Ukrainaan sekä Georgiaan. 

Kun suomalainen mies lähtee armeijaan, niin hänelle opetetaan että "turpa kiinni, tukka pois ja jätä ajatteleminen muille". Noin sitten voidaan toimia asevoimissa. Mutta jos sitten samalla tavalla lähdetään hoitamaan esimerkiksi kansainvälisiä suhteita, niin silloin ei ehkä ole aivan kaikkein viisain tapa hoitaa asioita niin, että kaikki asiat kysytään ensin Kremlistä. Siis jos emme puhu asioista, niin emme saa edes mahdollisuutta sanoa ja ehkä joku sitten Kremlissä tai Valkoisessa talossa rapakon toisella puolen kuuntelee meitä. 

Siis jos jätämme tuon promillen vaikutusmahdollisuuden käyttämättä, niin me emme saa silloin sitäkään vähää aikaan, mitä voisimme saada jos käytämme tuon promillen. Kun ajattelemme sitä, mitä kaikkea Gustav Hägglund on tehnyt maanpuolustuksen hyväksi, niin silloin me emme ehkä muista sitä, että puolustusvoimat ovat hänelle kaikki kaikessa. 

Sanotaan että Hägglund oli aikansa parhaita suomalaisia kenraaleita, mutta hän on myös yhden asian henkilöitymä. Nimittäin sen, että hänen näkemyksensä asioista on pohjimmiltaan hyvin maanpuolustuskeskeinen. Mutta maa tarvitsee vähän muutakin kuin vain asevoimia. Meillä pitää olla myös muuta infrastruktuuria puolustusvoimien ulkopuolella. Siis vaikka maamme olisi matkalla sodasta sotaan, niin meillä on kuitenkin myös muuta elämää kuin armeija tai asevoimat. 

Miksi meillä on hallitus? Syy tähän on se, että kaikilla maamme viranomaisilla on oma näkemyksensä asioista tai ainakin siitä, mikä on maamme rahanjaon ykkösprioriteetti. Jos esimerkiksi terveydenhuollosta kysytään, niin silloin kaikille maamme kansalaisille pitää olla hoitopaikka. Jos taas poliisilta kysytään, niin tietenkin sen resurssit pitää ainakin vähintään tuplata. Ja jos puolustusvoimista kysytään, niin maamme tarvitsee kipeästi esimerkiksi uusia hävittäjä-aluksia, lentokoneita, helikoptereita ja kaikkea muuta.