Media sekä kohdennettu mainonta ovat asioita, joista voidaan loputtomasti keskustella. Eli se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

.

Media sekä kohdennettu mainonta ovat asioita, joista voidaan loputtomasti keskustella. Eli se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Mediasta sekä kohdennetusta mainonnasta on taas keskusteltu, ja syy siihen on se, että toimittajia erotetaan jatkuvasti sekä kohdennettua mainontaa halutaan kuriin. Eli mainosten jakamiselle pitäisi olla kohteen lupa. Kuitenkin pitää muistaa se, että sosiaalisen median palveluiden pitää saada jostain rahoitus, jotta ne voivat rahoittaa toimintansa. 

Suuritehoiset palvelimet vaativat paljon virtaa joten niiden sähkölasku pitää maksaa. Samalla myös  moderaattorit sekä kaikki muut ihmiset jotka noissa yhtiöissä työskentelevät vaativat myös palkkaa. Ja rahoitus tuohon toimintaan pitää saada jostain, eli jos käyttäjät eivät itse palvelua rahoita maksujen kautta, niin silloin pitää rahaa saada mainostulojen avulla. 

Tästä seuraa visioita siitä, että esimerkiksi joku puolue voisi hankkia sosiaalisen median palvelun käyttöönsä ostamalla vaikkapa jonkun tuollaisen palvelun itselleen. Silloin me varmasti saamme eteemme polarisoidun näkemyksen siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Mutta samalla kun tuomitsemme puolueita, niin unohdamme että jokaisen ihmisen maailmankuva on hiukan polarisoitunut. 

Se miten ajattelemme asioista riippuu siitä mitä olemme elämämme varrella kokeneet. Ja mieleen tulee muuten se, että jos joku miljonääri ostaa sosiaalisen median palvelun itselleen, niin hänen ei ehkä tarvitse kertoa esimerkiksi puoluetaustaansa tai sidonnaisuuksiaan johonkin puolueeseen. Populisti on ihminen, joka kertoo heille mitä he haluavat kuulla. Eli jos populistia on uskominen, niin maailman kaikki ongelmat ratkaistaan panemalla rajat kiinni, jotta omalla kansalle löytyy työtä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että saadakseen ääniä pitää jokaisen poliitikon olla hiukan populistinen. 

Joten “verta, hikeä ja kyyneleitä” ei ole aina se oikea asia mitä poliitikko voi luvata tai mitä hänen kannattaa luvata saadakseen ääniä. Jos ajatellaan että kansa tarvitsee isän joka antaa sille keppiä, niin kuitenkin tuo kansan isän pitäisi joskus myös ryhtyä jakamaan sitä porkkanaa. Mikäli kaikki asiat mitä tehdään päätyvät rangaistukseen, niin silloin ei kukaan enää edes viitsi tehdä mitään. 

Miksi kukaan edes viitsii tulla töihin, jos seurauksena on ainainen huuto. Jos sanotaan että ihminen tekee tärkeää työtä, niin se ei aivan riitä. Ihmisellä pitää olla olla myös jonkinlainen palkka työstään, jotta hän voi sitten perjantaina lähteä ulos kapakkaan tai ostoksille. Eli edes kissa ei elä kiitoksella, vaan senkin pitää joskus vähän syödä. 

Tai vaikka palkka työstä olisi hyvä, niin kuinka kauan ihminen jaksaa työssään jos hänen päälleen kaadetaan kaiken aikaan kaikkea mukavaa. Kuinka kauan ihminen jaksaa 400 km työmatkoja tai sitä, että työympäristö muuttuu joka maanantai? Tai kuinka kauan ihminen jaksaa sitä, kun hänelle huudetaan päin naamaa, ja kerrotaan kuinka joku häntä hiukan paremmin toimeentuleva on aloittanut vessan siivoojana. Kuitenkin tämän toiminnan paradoksaalisuus on asia, miksi pelkäämme “ryysyistä rikkauteen” kohonneita ihmisiä. 

Me pelkäämme että he kohtelevat meitä samalla tavalla., kuin me olemme heitä kohdelleet. Ja kuten tiedämme, niin jos meitä on opetettu kohtelemaan jossain tietyssä asemassa olevaa henkilöä jollain tietyllä tavalla, niin silloin me oletamme että muut kohtelevat meitä tuolla tavoin, kun olemme päässeet tiettyyn asemaan. 

Eli joissakin työpaikoissa vuokratyöläinen on henkilö, jonka päälle saa mukavasti kaataa perheriidan tai jonkun muun henkilökohtaisen asian. Joten jos kotona on ollut vähän riitaa, niin sen jälkeen pomo voi kutsua alaisen paikalle, ja antaa tulla täydeltä laidalta siitä, kuinka joku työ olisi voitu tehdä toisin. Joten tietenkin olisi mukavaa jos palaisimme keskiajalle, jolloin ammatti periytyi isältä pojalle. 

Silloin alaisia voidaan kohdella miten huvittaa, kun heistä kukaan ei koskaan tule pääsemään omaksi pomoksi. Siis jos ihminen haluaa istua vuosia koulussa päästäkseen ekonomiksi, niin se vaatii motivaatiota,  sekä paljon yksinäisiä iltoja. Mutta ekonomin kohdalla motivaatio voi olla se, että ihmistä on kohdeltu hieman vähätellen. Ja kuten Chrysler-corporationin presidentti Lee Iacocca  aikoinaan sanoi, niin se on itsestä kiinni, mihin ihminen pystyy. 

Tämän kautta voimme siirtyä siihen päivän polttavaan kysymykseen, että kuinka polarisoitunut media ohjaa ajatteluamme? Tähän voidaan vastata siten, että meidän kaikkien tapa hankkia tietoa on jotenkin polarisoitunutta. Jos ajattelemme esimerkiksi sitä, että miten luimme joskus kauan sitten sanomalehteä, niin voimmeko sanoa että luimme koskaan koko lehteä?

Vai vilkaisimmeko vain ne uutiset jotka meitä sattuivat milloinkin kiinnostamaan, ja sitten lähdimme kohti työpaikkaa katselemaan pöydällä olevia papereita. Jos ajattelemme sitä, että luemme sanomalehdestä vain ne uutiset, jotka meitä kiinnostavat, niin silloin voidaan kysyä että onko sama, että poliitikon vaalimainos on lehden urheilusivuilla vai jossain pörssikursseja esittelevällä sivuilla? Eli kuka lukee taloussivuja? 

Mikäli tätä tapaa lukea lehteä kutsutaan objektiiviseksi, niin silloin olen objektiivinen. Mutta kuten tiedämme, niin objektiivinen on subjektiivista, ja meidän kaikkien ongelma on siinä, että me lähdemme  aina käsittelemään tietoa jollain tavalla subjektiivisesti. Subjektiivisuus tiedonvälityksessä on asia, mihin meistä kukaan ei halua myöntää itsensä syyllistyvän, mutta todellisuudessa me sitten lähdemme usein hakemaan tietoa sillä tavalla, kuin se palvelee meidän omaa maailmankuvaamme sekä sitä näkemystä mikä meillä on mistäkin asiasta. 

Se mikä meistä ihmisistä on vaikeaa myöntää on se, että jos joskus vaikka sattuisi käymään niin, että olemme väärässä. Jos olemme väärässä, niin se merkitsee sitä, että emme ole täydellisiä. Sama asia koskee kaikkia ihmisiä maailmassa. Me olemme laji, joka voi erehtyä. Samalla tavalla kuin meitä muita median käyttäjiä, niin kokemuspohja mikä meillä on ohjaa myös toimittajien työtä. Mikäli joku toimittaja on kohdannut nuoruudessaan esimerkiksi simputusta puolustusvoimissa, niin hänen näkemyksensä tästä laitoksesta tai sen henkilökunnasta voi olla erilainen kuin toimittajan joka ei tätä asiaa ole kohdannut. Silti molemmat saattavat pitää puolustusvoimia tarpeellisena organisaationa, mutta silti kaikesta tarpeellisesta ei tarvitse pitää. 

Siis miten tämä nyt liittyy median polarisoitumiseen? Kun me lapsina käymme koulua, niin meidän arvomaailmallemme muodostuu tietynlainen pohja. Ja se että me ihmiset hakeudumme sellaiseen seuraan, joka miellyttää meitä sitten vahvistaa tuota meidän lapsina omassa mielessämme muodostunutta arvomaailmaa sekä sen kautta syntyvää maailmankuvaa. Siis meidän kaikkien pitää muistaa se, että tuon kautta muodostuu myös se polarisaatio, minkä kautta ajattelemme asioista. 

Kuten tässä tekstissä olen aikaisemmin kirjoittanut, niin se tapa ajatella sekä kohdata asioita syntyvät elämän varrella. Se mitä olemme itse kohdanneet sekä kokeneet muuttaa meidän tapaamme ajatella, ja siksi meidän pitää muistaa että jokaisen ihmisen tapa ajatella on hiukan polarisoitunutta. Me olemme itsekäs sekä väkivaltainen laji. Jos joku ihmisryhmä on meitä omasta mielestämme kohdellut kaltoin, niin silloin me ajattelemme että tuo ihmisryhmä on pohjimmiltaan ainakin osittain paha. 

Ulkomaalaiset ovat hyvä kohderyhmä kansankiihottajille, koska heistä pääsee mukavasti eroon siirtämällä nämä ihmiset suoraan rajoille. Ja tietenkin ulkomaalaisten syytä on se, että viina on maassamme kallista. Kukaan meistä ei koskaan ole syyllinen siihen, että meidät poistetaan esimerkiksi ravintolasta portsarin toimesta. Siis “poke on aina niin taipumaton, että ei anna ihmisten ottaa omasta pullosta tai tapella kapakassa”. Ja tietenkin syy tähän on aina jossain muussa kuin ravintolasta ihan ilman syytä poistetussa henkilössä. 

Mitä nyt siinä sitten joku vähän alkoi tapella, mutta tietenkin poistaminen tapahtuu aina ilman syytä. Kuitenkaan en ole koskaan kuullut kenenkään vihaavan portsaria, vaikka tietenkin joskus perjantain jälkipeleissä jonkun kotona saatetaan kuulla siitä, että kuinka poke on heittänyt jonkun ulos. Itse olen joskus ajatellut että rajavartija on ikään kuin valtion portsari. Jos jotain on vähän liikaa, niin silloin saa ihminen kääntyä takaisin sinne mistä tuleekin. Jos ei rahaa löydy, niin silloin loppuu anniskelu on motto, mikä portsarilla on. Eli samalla tavalla sitten voidaan ajatella rajavalvonnasta. 

Mikäli portsari poistaa meidän ravintolasta kun olemme ottaneet “muutaman”, niin silloin kohtaamme usein tilanteen, että itse omasta mielestämme olemme kohdanneet suuren vääryyden. Ja tietenkin ravintolan pihalla tai missä noita jälkipelejä sitten käydään on päällimmäisenä se, että “naapurin Nakkekaan ei lentänyt ulos , kun hän oksensi kapakan lattialle sekä tappelee joka ilta”. Ja arvatkaa mitä, me haluamme uskoa tuohon. Me emme voi mitenkään edes ajatella että meissä itsessämme olisi mitään syytä siihen, että portsari ohjaa meidät kohteliaasti pihalle. 

Koska tuo jälkipeli käydään sitten tietenkin ravintolasta poistetun henkilön kotona, niin kukaan ei edes kuvittele olevansa eri mieltä hänen kanssaan. Nimittäin jos vaikka joku kehtaisi esittää eriävän mielipiteen, niin se merkitsisi sitä, että isäntä poistaa vieraan talosta. Ja sitten pari tuntia bussipysäkillä voi tuoda eteen sen, että henkilö haluaa myötäillä isäntää, vaikka hän olisi väärässä. 

Samasta syystä ei missään maassa etniseen enemmistöön kuuluvien tarvitse kuunnella itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, koska kritiikki voidaan aina vaientaa. Jos haluamme miettiä sitä, miksi etninen vähemmistö kohtaa usein syrjintää, niin silloin meidän pitää muistella sellaista kuvaa, missä vartija seisoo vangin vieressä konepistooli kädessään. Tuolla kuvalla myydään suurta aatetta, missä herra-kansaan eli etniseen enemmistöön kuuluva komentaa ase kädessä alaistaan eli etniseen vähemmistöön kuuluvaa tekemään kovaa fyysistä työtä. 

Tuota mallia myydään ihmisille sillä, että etninen vähemmistö pidetään poissa korkeakouluista sekä yliopistoista ja tuolloin etniseen enemmistöön kuuluville eli hyvätuloisille varataan kaikki mahdolliset huippuvirat sekä huipputulot takaavat työt. Tuolloin voidaan tietenkin käyttää sitä, että opiskelijat valitaan maksukyvyn mukaan. Ja silloin meidän pitää muistaa se, että suurin osa maailman köyhimmistä ihmisistä kuuluu erilaisiin etnisiin vähemmistöihin. Taloudellinen eriarvoisuus on usein liitetty etniseen vähemmistöön. 

Tulojen kautta tapahtuvaa eriarvoistamista ei pidetä kovin pahana asiana. Mutta joidenkin asioiden hankkiminen on joskus mahdotonta, jos henkilö ei ole hyvätuloinen. Yksi esimerkki tästä ovat ampuma-aseet, joilla tuodaan auktoriteettia ihmisille. Ampuma-aseiden omistaminen on jossain maissa varattu ikään kuin enemmistön oikeudeksi sen kautta että ne ovat hyvin kalliita. Sitä ei toki olla mainittu laissa, mutta aseiden hinta voi olla niin korkea, että niitä voivat ostaa vain hyvätuloiset. Ja sillä tavoin etniset vähemmistöt pidetään aseettomina, mikä vahvistaa enemmistön jyrkkää kantaa. Aseiden takana on hyvä piileskellä ja huudella mitä sylki suuhun tuo. 

Miksi ketään pitää kuunnella, kun meillä on valta, voima sekä kunnia, joiden avulla saadaan ihmisten suut pysymään kiinni joten miksi emme tuota oikeutta voisi käyttää on se malli miten kansaa huudatetaan. Mitä sillä on väliä, mitä joku muu sanoo, kun itsellä on oikeus säätää lakeja, joiden avulla voidaan ihmiset siirtää mukavasti pois silmistä ja pois mielestä. Mutta sitten voidaan kuitenkin sanoa, että tuo asia sitten varmasti siirtyy muihin etnisiin ryhmiin. Etnisten vähemmistöjen sortaminen perustellaan sillä, että he ovat rikollisia. Mutta mikä heistä teki sitten rikollisia jää usein kertomatta.

Kun muille opetetaan että joku on rikollinen, niin tätä saa ikään kuin lyödä. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvia leimataan usein juuri varkaiksi tai muuten vain rikollisiksi. Tämän takia sitten esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvien on vaikeaa saada työtä. Eli emme varmaan halua kohdata ihmistä silmästä silmään, jos olemme kohdelleet heitä väärin. Tämän saman asian takia myös esimerkiksi koulukodeissa olleita aina joskus syrjitty työelämässä. Heidän päälleen on saatettu kaataa asioita, jotka eivät ole noiden ihmisten syytä tai heidän tekemäänsä. 

Joten siksi on joidenkin mielestä helpompi sulkea tuollaiset ihmiset ulos työelämästä, niin ei muiden tarvitse kuulla sitä, mitä noille ihmisille on tehty, tai miksi he ovat joutuneet näihin laitoksiin. Jos entinen puliukko tulee työpaikkaan, niin hän varmasti muistaa sen, mitä hänelle on tehty. Portsari ei ehkä häntä tunnista kun hän heittää noita ihmisiä ulos jatkuvasti, mutta puliukko muistaa nämä vastaavat asiat varmasti.  Eli ulkomaalaisia, ymmärtämättömiä sekä lapsia on helppoa syyttää kaikista asioista kuten töhrimisestä, väkivallasta sekä varkauksista. 

He eivät itse saa ehkä ajaa asioitaan tai ymmärrä omia oikeuksiaan. Ja jos sitten vielä muutama raiskaus tai muu rikos saadaan vieritettyä jonkun ulkomaalaisen päälle sekä hänet karkoitettua ilman oikeudenkäyntiä, niin silloin taas kaikki ovat tyytyväisiä.