Siirry pääsisältöön

Psykoosista sekä sen hoidosta




Kuten tiedämme, niin psykoosiin voi olla melkein mitä syitä hyvänsä. Ja tietenkin psykoottinen ihminen saattaa käyttäytyä hyvinkin pelottavasti. Eli miten sitten psykoottista pitää lähestyä ja kohdella? Riippuu tilanteesta. Mutta se mikä tietenkin psykoosista pitää tietää, on se että se ei ole hoitohenkilökunnalle lupalappu kaikkeen. Eli esimerkiksi potilaan haukkuminen sekä väkisin eristäminen ja lepositeisiin laittaminen ovat asioita, jotka aivan varmasti lisäävät ahdistusta. Samoin jos esimerkiksi hoitohenkilökuntaan tai kiinniottajat ovat käyttäneet voimaa kuten etälamautinta, niin silloin joka kerran ovat vastakkain potilaan sekä hoitajan, vartijan tai polisiin sanat. Onko siis etälamauttimen tai kyynelkaasun käyttö sitten aiheellista jokaisessa tilanteessa? 

Vastaus on taas se kuuluisa "riippuu tilanteesta". Eli jos psykoottinen on vaaraksi itselleen tai muille, niin hänet pitää rauhoittaa, mutta sitten taas tullaan siihen alkupäähän. Eli kuinka sitten todetaan vaaratilanne? Ja mistä sitten tiedetään että mitä oikeasti tapahtui, jos sitten henkilö on jouduttu ottamaan kiinni jossain paikassa, missä ei ole esimerkiksi juuri valvontakameroita, joista edes näkisi tilanteen. Me kaikki tiedämme että psykoosiin liittyy paljon negatiivisia käsityksiä. Mutta se että kuinka psykoottista kohdellaan on asia, mistä voidaan keskustella. Psykoosi on monitahoinen ongelma, jonka hoitoa varjostaa yhteiskunnan negatiivinen asenne potilasta kohtaan. 

Psykoosin voi laukaista ylirasitus, yhdistyneenä huumekokeiluun. Tai sitten sen laukaisee geneettinen periytyvyys. Mutta kuten tiedämme, niin psykoosin hoitoon liittyy usein potilaan oikeuksien rajoittaminen. Tässä en sitten rupea inttämään siitä, että onko se oikea tai väärä valinta. Mutta sen sitten sanon, että se mitä noissa hoidoissa tapahtuu, tapahtuu potilaalle. Siis se ei tapahdu kenellekään muulle. Siis minua itseäni ei laiteta tällä hetkellä lepositeisiin tai muuta vastaavaa. 

Siis kun luette kaiken maailman potilaista sekä asioista, joista ammatti-ihmiset pitävät. Ja joita pidetään "trendikkäinä", niin me ehkä voimme joskus kysyä, että olisitteko onnellisia, jos teitä itseänne kohdellaan noin? Olisiko kivaa istua 30-vuotiaana vanhempien kanssa keskustelemassa siitä, miten monta jäätelöä saa viikossa ostaa hoitajien katsellessa vierestä? 

Psykoosi on diagnoosi, jolla henkilön oikeusturvaa on erittäin helppoa nakertaa. Ja jos sitten lähdetään siitä, että esimerkiksi kognitioterapiaa, missä koko potilaan lähipiiri otetaan hoitoon mukaan voidaan suositella yhdelle. Mutta tuosta terapiasta missä potilaan hoitoon osallistuvat omaiset eli tietoa potilaan tilasta vaihdetaan intensiivisesti kuitenkin kritisoidaan joskus siitä, että siellä esimerkiksi potilaan omaa oikeusturvaa sekä psykiatrin vaitiolovelvollisuutta murennetaan, koska lääkäri saattaa kertoa potilaan kanssa käymistään keskusteluista hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

Samoin potilaan parhaaksi tehtävät päätökset eivät aina tunnu potilaasta mukavilta. Se mikä asiasta usein puuttuu on se, että jos potilas on holhouksessa, niin hän saattaa kokea vähättelyä, kiusaamista sekä myös kelpaamattomuuden ja häpeän tunnetta. On noloa kun vanhempien kanssa sovitaan asioista, joista kaikki muut saman ikäiset päättävät itse. 

Samoin saattaa olla niin, että esimerkiksi tuollainen rajoitetusti oikeustoimikelpoinen henkilö jätetään aina ryhmästä pois, tai hänet kutsutaan aina vanhempien seurassa. Ja tietenkin vanhemmilta kysytään aina tuollaisen ihmisen vointia. Ja asenne rajoitetusti oikeustoimikelpoiseen henkilöön saattaa olla suoraan se, että tuo henkilö on iso lapsi, jonka paikka on jossain nurkassa istumassa. 

Tai joidenkin muiden mielestä tuo terapian muoto on tarkoitettu ainoastaan vahvistamaan hoitohenkilökunnan asemaa sekä auktoriteettia potilaaseen nähden. Eli tuossa terapiassa, mikä perustuu lääkkeiden sekä keskustelujen yhteisvaikutukseen saatetaan mennä "hiukan liian pitkälle" siinä mitä potilaan omaisille kerrotaan asioista. Se että hoito ei enää perustu suoranaiseen diagnoosiin on myös saanut kritiikkiä. Tuossa terapiassa psykoosista sekä esimerkiksi skitsofreniasta käytetään nimitystä "sairaus", mikä ehkä kuulostaa joidenkin ihmisten mielestä paremmalta, kuin esimerkiksi psykoottinen skitsofrenia. Mutta sana "sairaus" on tietenkin asia, mikä saattaa ahdistaa ihmistä. 

Eli onko helpompi tietää että on "sairas", ja "tarvitsee hoitoa", mihin kuuluu leposide sekä piikki takapuolessa, kuin että potilaalle kerrottaisiin suoraan, että "sinulla on skitsofrenia, ja se oli paha uutinen". "Hyvä uutinen on sitten se että et kuole tuohon sairauteen". Olisi varmaan vähemmän ahdistavaa tietää, että ainakaan aivoissa ei ole kasvainta, tai että sairaus ei ole tappavaa lajia. Jos ihminen vain kuulee olevansa "sairas", niin se aiheuttaa epävarmuutta. Ja epävarmuus pelkoa mikä ilmenee aggressiona. 

Se mikä esimerkiksi akuuttitilanteessa ahdistaa on juuri se, että esimerkiksi sitä, mitä joku piikki sisältää ei ehkä muisteta kertoa potilaalle, joka kuvittelee että häntä varjostaa joku joka haluaa tappaa hänet. Jos ihminen viedään sairaalaan ja hän kuulee ääniä päässään, niin tilanne toki on myös potilaan itsensä kannalta hyvin pelottava. Mutta se että häneen käydään kiinni, ja väkisin laitetaan sänkyyn kiinni varmaan vielä lisää ahdistusta. Samoin se että peppuun isketään piikkejä ilman että kukaan viitsii mainita että mitä ne sisältävät varmaan eivät auta siihen epävarmuuden tunteeseen. 

 https://yle.fi/uutiset/3-12099892

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piia Ristikankareen 35 vuotta sitten tapahtunut katoaminen on taas kerran julkisuudessa

Kuva: Nanna Särkkä / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap Piia Ristikankareen (s. 18.12.1972) katoaminen 35 vuotta sitten ei jätä ihmisiä koskaan rauhaan. Ja tässä haluan sanoa, että murha tai henkirikos ei koskaan vanhene. Eli Piia Ristikankareen katoamista tutkitaan murhana, ainakin kunnes hänen ruumiinsa löytyy, ja kuolinsyy sitten saadaan selville. 7. Lokakuuta 1988 tuo 15 vuotias tyttö lähti kotoaan, eikä häntä koskaan sen jälkeen olla tavattu. Ja juuri tämä katoaminen on asia, mikä tekee tästäkin tapauksesta merkillisen.  https://yle.fi/a/74-20089138 Veljen lausunnon mukaan Piia Ristikankare paukautti oven kiinni perässään, ja sen jälkeen tuota nuorta tyttöä ei koskaan tavattu, elävänä eikä kuolleena. Ja taas kerran YLEn kotisivuilla on ollut tarina siitä, kuinka joku kalastaja oli lokakuussa 1988 nähnyt oudon veneen, kuullut loiskahduksen sekä sitten myöhemmin epäillyt tämän veneen liittyvän Piia Ristikankareen katoamiseen. Veneessä oli kalastajan mukaan ilmeisesti kolmesta neljä ...

Miksi Venäjä lähettää miehiä varmaan kuolemaan?

Yllä: Kommandopipo luo kasvottomuutta, ja henkilöllisyyden peittäminen on tietenkin joillekin lupa kaikkeen. Sen turvin voidaan tehdä rikoksia sekä simputtaa alaisia. Samalla tietenkin kommandopipon avulla sotilaan persoonallisuus saadaan poistettua, mikä tekee simputtamisesta sekä alaisten uhraamisesta helpompaa. Eikä kukaan myöskään näe sitä, jos miehet vaihtuvat joka kuvassa. Eli suuret tappiot voidaan peittää kätkemällä sotilaiden henkilöllisyys.  Miten tehdään omien miesten surmaamisesta helppoa? Peitetään miesten kasvot sekä väitetään heitä rikollisiksi. Tuolloin tietenkin rikosten lajit voidaan unohtaa mainita. Eli onko esimerkiksi Venäjän vangeista kootuissa osastoissa oikeasti väkivaltarikollisia vai onko mukana myös esimerkiksi Putinin vastustajia. Väkivaltarikollisten esitteleminen tekee tietenkin noiden miesten uhraamisesta helpompaa. Kun komentaja ajattelee lähettävänsä pahoja ihmisiä kuolemaan, niin se auttaa tukahduttamaan omantunnon.  Muutama päivä sitten oli I...

Tieteen vääristelyn ja taiteellisen vapauden ero

Tieteen tehtävä on luoda tietoa, kun taas taiteen tehtävä on viihdyttää. Tieteen vääristely on taas se, että valheellista eli tekaistua tietoa esitetään totena. Eli romaanista tulee tieteen vääristelyä jos se esitetään totena.  Tieteen tehtävä ei ole olla moraalista, sen ei ole tarkoitus olla viihdyttävää eikä myöskään mitään poliittista agendaa tukevaa. Tieteen tehtävä on luoda tai tuoda ihmisten eteen oikeasti tutkittua tietoa, ja se miten sitten tuota tutkittua tietoa käytetään on tiedon käyttäjän asia. Miten tieto muuttuu tutkituksi sekä todistetuksi tiedoksi on oma prosessinsa, eli ensin esitetään hypoteesi, sitten asiaa tutkitaan, ja tuossa vaiheessa asiaa kutsutaan konjektuuriksi. Sen jälkeen kun asiaa on testattu lukuisin kokein, niin siitä tulee tutkittua ja varmennettua tietoa. Ja tämän jälkeen tutkittu ja varmennettu tieto saattaa kuitenkin muuttua siksi, että havaintovälineet sekä havaintojen analysoimiseen tarkoitetut välineet parantuvat.  Mutta sitten me välillä ...