Cancel-kulttuuri ei ole mikään uusi ilmiö, vaikka sosiaalinen media on tuonut sen yleiseen tietoisuuteen.

 Cancel-kulttuuri ei ole mikään uusi ilmiö, vaikka sosiaalinen media on tuonut sen yleiseen tietoisuuteen. 

Muistatteko vielä UKK:n YYAn sekä Imatran Voiman? Jos joku tuolloin suomettumisen kulta-aikana sanoo sanaakaan esimerkiksi valtion virallista ulkopolitiikkaa, idän suhteita tai YYA:ta vastaan, niin häntä ei sitten sen jälkeen enää nähty julkisuudessa. Jos sanotaan että “cancel”-kulttuuri on sitä, että jos henkilö ei ole “kiltti poika”, ja pidä suutaan kiinni asioista, jotka eivät hänelle kuulu. 

Niin silloin hänet suljetaan pois sosiaalisista ympyröistä. eli elämä muuttuu hyvin ikäväksi ja tylsäksi, kun ei niitä kutsuja enää tule, jos jotain ihmistä ei miellytä toisen mielipide asioista.  Ja jos joku tällaista pannaan julistettua henkilöä tukee, niin silloin tylsyys tarttuu myös tuohon henkilöön, joka ei ymmärrä jättää toista yksin. Eli cancel-kulttuuria on aina ollut olemassa. 

Syytä tuohon sosiaaliseen eristämiseen ei tarvinnut kaukaa hakea. Jos ihminen sattui vähän paremmin pärjäämään, niin silloin kateelliset saattoivat syyttää häntä noituudesta. Ja esimerkiksi keskiajalla se, joka oli itse oppinut lukemaan, saattoi joutua roviolle. Nimittäin ihmisten mielestä tuollainen itse hankittu lukutaito oli osoitus liitosta paholaisen kanssa. Ja voidaan sanoa, että noitavaino ja inkvisitio ovat osoitus äärimmäisestä cancel-kulttuurista. 

Cancel-kulttuuri ei ole sosiaalisen median aikaansaannosta, vaikka niin haluamme ehkä uskoa. Tuo kulttuurin muoto, jossa ihminen joka ei muita miellytä on aina ollut osa yhteiskuntaa, ja sosiaalinen media on vain saanut aikaan sen, että tuo kulttuurin ikävä muoto on tullut myös muiden kuin tutkijoiden tietoon.”Cancel”-kulttuuria perustellaan sillä, että “jokaisella ihmisellä on oikeus valita seuransa”. Mutta samalla on tapahtunut sitä, että kun joku on suljettu pois yhteisöstä, niin on sanottu, että “jos joku haluaa olla tuon henkilön kanssa, niin häntä ei sitten kutsuta meidän taloon”. 

Eli tuossa tapauksessa voidaan puhua siitä, että kyseessä on vähintää laajennettu oma tahto, jossa esimerkiksi yhteisön johtajan mielipide laajennetaan koskemaan kaikkia muitakin. Mutta kun lähdetään pohtimaan tuota kulttuurin muotoa, jossa ei pannaan julistettua henkilöä edes saa katsoa, tai sitten seuraa sosiaalinen eristäminen, niin se ei ole mitenkään uusi ilmiö. 

Jo kauan sitten esimerkiksi psykiatrisia potilaita eristettiin yhteiskunnasta, kun heillä ei ollut valmiuksia mukautua sellaiseen yhteisöön, missä noudatettiin lakia sekä elettiin herran pelossa. Se kumpi tuo herra jota pelättiin sitten oli, eli oliko kyse Jumalasta vai valtion päämiehestä on sitten jäänyt hiukan hämärän peittoon. Mutta jos ihminen on mielisairas, tai vanhan ajan termien mukaan mielenvikainen, niin hänet voidaan tuolla perusteella eristää täysin muista, kun muiden ei tuota tarvitse katsoa. 

Normaalin ihmisen ajatteluun ei kuulu sellainen asia, kuin esimerkiksi vaikuttimien kyseenalaistaminen. Miksi vaikuttimia täytyy kyseenalaistaa, kun niissä papereissa sattuu lukemaan jotain sellaista, mikä varmaan kiinnostaa kaikkia muita kuin joukon johtajana tai auktoriteettina itseään pitävää henkilöä.

Mielisairaus on tietenkin yksi tapa oikeuttaa ihmisiä poistamaan kiusallisia yksilöitä lähipiiristään. Kun ihmisillä on tapana puolustella poliittisia vankeja, jotka istuvat vankeudessa lähinnä mielipiteidensä takia, niin silloin otetaan avuksi mielenterveys. Vain hullu uskaltaa vastustaa valtiota, joten jos ihminen leimataan hulluksi, niin silloin tavalliset ihmiset saivat syyn katsoa muualle, ja mielisairaus oli tietenkin se, mikä oikeutti poistamaan henkilön sosiaalisesta piiristä. 

Mielisairaus oli osoitus jumalan vihasta, ja tietenkin se viha johtui siitä, että henkilö uskalsi sanoa sanan voideltua vastaan. Hallitsija hallitsi jumalan nimessä, ja jos joku sanoi häntä vastaan, niin se tarkoitti että Jumala vihasi tätä henkilöä, joka uskalsi vastustaa hallitsijaa sanoin tai teoin. Samoin Jumala vihasi niitä, jotka suojelivat tällaista henkilöä, joka oli hänen valittuaan vastaan sanan tai teon tehnyt. 

Ja jos joku uskalsi puolustaa psykiatrista potilasta, niin tämä asia kuitattiin sillä, että noissa laitoksissa asui myös joku Jammu Siltavuori, joka oli surmannut kaksi lasta. Eli kaikki psykiatriset potilaat olivat Jammu Siltavuoria. Ja jos joku oli toista mieltä, niin hänet voitiin saman tien poistaa vieraslistalta. Cancel- kulttuuriin kuuluu yleistäminen. Jos yksi vanki on tehnyt murhan, niin tietenkin kaikki muut ovat aivan samaa maata. 

Mutta tietenkin esimerkiksi persona-non grataksi eli ei toivotuksi henkilöksi julistaminen on yksi tapa canceloida ihminen. Eli kun häntä ei omassa valtiossa näe, niin silloin häntä ei ole olemassakaan. Ja muistaakseni joskus puhuttiin siitä, että esimerkiksi ne, jotka uskalsivat sanoa esimerkiksi maamme virallista ulkopolitiikkaa sekä YYA-sopimusta vastaan suoraan poistettiin mediasta. Eli heitä ei haastateltu eikä heitä myöskään koskaan kutsuttu luennoimaan, joten eikö tuo ole sitten sitä niin sanottua cancel kulttuuria parhaimmillaan, koska jos joku sitten teki toisin, ja koetti tuota ihmistä tukea, niin hänet myös poistettiin kaikilta virallisilta listoilta.