“Muista että olen pomosi, äläkä pidä muita pomoja”. Tuo on kultainen sääntö, mitä noudattamalla selviää pitkälle työelämässä.
Tunteet eivät kuulu työpaikalle, mutta jos niistä vaietaaan, niin se sitten aiheuttaa patoumia. Meillä jokaisella on oikeus tunteisiin, mutta sitten on eri asia missä ja miten niitä ilmaistaan. Ja kuitenkin patoutuneet tunteet voivat saada aikaan sellaisia noloja tilanteita vaikkapa pikkujouluissa, joissa sitten saattavat patoumat purkautua vähän nolosti. Mutta olisiko ehkä parempi kertoa esimerkiksi avioerosta tai siitä, että pelkää jotain esimerkiksi kotona myös työkavereille. Nimittäin tuolloin voi olla että ymmärrystä esimerkiksi myöhästymisen suhteen voi herua vähän enemmän.
Jos esimerkiksi joku dementiaa poteva sukulainen tulee viikonlopuksi kotiin asumaan niin tuo asia varmaan stressaa. Mutta sitten kun pohditaan sitä, että vapaa-aika ei kuulu työpaikalle, niin se asia varmaan kuitenkin kannattaa muistaa, että sama ihminen mikä istuu pöydän takana työpaikoilla on myös työajan ulkopuolella se sama “Pipsa” tai “Masa”.
Eli emme voi missään nimessä erottaa työpaikalla käyvää itseämme siitä, mikä käy esimerkiksi paikallisessa pizzeriassa. Ja jos vapaa-aikana tapahtuu asioita, joista ei sitten haluta keskustella, niin täytyy muistaa että ne asiat tapahtuvat joka kerran ihan sille kokonaiselle itsellemme.
Jos työajan ulkopuolella kuulemme ikävän kommentin siitä, miten vatsamme on laskeutunut vyön päälle, niin se kommentti kyllä sitten varmaan muistuu myös työpaikalla mieleen. Eikä varmaan ole mukavaa kuunnella sitä, kuinka omaa itseä haukutaan sekä kehutaan että “sille idiootille saa työntää oma työtehtävät milloin haluaa”. Tai myöskään se että kuulee että itseä saa käyttää hyväksi ei ole mitään mukavaa tietää. Vaikka pomo ei ehkä tällaisen syyn takia saa antaa potkuja, niin hän ehkä sitten jää katselemaan alaisen työtä vähän tarkemmin, jos tämä on pitänyt pomon olemusta jotenkin huvittavana.
Joten kannattaa vähän varoa, mitä rappukäytävässä tai vessoissa kertoilee. Nimittäin noilla ehkä hyvinkin suppeaan levitykseen tarkoitetut asiat päätyvät helposti pomon tietoon. Nimittäin varsinkin työttömyyden noustessa kilpailu työpaikoista kovenee. Ja tuollainen negatiivinen palaute voi päätyä työkaverin korviin esimerkiksi kapakan vessassa.
Ikävät asiat sitten jäävät mieleen pyörimään. Ja tuollainen toisen haukkuminen ikään kuin julkisesti tuntuu kohteesta pahalta. Me kaikki emme voi olla niin onnellisessa kuplassa, että voimme täysin irrottautua siitä mitä koemme töissä tai vapaalla. Eli jos koemme loukkauksen tai muuten ikävän tilanteen, niin silloin varmaan tuo asia sitten heijastuu myös työelämään, eli jos sitten käy niin, että edessä seisoo tuo loukkaavien kommenttien esittäjä, niin ehkä kukaan ei häneen voi sen jälkeen suhtautua luontevasti.
Kommentit
Lähetä kommentti