Miksi lobbaamisesta ei olla ennen puhuttu?

Lobbaaminen on toisen mielipiteisiin vaikuttamista, ja usein lobbaaja kohdistaa tämän vaikutuksen päättäjiin, koska sitä kautta hän saa maksimaalisen edun omalle toiminnalleen. Siis voimmeko olla koskaan ilman lobbaamista? Lobbaamisen tarkoitus on siis muokata mielipiteitä lobbaajalle sopivaan suuntaan, eikä lobbaamista kiellä kukaan. Lobbaus on sitä, että toista autetaan näkemään ne puolet asioista, jotka tukevat sitä omaa näkemystä käsiteltävistä kysymyksistä. 

Julkisen sanan kautta tapahtuva lobbaaminen on tietenkin kaikkein näkyvin osa tätä asiaa. Eli etusivulla kerrotaan kuinka suuri osa ihmisistä joko kannattaa tai vastustaa jotain asiaa. Ja tietenkin tuolla tavoin pyritään saamaan esimerkiksi päättäjiä mukaan ajamaan asioita siten, kuin kirjoittaja haluaa niitä ajettavan. 

Lain mukaan ihmisillä on oikeus olla jotain mieltä asioista, ja hänellä tietenkin on oikeus mielipiteensä ilmaista. Mutta samalla kun ihminen kirjoittaa tai sanoo jotain, niin myös hänen asenteensa valitsemaansa aihetta kohtaan varmasti näkyy kaikissa asioissa, varsinkin jos hän ei ole opetellut hillitsemään itseään.

Kun ihminen kirjoittaa tekstejä, niin silloin kannattaa muuten muistaa että esimerkiksi “puhe tekstiksi” sovelluksia ei silloin kannata käyttää, koska esimerkiksi tunteet saattavat silloin näkyä, ja esimerkiksi kaiken maailman huudahdukset voivat jäädä kiusallisesti näkymään tekstiin. Kun ihminen kirjoittaa asioista, niin vaikka hän miten haluaa peitellä sitä, millainen hän on, niin silloin hän kuitenkin paljastaa paljon asioita itsestään. Yksi niistä on se että kirjoittaja varmasti näyttää myös omat mielipiteensä asioista, joista hän kirjoittaa. Samoin se mitä kirjoittaja jättää sanomatta saattaa kertoa hänen suhteestaan erilaisiin aiheisiin.

Lobbausta on kahdenlaista

1)Ulkoisen toimijan harjoittama lobbaus, jossa käytetään usein esimerkiksi mielipidemittausta apuna. Tuolloin korostetaan sitä että huomattava enemmistö on jonkun asian kannalla, ja siksi asiaa kannattaa tukea. Tietenkään tuolloin ei useinkaan mainita sitä, että mitä muuta on tuon mielipidemittauksen yhteydessä kysytty. 

Eli tiedosta käsitellään vain sitä, mikä on itselle mieluisinta. Samoin esimerkiksi vastausten tyyppiä ei koskaan edes ajatella käsitellä. Eli onko vastaus “täysin samaa mieltä”. Tai onko se “no joo ehkä”. Ja sitten se tulkitaan “kyllä” vastaukseksi. 

Vai onko tuo “kyllä” tai “ei” kannan voitto saatu ehkä kyselemällä sitä, että pitääkö esimerkiksi työllisyyteen panostaa, ja sitten joukkoon on laitettu ehkä yksi tai kaksi kohtaa joissa puhutaan jostain muusta asiasta, ja sitten lopuksi kysytään että “oletko pääosin samaa mieltä näiden kysymysten tekijöiden kanssa”? 

2) Itselobbaus mikä tarkoittaa sitä että jos henkilö on maksanut esimerkiksi harrastuksesta paljon, niin hän tuskin haluaa kertoa että tuo raha on turhaan maksettu. tärkeimmät asiat mikä saattaa johtaa itselobbaukseen ovat tietenkin kiusaaminen sekä niin sanotut luksus tavaroiden hankinnat. Jos joku on toista koulussa kohdellut kaltoint niin uskoisin että tuollainen ihminen varmaan haluaa vakuuttaa itselleen, että hänen tekonsa ovat oikeutettuja, ja että hän on toista saman ikäistä henkilöä kasvattanut. Eli tuolloin kiusaamista perustellaan sillä, että se on kasvattava kokemus. Ja sitten katsotaan peiliin ja sanotaan että “olet varmaan ylpeä itsestäsi”. Sama koskee tietenkin esimerkiksi muskeliveneitä, joita hankitaan siksi että “naapurillakin on”. Tai että säästöä tulee hotelli- tai camping matkoihin verrattuna todella paljon, kun veneen voi ajaa mihin vaan poukamaan, ja ihan itse käydään kaupassa ostamassa makkarat ja kahvit. 

Eikä mökki ole mitään. Se pysyy aina paikallaan, mutta veneessä maisema vaihtuu jatkuvasti, eikä veneen kanssa tarvitse nurmikkoa leikata. Tuota hokemaa tietenkin toistetaan kuin mantraa,  ja silloin vaihtoehdoista löytyy vain niitä huonoja puolia. Mökillä ei ole kuin kamalia naapureita, ja hotelleissa sekä camping alueella kohtaa vain juoppoja. Tuolla tavoin itseä vakuutetaan siitä että raha ei mennyt turhaan. Eli tuolloin itseä vakuutetaan siitä, että oma valinta on ainoa oikea. Kun hankintaan on mennyt ehkä tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja, niin silloin sen on paras olla hyvä ja tarpeellinen hankinta. 

Jos ajatellaan esimerkiksi muskeliveneitä, niin niiden hinta on todella kova. Tuota hankintaa sitten perustellaan itselle sekä kavereille sillä, että siinä koti kulkee kesällä mukana, kun reissataan pitkin saaristoa. Mutta joskus esimerkiksi kirjoituksissa näkyy se, että kirjoittajalla saattaa olla hyvinkin läheinen tai hyväksyvä suhde johonkin hiukan erikoisempaan juttuun. 

Eli kyseessä saattaa olla esimerkiksi paikallisen moottoripyöräkerhon jäsenyys tai ampuma-aseen ostaminen. Moottoripyöräkerhon kohdalla saattaa tilanne olla se, että jos noista kavereista kirjoitetaan asioita, joista he eivät pidä, niin silloin saa kirjoittaja etsiä uuden tallin omalle moottoripyörälleen. 

Jos ampuma-aseiden hintoja katsellaan Amerikkalaisilta kotisivuilta, niin sielläkin ne ovat todella kalliita. Joten ne ehkä sitten ovat Suomessa vielä kalliimpia, ja maassamme tarvitaan näihin välineisiin lupa. Tuo lupa sitten on maksullinen, ja se lisää harrastuksen kustannuksia. Mutta me kaikki tiedämme, että USAn ampuma-aselainsäädäntö ei ota huomioon ampuma-aseiden kehitystä. Eli perustuslakia säädettäessä 1860-luvulla ei otettu huomioon sitä että esimerkiksi rynnäkkökivääri on täysin eri tyyppinen ase kuin musketti tai joku revolveri. 

Mikäli joku sijoittaa tuhansia dollareita tai euroja tuollaiseen asiaan, niin hän ei ehkä sitten itselleen halua myöntää tehneensä turhan hankinnan. Tämä asenne voidaan sitten skaalata eli yleistää koskemaan kaikkia muitakin asioita. Puolueen jäsenyyttä voidaan verrata osittain jonkun MC-kerhon jäsenyyteen. Jos siellä ei tue puolueen julkisesti ilmoittamia näkemyksiä asioista, niin silloin saa kirjoittaja häipyä. Samoin jos poliitikko joka saattaa olla henkilökohtainen ystävä kokee maineensa vahingoittuneen kirjoitelman johdosta, niin silloin saattaa ystävyyden loppu olla edessä. 

Tiedon yksipuolisesta esittämisestä sen verran, että asiat pitäisi esittää aina kokonaisuuksina. Mitään ei saisi jättää pois, koska tuo asia mikä jätetään pois saattaa olla keskeisessä asemassa siinä, kuinka näin pääsi tapahtumaan. 

Kun sanotaaan että poliitikon vaalikampanja ei maksa mitään, niin se tarkoittaa vain että hänen tukiyhdistyksen kautta saama tuki kattaa koko vaalibudjetin. Siis poliitikko ilmoittaa esimerkiksi vaalirahoitusta koskevan ilmoituksen kautta vain sen, mikä on hänen omien pankkitilien kautta annettu vaalirahoitus. Ja sitten kannattajayhdistys ilmoittaa omat tulonsa sekä tulojen lähteen veroilmoituksen kautta. Eli nykyään on yleisesti tapana käyttää kannatusyhdistystä, koska silloin veroilmoitus tulee ammattimaisten kirjanpitäjien kautta tehtyä kuten se pitäisi olla tehty. 

Samoin joidenkin ilkeiden ihmisten väitteiden mukaan voi poliitikko peitellä kiusallisia vaalirahoittajia, mutta en sitten tiedä onko tämä totta. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin ihmiset kirjoittavat asioista, joita he pitävät tärkeinä. Samoin jos ajatellaan esimerkiksi tiedon jakamista sekä sen hankkimista esimerkiksi teemahaastattelujen kautta, niin haastattelija valitsee usein lähteitä, jotka hän tuntee. Ja samoin henkilökohtainen suhde tietenkin takaa sen, että haastateltava antaa mielellään aikaansa haastattelijalle. 

Tuolloin tietenkin tämä henkilökohtainen suhde saattaa vaikuttaa kirjoittajan objektiivisuuteen. Jos henkilökohtainen suhde sitten ei pidä jutun sisällöstä, niin silloin tietenkin se saattaa olla pahimmillaan hyvinkin läheisen ihmissuhteen loppu. Eli jos kirjoittaja käsittelee kirjoituksessaan ystäviään, niin hän varmaan haluaa sitten näyttää nämä ystävänsä parhaassa mahdollisessa valossa. Jos joku asia sitten maksaa paljon, niin se varmasti vaikuttaa kirjoittajan asenteeseen aihetta kohtaan. 

Mikäli ihminen laittaa ehkä tuhansia euroja johonkin asiaan tai tuotteeseen, niin hän varmaan ei halua kokea noita sijoituksia tarpeettomana. Tuolloin kyseessä on niin sanottu “itselobbaus”. Ihminen saattaa tehdä kalliin hankinnan, ja sitä kautta hänen asenteensa asioihin saattaa polarisoitua tai yksipuolistua.