Tuomioita on kahta lajia: toisen antaa tuomari ja toisen yhteisö

 Tuomioita on kahta lajia: toisen antaa tuomari ja toisen yhteisö

Kun ihminen pidätetään poliisien toimesta, niin häntä sanotaan epäillyksi. Hän on syytön kunnes toisin todistetaan. Tai niin ainakin virallinen näkemys siitä, miten häntä tulisi kohdella on. Todellisuudessa se yhteisö missä henkilö saattaa asua ennen kuin hänet tuomitaan tai pidätetään saattaa tuomita tuon henkilön tuhat kertaa ankarammin kuin joku tuomari. Eli vaikka rangaistus teosta olisi ehdollista tai ehkä korkeintaan 1,5 vuotta vankeutta, mikä on muuten korkein mahdollinen sakoista saatava tuomio, niin saattaa olla niin, että henkilö sitten ei koskaan saa työtä esimerkiksi omalta kotipaikkakunnaltaan. Syynä siihen on se, että hän on tehnyt rikoksen, ja muiden silmissä hän on rikollinen ja se siitä.

Rikos on asia mitä jostain syystä pidetään joissakin piireissä oikeutena sulkea ihminen pois yhteiskunnasta, ja silloin tietenkin se, minkä rikoksen henkilö on tehnyt on yhdentekevä asia. Jos sitten lähdetään esimerkiksi vertailemaan ihmisten näkemystä rikollisuudesta sekä rikoksesta, niin silloin tietenkin itse olen joskus huomannut, että rikos tai sen vakavuus riippuu katsojasta. Mikäli joku varastaa farkut kaupasta, niin tuota tekoa pidetään erittäin tuomittavana. Samalla kuitenkaan esimerkiksi rattijuopumusta ei jostain syystä aina tuomita ollenkaan niin ankarasti kuin esimerkiksi juuri varkautta.

Rattijuoppo ajaa autoa, mikä painaa noin 1000 kiloa, ja jos ajatellaan rikoksen yhteisölle tuottamaa vaaraa, niin rattijuoppo kyllä vaarantaa paljon enemmän kuin joku tavaratalosta varastava teini-ikäinen henkilö voi koskaan aiheuttaa, ellei hän sitten lähde ajamaan huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena autoa. Mutta tuossa rikossarjassa tuo jälkimmäinen teko olisi se vaarantava asia. Rikos ja rangaistus ovat merkillisiä asioita. On ihmisiä jotka pidätetään työpaikalla varkaudesta, ja siinä samassa sitten ennen oikeudenkäyntiä tai muuta vastaavaa asiaa on tuo henkilö sitten erotettu työpaikasta.

Samalla kuitenkin unohdetaan että kaikki asiat, mitkä vaikuttavat pieniltä eivät ehkä ole niin kauhean pieniä, kuin mitä me ehkä haluaisimme niiden olevan. Joskus on sattunut niin ikävästi, että hampurilaispaikassa työskentelevä henkilö on jättänyt annoksen toimittamatta asiakkaan pöytään, ja siitä sitten alaikäinen asiakas on paiskattu pihalle.  

Oletteko koskaan muuten ajatelleet, että esimerkiksi tuollainen 12-vuotias ei ehkä ole lopun elämäänsä ala-ikäinen, ja hän saattaa lopun elämänsä ajan muistaa tuon aikuisten antaman karun kohtelun? Silloin tällöin saattaa käydä niin, että tuollainen tenava pääsee esimerkiksi Aalto-Yliopiston kauppakorkeakouluun, ja siinä sitten hän saattaa päästä sellaiseen asemaan, missä kyseinen entinen ala-aste ikäinen henkilö päättää mistä esimerkiksi Rauma-Repola Oy tilaa sen ravintolapalvelut tai tarjottavat esimerkiksi pikkujouluja varten.

Silloin saattaa mieleen tulla tuollainen mukava kokemus. Ihmisen ensimmäinen kosketus liikkeeseen on tärkeä, koska sen perusteella hän sitten muodostaa kuvan yhtiöstä sekä sen palvelusta. Ja jos ensimmäinen kokemus on surkea, niin hän tuskin lähtee etsimään toista liikettä.

Tai sitten saattaa tuollainen ex-peruskoululainen nousta esimerkiksi HSL:n johtajaksi, ja silloin saattaa muutama iloinen iltapäivä tulla mieleen, missä eräs kunnian mies heitti tuon nuoren ulos ilman syytä, kun hän ei voinut sietää kurittomia kakaroita, jotka meluavat hänen bussissaan. Tuon yhtiön tai kuljettajan nimi saattaa näkyä mukavasti tuollaisen johtajan listoilla, kun hän sitä katselee. Saattaa myös käydä niin ikävästi, että joku tuollainen velttoileva entinen nuori muistaa nuo hetket, kun hän ryhtyy kirjoittamaan esimerkiksi blogia. Silloin voi olla edessä hetki, missä joku sitten lukee tuon tapauksen kuvauksen, vaikka se sitten olisi esitetty muka fiktiivisessä muodossa.