Tänään oli Helsingin metrossa ikävä mainos, eli kiusaamista ei ole saatu kitketyksi edes Helsingin yliopistosta

Helsingin yliopistolla on sattunut ikäviä tapauksia, missä viestinnän opiskelijoita on kohdeltu väärin. Eli heitä on ilmeisesti vähätelty sekä ihmisinä että myös ammatillisesti, alistettu sekä myös heidän tekemäänsä työtä on poljettu. Ja kiusaamisen kohteena on ollut ainakin jutun mukaan naisopiskelijoita. Siis ei mikään kovin mukava uutinen, kun ajatellaan että opiskelu korkeakoulussa vaatii tietynlaista kypsyyttä ja kiusaaminen on todella lapsellista. Mikäli kiusaamiseen ei puututa tai sitä ei tuomita oli uhri kuka hyvänsä, niin se jatkuu loputtomiin. 

Kiusaaja itse ei tekojaan erityisesti häpeä eikä hän toimintaansa lopeta vapaaehtoisesti, koska häneltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Ja yksi kiusaaja voi tuhota koko yhteisön. Sen hän myös tekee ainakin uhrinsa silmissä. Eli uhri kokee koko yhteisön silloin epämiellyttävänä, julmana sekä etäisenä asiana. Se tietenkin pilaa uhrin muistot opiskeluajoilta, joita markkinoidaan ihmisen elämän kivoimpana kokemuksena. Mutta mitäpä kiusaaja siitä välittää. Se riittää, että hän saa katsella toisia alaspäin, ja luvata kavereilleen töitä jostain siivous- tai taksifirmasta. 

Eikä kiusaamista saa hyväksyä kohdistui se kehen tahansa, missään tai mistään syystä. Jos tämä kiusaajien joukko sitten lukee tämän kirjoituksen, niin ehkä heistä nyt tuntuu hyvältä katsoa peiliin. Se että kiusaaminen myönnetään, merkitsee sitä, että siihen voidaan myös puuttua. Joten ehkä me kaikki voimme tehdä työpaikastamme tai oppilaitoksesta paremman paikan kaikille nostamalla kissa pöydälle.  

Se että valtiotieteellisessä, asiaan on puututtu, merkitsee sitä, että kiusaaminen on tiedostettu. Eli asenne näihin asioihin on muuttunut. Enää kiusattua ei jätetä oman onnensa nojaan. Vaan syyllinen on kiusaaja. Laki on tehty suojelemaan heikompaa. Joten sen takia lain mukaan kiusaaja on sitten velvollinen maksamaan kaikki kiusaamisesta syntyvät kustannukset. Kiusatun ei tarvitse sen takia mitä muut hänelle ovat tehneet kantaa häpeää.  

Kiusaaja on aloittanut usein toimintansa jo ala-asteella. Ja koska toimintaan ei olla puututtu on se muuttunut raaemmaksi. Kiusaaja aloittaa aina tönimällä muita, mutta sitten kun hänestä tulee aikuinen niin toiminnalla ei ole enää mitään rajaa. Aluksi kiusaaja saattaa pyytää karkkia siitä, että hän jättää uhrin rauhaan. Mutta myöhemmin seuraa se, että uhrilta vaaditaan lopulta esimerkiksi kokonaista kuukausipalkkaa tai sitten asuntoa.  

Tai seuraukset ovat hakkaaminen sekä muu fyysinen sekä psyykkinen pahoinpitely. Kun kiusaaja kokee tekojensa tuovan suosiota itselleen, niin hän saa siitä yllykettä ja lopulta hän vaatii asuntoja sekä autoja itselleen. Eli koska kiusaamiseen ei puututa, niin se tehostaa kiusaajan toimintaa. Kunnes hän lopulta vaatii kaikkea mitä uhri omistaa itselleen.  

Ennen koulukiusaamiseen suhtauduttiin melko ylimalkaisesti. Fyysiseen väkivaltaan puututtiin, jos se oli törkeää tai tapahtui opettajan silmien edessä. Rehtorien oli helpompi lähettää uhri kuin tekijät psykiatrille, jotta “kouluun saadaan rauha”. Eli se asenne, ettei koulussa kiusata yllytti usein kiusaajia. Tuolloin unohdettiin, että kiusaaja ei koe tekevänsä mitään väärää. 

Kun koulukiusaaja aloittaa toimintansa, niin hän aloittaa sen viattomasti, mutta myöhemmin teot muuttuvat vakavammiksi sekä raaemmiksi. Ja varsinkin aikuisoppilaitoksissa aikuisten kesken tapahtuva kiusaaminen saattaa saada sellaisia piirteitä, että kättä yritetään katkaista tai uhrille annetaan juotavaksi esimerkiksi puuspriitä.  

Eikä esimerkiksi virtsalla tai rikkihapolla täytetyn pullon juottamisesta uhrille koskaan puhuttu. Kiusaajat saattoivat kehuskella, että mitä he saavat toisen tekemään, ja jos sitten toinen ei noudattanut tuota kehotusta tyhjentää pullo, niin sitten tuli pesäpallomailasta päähän. Yleensä tuon tyyppinen kiusaaminen alkaa viattomista piloista, mutta lopulta tuohon pulloon laitetaan akkuhappoa tai metanolia, mikä saattaa aiheuttaa pysyviä vammoja tai kuoleman.  

Syytä tuohon häpeälliseen asiaan saatettiin etsiä suoraan kiusatusta, koska se oli helpompaa. Joskus kiusaaminen samaistetaan johtajuuteen, ja kun "Mannerheim sai tehdä jotain, niin kaikki muutkin johtajat sekä sellaiseksi aikovat saavat myös tehdä mitä he haluavat", kuuluu joskus olevan se asia, millä kiusaamista puolustellaan.  

Mediassa kiusattu esitettiin joskus hahmona, joka oli kokenut valitettavan yksittäistapauksen. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalinen media on räjäyttänyt asiat käsiin. Kiusaaminen on ollut paljon yleisempää, kun on tiedetty. Ja vain törkeimpiä tapauksia on aikoinaan käsitelty julkisuudessa. Onneksi kaikkein inhottavimmasta mallista eli kiusatun mollaamisesta on onneksi päästy, ja siirrytty siihen, että kiusaajien on syytä hävetä tekojaan.  

Kiusaamisen pahin osa on se, kun kiusaajat kokoavat ympärilleen palvojien joukon. Tuo joukko sitten saattoi pakottaa muita allekirjoittamaan vetoomuksia sen puolesta, että kiusattu saadaan poistettua koulusta. 

Tuolloin kehotus saatettiin antaa oppilaskunnan nimissä.  Se että kiusattua esitettiin joskus poistettavaksi koulusta, on asia, mitä on perusteltu enemmistön edulla. Mutta tuo enemmistön edun palveleminen on vastoin oikeusvaltion periaatetta. Jos me lähtisimme siitä, että kiusatun pitäisi poistua, koska hän on vähemmistö, niin tuolla samalla perusteella esimerkiksi jengien suorittama pahoinpitely olisi laillista, koska sen tekee enemmistö.  

Opiskelijoihin kohdistettua halventamista on kuitenkin tapahtunut myös ennen. Eli esimerkiksi tietojenkäsittelyn opiskelijoita on kohdeltu jotenkin alempina olentoina, eikä myöskään Valtiotieteellinen ole koskaan ollut ainakaan joidenkin melko paljon huomiota saaneiden opiskelijoiden mielestä yhtään mitään. Toki aineet mitä tuossa tiedekunnassa opetetaan ovat melko vaikeita.   

Jopa joskus esimerkiksi valtamediassa on puhuttu siitä, että oikeustieteellinen tai joku lääketieteellinen ovat niitä tiedekuntia, jossa kasvaa menestyjä sekä pärjääjiä. Ja valtiotieteelliseen sekä muihin vastaaviin kouluihin kuten Matemaattis-Luonnontieteelliseen sekä myös tutkijakoulutukseen menevät ne, jotka eivät muualle pääse. 

Tuo asenne sitten varmaan heijastuu noihin opiskelijoihin. Eli ainakin yhteen aikaan mediassa annetun kuvan mukaan opiskelu oli lähinnä oleskelupaikka, missä valmistauduttiin seuraaviin bileisiin. Jos tuo olisi totuus, niin mistä ne kaikki maamme insinöörit, papit sekä muut vastaavat henkilöt ovat tulleet?  

Kauppatieteellisessä on joskus törmätty sellaiseen asenteeseen, että jos takana ei ole tehtaan johtajien sukua, niin silloin koulutuksella ei tee kukaan yhtään mitään. Todellisuudessa nuo koulutukset eivät ole mitään kovin helppoa. Vai onko esimerkiksi tietokoneohjelmointi asia, minkä oppii päivässä? Tai ehkä tuo ei ollut kovin järkevä kommentti.  

Eikä kukaan olisi koskaan mennyt myöskään opiskelemaan tekniseen korkeakouluun, jos esimerkiksi niitä haastatteluja muistellaan, mitä näitä tiedekunnista eli teknillisestä, matemaattis-luonnontieteellisestä- sekä valtiotieteellisestä tiedekunnasta on puhuttu. Siis opiskelijat viettävät näissä tiedekunnissa vain aikaa, eivätkä tee mitään muuta kuin ryyppää, kasvata partaa sekä häpäise naisia. Toki kun olen lukenut esimerkiksi entisajan fuksiaisista, niin niissä varmaan on tapahtunut pahempaakin kuin vain sitä, että banaani on tungettu kokonaisena kurkkuun tai viinaa on vedetty raakana piripintaan viinalla täytetystä tuopista. Eli kun noita vanhanajan tarinoita kuunnellaan, niin on suoranainen ihme, ettei kukaan kuollut noissa hipoissa. 

Eikä tuollainen asia varmaan enää tulisi kuuloonkaan. Sosiaalinen media takaa sen, että tuollainen tapaus missä ensin juotetaan humalaan ja sitten käytetään säälittä hyväksi varmaan, tulisi ilmi ainakin sosiaalisen median kautta. Mutta nuo surulliset tarinat siitä kuinka “tylsiä tyyppejä” opetetaan talon tavoilla varmaan sitten ovat saaneet aikaan sellaisia ajatuksia, että “mitä jos minä olisin se, joka joutuu häväistyksi koko porukan silmien edessä”? Tuolloin ennen saattoi joku väittää, että toinen oli antanut hänelle oikeuden tehdä mitä huvittaa, koska uhri oli muka allekirjoittanut jonkun luvan tai valtakirjan.  

Ja ehkä se, että törkeät kuvat sitten päätyisivät suoraan johonkin sosiaaliseen mediaan eivät tunnu ehkä mukavilta. Mutta kuten tiedämme, niin kiusaaminen on jatkunut myös nykyään. Toki se on muuttanut muotoaan, eli entisen nöyryyttämisen sijasta on yksinkertaisesti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei uskalleta tehdä mitä huvittaa yksinkertaisesti vain suljettu kaveripiirin ulkopuolelle.  

Tai sitten heille on alettu tehdä jotain "diagnooseja", joiden avulla sitten henkilö saadaan jättämään opinnot kesken. Eli toiselle vain sanotaan, että “me ollaan, varattu sinulle aika jonnekin lääkäriin, että voit hoitaa harhojasi” ei ole mukava kommentti. Ja seuraavaksi sitten tehdään selväksi se, että kuka komentaa sekä ketä pitää totella. Ja sitten jos toinen ei taivu, niin hänet jätetään vähän niin kuin ilman seuraa. Tällainen on asia, mistä ei koskaan olla puhuttu ainakaan kovin paljoa. Tuosta passiiviseksi kutsutusta kiusaamisesta ei jää jälkiä kuten esimerkiksi suoranaisesta hakkaamisesta sekä muusta pahoinpitelystä.  

Samoin joku saattaa huomata sen, jos tietty henkilö on usein haukkumisen tai panettelun kohteena. Mutta jos sitten toiselle vain käännetään selkä, ja hänestä tehdään ikään kuin esine, jonka kysymyksiin tai puhutteluun ei vastata, niin tuollaista asiaa on tietenkin vähän vaikeampi huomata. Tuolloin henkilö vain jätetään yksin eikä hänelle edes puhuta sanaakaan. Eikä siihen puuttuminen ole niin helppoa, kuin esimerkiksi suoranaiseen väkivaltaan. Mutta tietenkin voidaan sitten kysyä sitä, että kuinka mukavaa uhrilla on.  

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008329379.html