Kahvinjuonti pienentää aivojen kokoa

Kahvin on todettu pienentävän aivojen kokoa, varsinkin ihmisillä jotka juovat paljon kahvia, mutta sitten tietenkin pitää muistaa muutamia asioita, ennen kuin lähdetään keskustelemaan siitä, että onko dementia esimerkiksi juuri aivojen koosta riippuva asia. Aivojen koko pienenee iän myötä muutenkin, koska niissä oleva rasva katoaa. Mutta onko aivojen koolla yhteyttä dementiaan, sitä ei tiedetä. Siis onko dementiapotilaiden elämäntapoja kuten alkoholinkäyttöä edes ikinä tutkittu. 

Syy miksi nuoren ihmisen aivoissa on enemmän rasvaa kuin vanhan ihmisen aivoissa johtuu ilmeisesti siitä, että rasvan läpi on helpompi rakentaa aksoni-yhteyksiä kuin muiden eli tärkeiden kudosten ympärille. Ja tämän takia meidän kannattaa käydä koulut nuorena. Nuorelle ihmiselle muodostuu hermosolujen välisiä  yhteyksiä nopeammin kuin vanhalle ihmiselle. Ja oppiminen edellyttää kykyä uusien yhteyksien muodostamiselle. 

Kun aivojen koko pienenee, niin silloin niiden aksonien pituus lyhenee. Eli jokaisella ikääntyvällä tapahtuu se, että heidän aivojensa tilavuus pienenee. Mutta aivojen koko ei yksin selitä sitä, että onko ihmisellä dementia tai ei. Se mikä ratkaisee on hermosolujen sekä niiden yhteyksien määrä. Ei se että kuinka suuri aivojen massa on. 

Jos pelkkä aivojen massa sekä koko ratkaisisi, niin silloin sinivalas olisi meitä paljon älykkäämpi, koska sillä on suurimmat aivot koko eläinkunnasta. Mutta tuolloin unohdetaan se, että sinivalaan aivoissa on vähemmän neuroneja kuin ihmisen aivoissa. Sinivalaan aivoissa on paljon enemmän rasvaa kuin ihmisen aivoissa, ja rasva ei osallistu mihinkään ajatusprosessiin. Siis ajatteluun osallistuvat vain neuronit. 

En tiedä onko esimerkiksi dementiapotilaiden aivojen kokoa tutkittu tai verrattu mitenkään niihin ihmisiin, joilla ei ole dementiaa, tai onko dementiapotilaille tehty mitään elämäntapoja koskevaa tutkimusta eli mitä muuta he ovat kahvin lisäksi käyttäneet. Tiedetään että alkoholi saa aikaan aivosolujen tuhoutumista yhdessä imppaamisen kanssa, mutta onko muuten esimerkiksi dementiapotilaiden työpaikkoja tai muuta vastaavaa tutkittu, eli onko heillä sitten ollut myös kemiallista altistusta sellaisille aineille kuin tinneri tai joku muu liuotin? 

Samoin jos ajatellaan että esimerkiksi ihminen saa syövän, ja sytostaatteja niin silloin noilla sytostaateilla sekä elimistön omilla vasta-aineilla saattaa olla yhteys esimerkiksi dementiaan, koska syöpä vaatii elimistön omien kudosten tuhoamista. Ja silloin saattaa myös joukko hermoston tukisoluja tuhoutua. Mutta myös esimerkiksi kun haitallisia kuona-aineita on varastoitunut soluihin, niin ne saattavat aiheuttaa solujen tuhoutumisen. Tuo on haitallista varsinkin hermosoluille, joiden pitäisi kestää läpi koko elämän. 

Tiedetään että esimerkiksi elimistön haitallisia kuona-aineita jää aivosoluihin sekä myös hermoston tukisoluihin. Mutta muut solut pääsevät niistä eroon tuhoutumalla, ja sitten uudet solut ottavat niiden paikan. Neuronit taas eivät uudistu, vaan keräävät noita jäämiä koko ihmisen elämän ajan. Ja nuo jäämät aiheuttavat noiden solujen kuoleman. Ja dementian eli alzheimerin taudin pääasiallinen syy on se, että hermoston haarakkeita eli aksoneita ympäröivät tukisolut kuolevat. Mutta siis takaisin siihen aivojen kokoon. Tiedetään että muisti huononee tai ainakin hidastuu iän myötä,  eikä siihen tarvita dementiaa. 

Kun ihminen elää pitkään, niin hänelle rakentuu valtavasti enemmän muistiyksiköitä kuin nuorelle ihmiselle. Ja varsinkin jos ihminen elää virikkeitä täynnä olevassa ympäristössä, niin silloin tietenkin muistiin rakentuu enemmän tietueita kuin ihmisille, jotka elävät vähän virikkeitä sisältävässä ympäristössä. Tuosta johtuu se niin sanottu “hajamielisen professorin syndrooma”. Eli muistisolut joutuvat tuolloin etsimään muistiosoitteita pidempään kuin ihmisellä jolla ei ole niin paljon muistiyksiköitä varastotuneena aivoihin. 

Jos ihminen tekisi vain yhtä tehtävää koko ikänsä, joka voisi olla jotain mekaanista, kuten esimerkiksi joidenkin esineiden pakkaaminen niitä vastaaviin koloihin, ja hän tekisi vain tuota työtä, niin hän olisi valtavan nopea tuossa työssä. Mutta sitten jos ihminen joutuisi tekemään jotain muuta kuin tuota hänen ainoaa tehtäväänsä, niin silloin hän tuskin tekisi asioita ollenkaan tai niiden hallinnan opettelu kestää kauemmin.