Sosiaalinen media sekä vaalit ja oppositiot ovat nykypäivän puheenaiheita
Konkretisointi on päivän sana. Konkreettinen asia kuten monitoimitalo jokaiseen lähiöön on asia mitä poliitikon kannattaa luvata, jos hän haluaa saada ääniä. Siis saadakseen ääniä voisi poliitikko luvata myös esimerkiksi lapsilisien korotuksia, mutta lapsilisiä eivät kaikki saa. Nimittäin kaikilla ihmisillä ei ole lapsia, joten he eivät voi saada lapsilisää.
Joten jos poliitikko lupaa monitoimitaloja kaikille, niin silloin niillä voisi olla vielä suurempi vaikutus siihen, miten paljon ääniä tuo poliitikko voisi saada. Siis jos poliitikko lupaa ihmisille jotain kuntavaaleissa, niin hänen pitäisi tietenkin luvata jotain sellaiselta sektorilta, mikä kuuluu kunnan valtapiiriin.
Monitoimitalot varmasti kuuluvat tuohon sektoriin. Mutta lapsilisien kohdalla asia kuuluu taas muille toimijoille, joten sen takia tämä esimerkki ontuu. Joten ehkä kuntapoliitikon pitäisi luvata terveyskeskus tai monitoimitalo. No kaikki eivät edes korona-aikaan sairastu, joten ehkä monitoimitalo voisi palvella suurempaa osaa ihmisiä, koska siellä kyettäisiin järjestämään tansseja sekä nuorteniltoja.
Sosiaalinen media, äänestäminen sekä Putin ja Greta Thunberg ovat päivän puheenaiheita. Ja se mikä näitä asioita yhdistää on se, että ne kaikki ovat aikakautemme tuotteita. Siis aloitetaan Greta Thunbergista sekä siitä miksi hänellä on enemmän vaikutusta kuin esimerkiksi napajäätikön sulamista esittävällä kuvalla?
Syy tähän on selvä, Greta Thunbergilla on persoona, hän on ihminen ja henkilö, joka uskaltaa puhua asiasta. Eli hän on henkilö, jolla on niin sanokaamme “munaa”, kuten vanha sanonta sanoo. Napajäätikkö on esine tai asia, jolla ei ole persoonaa, eikä se majoitu minkään parlamenttitalon eteen, ja pidä lappua kaulassaan, missä vastustetaan tai otetaan kantaa ilmastonmuutokseen. Hän on loistava kohde sosiaaliselle medialle, tai niille sosiaalisen median käyttäjille, joista on mukavaa katsella sitä, mitä niin sanottu “tavis” puuhailee.
Ja sitä kaikki sosiaalisen median käyttäjät pohjimmiltaan ovat, he tai me olemme taviksia, joilla on hauska harrastus, ja joiden aika kuluu epäsosiaalisesti tietokoneen ääressä. No ehkä tämä oli sellainen tyhmä heitto, mutta sosiaalisen median voima voi olla erittäin voimakas sekä hyvässä että pahassa. Jos palataan Venäjän tilanteeseen, niin olisiko noista Navalnyin myrkytyksestä sekä tuon maan opposition järjestämistä mielenosoituksista koskaan edes raportoitu.
Tai sitten olisiko maailma ollut hiljaa esimerkiksi siitä, mitä Valko-Venäjällä on tapahtunut? Siis olisiko Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisat järjestetty ilman sosiaalista mediaa? Tai ehkä sosiaalinen media sitten on vain epäsosiaalisten uhoajien paikka, jotka eivät ole sopeutuneet vallitseviin arvoihin sekä yhteiskunnan asettamiin normeihin, eli siihen että “turpa kiinni tai saat nuuhkaista vähän Novitšokea sekä pesäpallomailasta päähän”.
Sosiaalisen median käyttö vaalien välineenä on erittäin houkuttelevaa, ja suuri osa ihmisistä ainakin muodostaa suuren osan puolueita koskevista mielipiteistään juuri sosiaalisen median kautta saamastaan tiedosta. Tuo asia on uutta sekä samalla myös mullistavaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan ihmistä mustamaalata aivan säälittä. Tarvitaan vain henkilön kuva sekä ehkä syntymävuosi, koska tuollainen asia lisää uskottavuutta.
Tämän jälkeen rakennetaan Facebook- tai joku muu kotisivu, missä tuo henkilö muka kirjoittaa jotain upeaa. Eli ajatelkaa mitä tuollaisella asialla voidaan ihmiselle aiheuttaa. Siinä tulee sitten varmaan kaipuu kaukomaille, jos joku alkaa availla sosiaalisen median kanavia esimerkiksi jonkun poliitikon tai oman pomon nimissä, ja sitten tuo sivu voidaan täyttää esimerkiksi natsi-propagandalla.
Tai sitten jos oma ja itselle aina ikäviä tehtäviä jakeleva pomo on matkalla Venäjälle, niin hänen nimiinsä voidaan laittaa esimerkiksi oppositiota tukeva kotisivu, ja siitä seuraa hauskoja tilanteita miliisin kanssa. Eli siinä varmaan rupeaa naurattamaan, jos tuollainen sivu julkaistaan kun tuo pomo on käymässä Venäjällä sen jälkeen kun hän on jollekin työläiselle antanut potkut tai määrännyt hänet siivoamaan vessoja koko päiväksi.
Mutta palataan takaisin aiheeseen, eli siihen miten äänestyskäyttäytyminen riippuu sosiaalisesta mediasta. Kun sosiaalista mediaa katsotaan, niin siellä korostuu nimenomaan yksilöllisyys. Jos ehdokas sanoo paljon asioita, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä äänestäjä haluaa kuulla, niin se kyllä vaikuttaa myös äänestyskäyttäytymiseen. Kun äänestäjille luvataan jotain, niin silloin kannattaa asiat konkretisoida jotenkin. Se että kunta saa esimerkiksi monitoimitalon joka lähiöön on paljon konkreettisempi asia kuin joku höpinä jostain ulkomaankaupan miljardeista. Asioiden konkretisointi johtaa siihen, että ihmiset kokevat saavansa jotain hyvää ja kaunista.
Vaikka puolue olisi jotain mieltä jostain asiasta, niin silloin pitää muistaa pari asiaa. Ensinnäkin puolueen mielipiteet sekä sen harjoittaman politiikan määrittää puolueen jäsenistö ja tuon virallisen kannan ilmoittaa puolueen johtaja. Ja sitten tietenkin tulee eteen sellainen asia, että puolueen johto voi muuttua, mikä tarkoittaa sitä, että myös puolueen linja saattaa muuttua. Se että puolueen jäsenet kirjoittavat sitä, mitä mieltä he ovat jostain asiasta kertoo siitä, että mikä mahtaa olla tuon puolueen tulevaisuus.
Jos puolueen ehdokas kirjoittaa kostean saunaillan jälkeen jotain ikävää nettiin, tai ehkä hän aamulla huomaa että omille kotisivuille on ilmaantunut esimerkiksi toteemipaalun kuva sekä mietelause siitä, miksi hän on kääntynyt Wikkalaisuuteen, tai ryhtynyt jonkun muun uususkonnon kannattajaksi, niin silloin tuo ihminen voi kyllä puolustautua sillä että “oltiin poikien kanssa vähän saunalla”. Mutta se vaatii sitä että henkilö uskaltaa myöntää sen, että tuli juotua vähän liikaa kolaa sekä syötyä liikaa vaahtokarkkeja, ja siitä tuli maha kipeäksi.
Kun ihminen niin sanotusti tyrii sosiaalisessa mediassa, niin silloin hän saattaa sanoa, että “oli vapaa-ajalla”. Tai sitten että hän oli kirjoittanut tuon tekstin yksityishenkilönä eli vapaa-ajallaan. Vapaa-aikana hän ei ole siis sama ihminen kuin virka- tai jollain muulla virallisella ajalla, jolloin hän edustaa poliittista liikettä. Mutta vaikka hänen mielipiteensä eivät edustaisi sitä “puolueen virallista kantaa”, niin silloin kuitenkin mieleen tulee se, että puolueen virallisen kannan määrittävät sen jäsenet, joten sitä kautta pitää muistaa että se, mitä sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan antaa kuvan siitä mitä puolueen jäsenet ajattelevat asioista.
Siis jos sosiaalisessa mediassa joku “Puolue X:ää” edustava henkilö kertoo paljon hauskoja juttuja, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka joku ihminen on vapaa-ajalla, niin silloin kyllä voidaan miettiä että onko yksityishenkilö “X” eri henkilö kuin virallinen puolueen edustaja “X”. Varsinkin kun molempien henkilöllisyystodistuksessa lukee sama nimi sekä sosiaaliturvatunnus.
No me kaikki tiedämme, että tällaisen asian kanssa ei leikitä, ja onhan se vähän noloa kun sitten kaikki näkevät suuren johtajan leikkimässä jotain leikkejä, missä juostaan nuotion ympäri, ja toivotaan että suuri metsän henki ilmestyy joukon keskelle. Siis miltä tämä asia näyttää sitten jonkun 45v. toimitusjohtajan tekemänä? No asia varmaan voidaan käsittää monella tavalla, eikä meistä kukaan ole täydellinen.
Kommentit
Lähetä kommentti