Kun massamurhaajaksi epäilty sai Suomesta turvapaikan
Todistajien suojelu on tärkeässä osassa kun etsitään esimerkiksi kansanmurhiin tai muihin vakaviin rikoksiin syyllistyneitä kansainvälisen tason rikollisia. Ja joskus käy niin, että väärä ihminen saa turvapaikan, mikä tarkoittaa että tuolloin edessä on vaikea ja pitkä oikeusprosessi.
Tuolloin rikollinen saattaa väittää että hän esimerkiksi Suomen viranomaiset ovat tienneet siitä, mitä hän on tehnyt. Eli rikollinen saattaa oikeudessa kertoa myös valheita. Liberian sisällissodan aikaan tehdyistä vuosina 2001-2003 ihmisoikeusloukkauksista syytetty henkilö nimeltään Gibril Massaquoi(1)sai Suomesta turvapaikan, ja tässä vain kysyisin että mistä kukaan voisi tietää, mitä tuo henkilö on oikeasti tehnyt? Tai onko ehkä kysytty syytä miksi hän on nuo teot tehnyt, jos hänet tullaan tuomitsemaan?
Tai jos joku saa syytteen kansanmurhasta, niin mistä kukaan tietää kuinka monia tällaisia tekoja hän on oikeasti tehnyt? Eli onko hänet ehkä tunnistanut joku toinen sotarikollinen, joka haluaa ehkä sitten laittaa omia tekojaan toisen, ehkä hyvinkin raskaita rikoksia tehneen ihmisen niskoille?
Sotarikosten kohdalla tapahtuvan todistajansuojelun kohdalla ongelma on sama kuin muidenkin rikosten kohdalla tapahtuvassa todistajansuojelussa. Eli mikä estää henkilöä joka on toiminut rikollisessa organisaatiossa olemasta itse syyllinen tekoihin, joissa hän toimii todistajana? Tuolloin voidaan ajatella että esimerkiksi henkirikoksen päätekijä ampuu rikostoverinsa sekä sen jälkeen syyttää esimerkiksi syyttömiä siitä mitä hän on itse tehnyt.
Sotarikosten yhteydessä meidän olisi lakattava puhumasta sotarikoksista vaan murhista sekä pahoinptelyistä. Meidän pitäisi puhua tavallisista suuren luokan rikoksista niiden oikeilla nimillä, koska sana “sota” saa nuo törkeät teot näyttämään jotenkin hyväksyttävältä.
Olisi varmaan helpompi sanoa, että henkilö on tehnyt esimerkiksi 150 murhaa, kuin puhua sotarikoksista tai etnisestä puhdistuksesta, mikä saa nuo tapaukset näyttämään mukavan steriileiltä. Ja kun ihmisiä syytetään noista asioista, niin he sanovat aina “kun oli sota…”.
Tätä tapausta tietenkin voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena, mutta sitten on sellainen kysymys, että onko henkilö kertonut siitä, että hän oli tehnyt rikoksia ihmisyyttä vastaan maamme viranomaisille tai niille, jotka olivat häntä haastatelleet tuolla rikosten tekopaikalla? Tämä on näiden tapausten ikävä puoli.
Eli mistä esimerkiksi sotarikollisia vastaan todistavat henkilöt ovat saaneet tietonsa? Ovatko he sitten vain seisoneet vieressä, kun siviilejä on ammuttu tai muuten kohdeltu kaltoin? Ja miten noita tuomittavia tekoja tehneet ihmiset ovat jättäneet todistajia henkiin? Tai ovatko nuo todistajat ehkä tehneet itse vastaavia tekoja jossain muualla?
Mutta kuitenkin jos ajatellaan mahdollisuutta saada sodassa rikoksia tehneitä henkilöitä oikeuteen, niin ainoa tapa on tarjota suojelua todistajille, ja se tekee asioista hankalia. Nimittäin teot pitää aina myös kyetä todistamaan, ja varsinkin Sierra-Leonen sekä Liberian kaltaisissa maissa, missä ei ole esimerkiksi kunnollisia henkilöllisyystodistuksia voivat sotarikolliset vaihtaa nimiä miten heitä sattuu huvittamaan. Eli he voivat jokaista tekoa tehdessään esitellä itsensä uudella tekaistulla nimellä.
Jos rikollisia ei rangaista, niin he sitten varmasti jatkavat toimintaansa myös sodan jälkeen. Eli kuten tiedämme, niin rynnäkkökivääri kädessä on paljon mukavampaa hankkia oma elanto kuin käymällä töissä esimerkiksi siivoojana. Mutta ennen kuin tuo mies tuomitaan, niin sitä ennen pitää käydä läpi oikeudenkäynti, joka ei tule olemaan maamme helpoimpia.
(1) https://yle.fi/uutiset/3-11768435
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/erkki-tuomioja-kypsyi-perussuomalaisiin-annetaan-nyt-kunnon-naytto-siita-mita-tarkoitan-valheellisella-ja-ala-arvoisella-politikoinnilla/a9836006-49cb-4e92-a2f4-4d34930c503e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.