Organisaation vastuullisuus yhtiön näkökulmasta.

Yhtiö on yksi organisaatioista. Ja jokaisen yhtiön palveluksessa olevan työntekijän pitää toimia yhteisen päämäärän hyväksi. Positivismi eli usko omaan asiaan sekä omiin kykyihin saavat muutkin ihmiset uskomaan asiaan. Jos töihin mennään hyvillä mielin, niin silloin työteho kasvaa. Sekä vaikeudet saadaan voitettua. Mikäli alainen uskaltaa kertoa oman infrastruktuurin puutteista, niin se saattaa säästää selvää rahaa. 

Heti aluksi pitää sanoa, että mikään organisaatio ei ole yksi ainoa henkilö. Eli jokainen toimija organisaatiossa sen nuorimmasta vanhimpaan jäseneen ovat vastuussa siitä, että organisaatiossa toimitaan siten, että sen toiminta tukee kestävää kehitystä. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että organisaatio tekee työnsä hyvin. Pelkkä johtajan panos ei riitä siihen, että yhtiöllä menee hyvin. 

Organisaatio vaatii tietenkin toimivan markkinoinnin, hyvät suhteet sekä onnistuneen tuotteen, jotta siitä voisi kasvaa menestystarina. Siis myös sidosryhmät kuten markkinoijat sekä yhteisö missä yhtiö sijaitsee ovat tärkeässä asemassa silloin, jos yhtiön pitää onnistua. Jos yhteisö on yhtiötä vastaan, niin se saattaa merkitä ikävää julkisuutta. Ja ikävä julkisuus karkottaa asiakkaat. Samoin organisaation pitää olla sellainen, että siellä on kaikkien mukavaa työskennellä. 

Eli työpäivän pitää tuntua positiiviselta, jotta ihmiset jaksavat työssään. Ja kaikkia sen jäseniä pitää myös muistaa kuunnella, koska heillä saattaa olla tärkeää tietoa, joka saattaa edesauttaa projekteissa. 

Organisaatiossa kaikki sen jäsenet ovat velvollisia puhaltamaan yhteen hiileen sekä tarjoamaan apuaan toisilleen, jotta se voisi menestyä. Eli purnaamista ei saa koskaan sallia, ja puutteista pitää tiedottaa välittömästi jotta ne voidaan korjata. 

Tarvitaan myös yhteen hiileen puhaltamista sekä sitä, että kaikki yhtiön tai yhteisön jäsenet toimivat kukin osaltaan parhaan kykynsä sekä taitonsa mukaan yhteisen päämäärän hyväksi. Siis ei pelkkä johtaja vaan myös alainen tekevät työtä yhtiössä. Ja johtaja tekee päätökset sen mukaan mitä tietoa hänellä on silloin käytettävissä. Yhtiön johtajan vastuulla päätöstä tehdessään on käydä kaikki mahdolliset asiat läpi. Mutta myös yhtiön muiden jäsenten pitää tuoda esiin tietonsa jostain asiasta. 

Jos ajatellaan että yhtiö on ostamassa esimerkiksi lipeä-lampea, jota aiotaan käyttää vapaa-ajan palveluiden kuten lomamökkien vuokraamiseen, niin tietenkin tieto lipeästä saattaa saada aikaan kaupan perumisen. Mutta ehkä joku tietää samalta suunnalta lammen, missä on kalaa ja jonka tontin voisi ostaa halvalla. Se että joku tuo tuollaisen tiedon esille saattaa pelastaa monen ihmisen päivän.

Puutteista pitää tiedottaa, ja ne pitää aina korjata mitä pikimmin. 

Samalla tavalla jos konepajatuotteita tekevän yrityksen työntekijä ei muista ilmoittaa että työstökoneen terät ovat kuluneet tai niitä ei voida käyttää esimerkiksi liian kovan metallin työstämiseen, niin silloin saattaa tuote mennä piloille. Eli jos sorvin terät on tehty terästuotteiden muotoiluun, niin ne eivät ehkä kykene työstämään kromia tai titaania. Tuolloin asia pitää korjata, ja koneisiin hankkia sellaiset terät, että ne voivat työstää tuota uutta raaka-ainetta. 

Jos yhtiö aikoo ottaa tuotteidensa joukkoon näistä metalleista tehtyjä tuotteita, niin sen pitää varmistua siitä, että työstökone kykenee tekemään työnsä. Samoin työläisten ammattitaidon pitää olla sillä tasolla että tuotteet onnistuvat. Mikäli laadunvalvonta ei uskalla kertoa, että linjalta tulee jatkuvasti huonosti tehtyjä osia, niin silloin se saattaa aiheuttaa todella suuria tappioita yhtiölle erityisesti raaka-aineiden osalta. 

Sen tuotteen pitää tietenkin tukea organisaation ansaintalogiikkaa, eli oletettavasti yritys saa tulonsa tuotteesta jota se valmistaa. Ja siksi tietenkin tuotteen pitää olla asiakasta miellyttävä, sekä vastata asiakkaan tarpeita. Mikäli tuote ei vastaa asiakkaan tarpeita, niin silloin se ei mene kauan kaupaksi. Ja tuolloin tietenkin pitää kehittää uusi tuote tai tehdä parannuksia vanhaan. Jos tuote ei miellytä asiakasta, niin asiakas ostaa sen muualta. Syy siihen miksi esimerkiksi startupien on vaikeaa saada tuotetta markkinoille on se, että tunnettujen merkkien kohdalla kyse on oikeastaan tutusta tuotteesta. 

Startupien ongelma on siinä, että ne saavat epäonnistua vain kerran. 

Tuttu tuote myy, koska siitä puhutaan paljon. Samoin tutulla tuotteella on asiakaspiiri, joka on käyttänyt tuotetta vuosiin. Tunnetuilla tuotemerkeillä on myös laaja tuki- ja palveluverkosto sekä tietenkin niillä on valtava tuotantovolyymi. Jos sitten käy niin, että tutun tuotemerkin kohdalla edessä on viallinen kappale, niin tuote vaihdetaan ilman muuta. Jos taas esimerkiksi startupien kohdalla tuote ei toimi, niin silloin saattaa asiakas vaihtaa välittömästi uuteen toimittajaan. 

Startupien ongelma on myös siinä, että niiden on vaikea rekrytoida osaavia työntekijöitä. Insinöörit sekä muut ammattimiehet menevät mieluummin tutun sekä turvallisen työnantajan palvelukseen kuin esimerkiksi jonkun opiskelijoiden perustaman start-up yrityksen palkkalistoille. Vaikka startup olisi kuinka mielenkiintoisen sekä hyvin tehdyn liike-idean pohjalle tehtyjä, niin niihin on vaikea saada ihmisiä, joilla on oikeasti kokemusta tuotteistamisesta. Samoin startupien on varsinkin fyysisten tuotteiden kohdalla vaikeuksia saada toimitiloja tuotteen valmistamiseksi. 

Prototyypin valmistaminen on kallista sekä vaativaa työtä. Ja onko sitten noilla startupin toimijoilla mahdollisesti sitten halua tai varoja sijoittaa toimivan proton kehittämiseen. Vastuu toimivasta prototyypistä on tietenkin koko yhtiöllä. Niin ja mistä sitten saadaan ne ihmiset katsomaan kun prototyyppi nousee vaikka puuhun?

Tuotteistamiseen pitää panostaa, ja vasta kun toimiva prototyyppi on esillä, niin sitä kannattaa lähteä esittelemään. Mutta kenelle sitä prototyyppiä lähdetään sitten oikeasti näyttämään, jos itsellä ei ole suhteita esimerkiksi yhtiöiden tuotteiden sekä valmistusoikeuksien sisään ostosta vastaaviin johtajiin?

Samoin monen opiskelijan perustaman startupin toiminta jää teoreettiselle asteelle, koska ei sitten uskalleta lähteä oikeasti markkinoimaan yritystä. Jos aiotaan tehdä tuote, niin silloin siihen pitää panostaa rahaa. Eli prototyyppien tekeminen sekä niiden esitteleminen asiakkaille tai rahoittajille on vaikeaa. Ihmisellä joka on juuri opintojen päätösvaiheessa ei ole ehkä mitään verkostoja, joiden avulla hankitaan esittelyjä tuotteelle sekä omalle osaamiselle. Tai ehkä asiakas ostaa tuotteen sekä palkkaa tuon insinöörin töihin, mutta se ei tuo uusia yrityksiä markkinoille.