Kun väkivalta synnyttää väkivaltaa

 

.

Kun väkivalta synnyttää väkivaltaa

Suomalainen henkirikos sauna, viina ja naiset sekä puukko.

Henkirikoksen takana on aina motiivi, tilaisuus sekä myös ehkä jokin yllyke, joka laukaisee väkivaltaisen käytöksen. Eli joskus kiusaaminen on syy siihen että toinen riistää toiselta hengen. Kun ihminen kohtaa pahuutta, niin se ikään kuin patoutuu hänen mieleensä, ja sitten eräänä päivänä kiusaaminen menee liian pitkälle, jolloin seurauksena on “Suomalainen henkirikos”. 

Eli joukko miehiä on lähtenyt viettämään iltaa mökille. Siinä saunan päälle otetaan vähän alkoholia, ja sitten ryhdytään muistelemaan menneitä. Illan myötä tulee ilmi että joidenkin tarinoiden takana on yhden seurueen jäsenen naisystävä, jolle tämä onneton on kertonut esimerkiksi vankilassa tapahtuneesta raiskauksesta. Ja silloin koko seurue alkaa hohottaa. 

Yllättäen joku seurueesta ei ole aivan samaa mieltä siitä että onko joku juttu hauska, ja sitten alkaa mieleen nousta niitä mustia ja pahoja ajatuksia. Kun siinä sitten aletaan sanoa, että tuon yhden ilonpilaajan on lähdettävä, niin siinä mieleen kohota raivo, kun ei enää ehkä ole ketään jolle puhua asioista, kun se siippa on vaihtanut nuorempaan ja laihempaan. Ja yllättäen pöydällä oleva puukko tulee jonkun käteen, ja seuraavana päivänä herätään poliisiasemalta. 

Kiusaaja ei koskaan kadu. 

Tiedän että tätä seuraavaa tekstiä ei ole mukavaa lukea. Mutta kiusaajia ajatellen olen sitä mieltä, että heillekin saa joskus aiheuttaa pettymyksiä. Jos sanotaan että esimerkiksi joku kiusaaja tunnistaa jostain tekstistä itsensä, niin mitä varten hän sitä sitten peittelee? Eihän hänellä ole mitään häpeämistä tekonsa kanssa, vaikka kiusaaja on ehkä saanut aikaan sen, että jonkun ihmisen koko nuoruus on pilalla. 

Mutta mitä varten sitä sitten pitää aina niin kauheasti olla kaikista kiusaamiseen liittyvistä asioista vaiti, kun kiusaajat itsekin niistä ilmeisesti kertovat aivan avoimesti. Tai ehkä heistä joku tulee antamaan sitten avokämmentä päin naamaa, kun näistä asioista lähdetään kirjoittelemaan kun muutama ihminen on ensin kuollut. Ehkä kiusaamiseen pitäisi puuttua, on usein kuultu hokema. 

Mutta sitten kun kiusaamiseen pitäisi puuttua oikeasti, niin silloin lähdetään jostain syystä siitä, että kiusatun pitää vaihtaa koulua. Tuolla tavalla tietenkin taataan se, että enemmistön etu otetaan huomioon. Mutta kiusaaja saattaa kyllä kohdata uhrinsa myös koulun ulkopuolella. Ja vaikka sitten yksi kiusattu vaihtaa koulua, niin silloin käy niin, että kiusaajat löytävät uuden uhrin, jonka päälle kaadetaan kaikki. Meno jatkuu entisen kaltaisena ja vain uhrin nimi muuttuu.

Se että uhrin pitää vaihtaa koulua tietenkin myös yllyttää kiusaajia toimimaan jatkossa samoin. He saattavat saada päähänsä, että kiusaamisen avulla he voisivat valita koko kouluun vain niitä omaa itseä miellyttäviä kavereita voi tuntua hyvin miellyttävältä. Ja sitten kun yksi on saatu pois, niin sitten vain suoraan seuraavan uhrin kimppuun. Sillä tavalla saadaan sitten ehkä kaikki muut oppilaat pois tuosta koulusta, minkä jälkeen kiusaaja voi olla siellä ihan yksin, ja saada sitä yksityisopetusta. 

Miksi kiusattu palaa kiusaajansa luokse toistuvasti? Miksi hän antaa toisten jatkuvasti käyttää itseään ovimattona, vaikka kaikki muutkin tietävät sen, että toinen kutsuu uhrinsa luokseen vain siksi että saa heittää tämän ulos. Tai että toinen kutsutaan vain siksi että tätä saadaan ylenkatsoa sekä syrjiä siksi, että kiusaajan omat kaverit saisivat hupia tuosta teosta, sekä sitten tietenkin he voivat antaa istua pöydässä jos toinen kiillottaa heidän kenkänsä. Eli eikö olekin mukavaa kun saa paljon kavereita, kun kiusaa yhtä. 

Tuolloin enemmistö sitten on aina oikeassa, ja mitä sillä on väliä jos joku välillä vähän itkee. Tietenkin laki on tehty suojaamaan heikompaa, mutta mitä sillä on väliä, koska jos kiusaamisesta ei jää kiinni, niin silloin ei siitä tule rangaistusta. Ja jos opettaja sattuu näkemään tuon kiusaamisen, niin silloin kiusaaja vetoaa siihen, että kyseessä oli ehkä vain yksittäistapaus. Yleensä tähän liittyy repliikki “Kaksi todistajaa vannoo sen, että ennen ei olla tehty yhtään mitään”. No ehkä tämä oli sitten se yksi ainoa kerta, joka on jatkunut jo pari vuoden ajan. 

Jos toisen elämä on non-stop nöyryytystä sekä itkemistä, niin ei se koulu varmaan kovin mukavalta vaikuta. Mutta sitten mieleen tulee se, että mistä kiusaaja oppii että tuo asia on oikein? Kiusaaja ei ehkä muista kaikkien ihmisten nimiä joiden elämän hän on pilannut, mutta nämä uhrit muistavat kiusaajansa lopun elämänsä. Ja joskus käy niin, että jos kiusaaja on sitten jostain syystä kyvytön tekemään vastarintaa, niin silloin tapahtuu ilmiö mitä psykologiassa kutsutaan nimellä “Lucifer-efekti”, missä henkilö kohdistaa vihansa uhriin joka on ollut hänelle “ilkeä”. Tuolloin ihmiseen menee “piru”,  kun hän kohtaa entisen alistajanaan toimineen henkilön, ja tuota efektiä missä motiivi ja tilaisuus yhdistyvät pidetään asiana mikä on monen vihapäissään tehdyn henkirikoksen taustalla. 

https://mielenihmeet.fi/lucifer-efekti-miksi-teemme-pahoja-tekoja/

Miksi kiusattu palaa kiusaajien luokse?

Siinä tuo heikompi oppii sitten sen, että ketä tässä maailmassa pitää oikeasti uskoa ja totella. Tuolloin uhrista voidaan tehdä ikään kuin sellainen delfiini, joka esittää jonkun tempun ja sitten hänelle heitetään karamelli palkkioksi. Eli itse asiassa koko tuon kiusaajan toiminta on sitä, että toisen pitää maksaa siitä, että hän saa esimerkiksi näyttäytyä toisen seurassa. Ja kuitenkin uhri palaa aina takaisin joukkoon, joka ei muuta kuin nöyryytä häntä. 

Mutta miksi kiusattu sitten tekee niin? Syy saattaa olla erittäin ikävä. Eli vaikka sanotaan että yksinäisyys on asia, mikä altistaa kiusaamiselle niin silti voidaan joskus epäillä sitä, että tuota kiusattua pidetään ryhmässä huumeiden avulla. Jossain tapauksissa huumekauppias on ikään kuin huvikseen hakannut ja ehkä myös raiskannut uhriaan toistuvasti, sekä sitten käynyt kertomassa saavutuksillaan omille paremmille kavereilleen. 

Kuitenkin esimerkiksi saattaa olla niin, että kiusatun sekä kiusaajan vanhemmat ovat ystäviä. Ja sitä sitten ei kiusaaja koskaan edes voi jättää käyttämättä hyväkseen. Silloin tietenkin edessä on suuri mahdollisuus mustamaalata tuota “kaveria” tämän vanhemmille, eli kertoilla maukkaita yksityiskohtia vaikka alkoholi- tai tupakka kokeiluista. Sama se että onko tuo asia totta vai tarua. Se että toiselle lähdetään huutamaan tai hänet erotetaan koulusta on se suuri palkkio siitä, että kiusaaja voi tehdä toisen elämästä helvetin. Kiusaajat eivät ehkä edes ajattele sitä mitä tapahtuu jos vaikka he menevät istumaan kiusattujen tukiryhmään sekä samalla kertovat kavereilleen tai kaikelle kansalle sen, mitä uhri on heistä kertonut. 

Samoin vanhempien ystävyyden kautta on myös hyvä lähteä etsimään esimerkiksi sellaista tietoa uhrista kuin että käykö hän terapiassa tai hankkia käsiin tämän sosiaaliturvatunnus, jolla voidaan ainakin koettaa urkkia kaikkea mukavaa levitettävää tuosta uhrista. Eli tietenkin kaikki mahdolliset lääkkeet ja muut asiat voi huoletta jakaa kavereille, jotka varmaan tuntevat olevansa jotain valtavan upeaa, kun saavat käsiinsä tietoja siitä että mitä toinen on kertonut esimerkiksi terapeutilleen. Terapeutin työ edellyttää ehdotonta vaitioloa sekä luotettavuutta. 

He eivät milloinkaan saa kertoa muille mitä terapian yhteydessä on puhuttu. Mikäli näin tapahtuu, niin silloin saattaa uhrin luottamus terapiaan ja terapeuttiin romuttua sekunnissa. Eikä sitä saa sitten enää mitenkään takaisin. Mikäli ihminen ei voi puhuta asioista edes terapeutilleen, niin mille hän sitten puhuu? Nykyaikainen psykoterapia perustuu erilaisten psyykenlääkkeiden kuten klotsapiinin sekä joidenkin muiden keskushermostoon vaikuttavien kemikaalien eli lääkkeiden käyttöön. Ja tuon lääkityksen tukena käytetään erilaisia terapioita, joilla potilaan edistymistä seurataan. Se tekee nykyaikaisesta psykoterapiasta eli psykiatrisesta hoidosta niin hirveän tehokasta. Ja se että psykiatrinen hoito on oikeastaan yhdistelmä keskusteluterapiaa sekä psyykenlääkkeitä takaa niiden tehon. 

Mutta jos noita asioita tehdään väärin, niin silloin tuloksena on paljon pahempi vaurio kuin jos olisi käytetty jotain muuta mallia.  Kas jos terapiaa käytetään väärin, niin silloin saattaa edessä olla tilanne, missä henkilön tunne-elämä vaurioituu erittäin vaarallisesti. Ja tunne-elämän vaurioituminen on eräiden erittäin ikävien rikossarjojen takana. 

Esimerkiksi Ted Bundy sekä Henry Lee Lucas ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä ihminen saattaa tehdä, jos hänen tunne-elämänsä murskataan. Siis sanotaan että häiriintynyt ihminen on tehnyt joitakin hyvin alhaisia tekoja, mutta miksi ihmisen tunne-elämä on häiriintynyt. Kuka on opettanut että heikompaa saa lyödä, tai että jos heikompi ei osaa miellyttää vahvempaa, niin silloin hänet saa tappaa? Tai kuka on opettanut että toisen asema on elää koko elämänsä  toisen palvelijana sekä miellyttää toista?

Sitten eräänä päivänä voi käydä niin, että kiusattu kuulee esimerkiksi tuuletusikkunan takaa sen, että kiusaajat kehuvat sillä, että “sille saa tehdä mitä huvittaa, eikä idiootti edes ymmärrä kun sitä kiusataan”. Tuolloin saattaa kiusattu löytää itsensä edestä mustan veden, ja mieli muuttuu mustaksi kuin yö. Siinä voi olla vaikeaa pidätellä raivoa, kun kuulee kun muut kehuvat sillä, kuinka “sitä “Makea” saa kiusata miten huvittaa. Se saattaa olla viimeinen pisara jonkun ihmisen mielessä, ja siitä mitä seurauksia tällä asialla on saatetaan lukea aamun lehdestä. 

Suomalaisen henkirikoksen tekoon liittyy usein viina sekä puukko. Mutta sitä miksi tuon tekijän pinna palaa ei juurikaan olla selvitetty. Eli joissain tapauksissa on tapon takana esimerkiksi pitkään jatkunut viha sekä kiusaaminen. 

Tähän liittyy sitten se, että miksi joku lapsi tai nuori tappaa jonkun. Siis joskus kiusatulta palaa vain pinna, ja hän päättää lopettaa sitten sen ikuisen piinan. Kun lapsi tai nuori kohtaa järjestelmällistä kiusaamista, niin silloin mukana saattaa olla aikuisia tai niin sanottuja “nuoria aikuisia”, joista sitten nuo nuoremmat saavat tukea toiminnalleen. 

Nuo täysi-ikäiset saattavat käyttäytyä ylimielisesti sekä ehkä myös esiintyä virkamiehinä, joten siinä voi alaikäiselle käydä niin, että hän kokee että mitään muuta ulospääsyä ei tilanteesta ole kuin henkirikos. Jos kiusaaja esiintyy poliisina, niin silloin hän saattaa väittää että virkavalta ei tee mitään, mikä ikävä kyllä sitten saa aikaan tilanteen, missä alakynnessä oleva saattaa kokea olevansa sellaisessa ahdingossa, että hän ei löydä muuta ulospääsyä kuin sen ikävän ja tylyn teon, mitä käsitellään sitten ehkä lehdissä ja oikeudessa. 

Ja tietenkin jos joku 18-25 vuotias joka omaa sen arvomaailman, mitä kiusaajat yleensä omaavat lähtee pahoinpitelemään tai uhkailemaan uhrejaan, niin silloin kyseessä on yleensä tilanne, missä hoetaan sitä, että “kumpaa tässä mahdetaan uskoa”? Tai sitten lähdetään suoraan soittamaan poliisit paikalle, kun se täysi-ikäisen arvovalta vaatii sitä, että kukaan alaikäinen tai kakara sekä “pentu” ei sitten saa edes ajatella sitä, että nostaisi edes sormeaan täysi-ikäistä vastaan. 

Joskus on käynyt niin, että kiusaajat alkavat pelätä sitä, että heille tulee seurauksia siitä, mitä he ovat tehneet. Silloin saattaa mieleen tulla se, että kiusaajat sulkevat uhrinsa suun sillä tavalla, että hän ei koskaan enää puhu. Eli jos kaksi takkia hajoaa viikossa, ja jatkuvasti ovat silmälasit hajalla sekä silmä on mustana, niin silloin kyllä normaalit vanhemmat soittavat poliisit paikalle. 

Tai sitten joskus on käynyt niin, että kun ryhmässä lähdetään toista hakkaamaan ja potkimaan, niin silloin sitten on käynyt niin mukavasti, että jonkun mielestä on ollut hienoa hyppiä toisen vartalon päällä. Siinä ovat sisuskalut saattaneet murskautua erittäin pahasti, kun joku suuri johtaja on päättänyt näyttää muille mitä tapahtuu, jos häntä ei osata miellyttää. 

Mutta sitten taas pitää muistaa sellainen asia, että kukaan kiusaajista ei oikeasti kadu koskaan mitään mitä hän on muille tehnyt. Kiusaajien omasta mielestä he “vain ovat opettaneet toisille luonnonlakeja”. Ja ehkä he ovat ylpeitä siitä mitä he ovat tehneet. 

https://yle.fi/uutiset/3-11763325

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/30/kun-vakivalta-synnyttaa-vakivaltaa/