Korona sekä paluu “normaaliin”

   

Korona sekä paluu “normaaliin”

Tänään huomasin “Trendi”-lehden kannesta sellaisen lööpin, että nykyisessä yhteiskunnassa sekä työelämässä ei kannata panostaa opiskeluun tai tutkintoon vaan taitoihin. Jaa että sillä tavalla voidaan sitten sanoa, että pelkät taidot ehkä saattavat tuoda jollekin loistavan palkan, mutta sitten kuitenkin samalla voidaan kysyä että miksi et myös ottaisi palkkaa työstä, johon sinulla on taidot?

Mutta miten sitten todistetaan että ihmisellä on jotain tiettyjä taitoja? Vaikka opiskelu ei ole mitään kovin trendikästä, niin silti voidaan sanoa että mikään ei ole täydellistä. Siis kumpaa varten ihminen elää kun vaihtoehtoja on kaksi? Elääkö ihminen itseään vai ehkä mahdollisesti työnantajaansa varten?Tai tietenkin on aina mukavaa jos työnantajilla on mahdollisuus valita hyviä työntekijöitä, joilla on mukavasti osaamista, mutta joille ei tarvitse maksaa palkkaa. 

Ja siinä sitten voi varmasti myös valtio katsoa säästävänsä rahaa, kun ei tarvitse työttömyyskorvausta maksaa kuin 300 vuorokautta, eli sen jälkeen varmaan pääsee mukavasti myös koronarintamaan sairaanhoitajien, siivoojien sekä muiden kovakasvoisten ammattilaisten kanssa. Siellä sitten on edessä reilu meininki sekä kahvihuone, missä voi aamulla käydä vaikka kumoamassa kupin kahvia ennen kohteeseen siirtymistä. Illalla tuo työn sankari voi sitten kadota kotiinsa nauttimaan TV:n katselusta sekä lukemaan kuinka monta uutta työpaikkaa hänen ammatissaan sitten on jälleen kerran avoinna. 

Kun koronan jälkeistä elämää ajatellaan, niin silloin puhutaan paluusta “normaaliin”. Mutta miten sitten määritellään sana “normaali”? Menneisyyteen emme enää voi palata, ja sitä kautta ajatella, että kaikki koronan kaltaiset asiat ovat menneisyyttä, koska saamme jonkun rokotteen tehtyä. Mutta miten sitten esimerkiksi käy sellaisten asioiden kuin maailmantalouden, joka on koronan takia lamassa tai menossa kohti lamaa.

Se mikä sitten meille saattaa tulla aivan uutena ulottuvuutena on että normaaliin emme enää koskaan palaa, vaikka karanteenia lähdetään purkamaan. Eli turvavälien vaatiminen voi jatkua vielä ehkä vuosia, ja kasvomaskeista tulee arkipäivää. Joten sen takia ehkä emme koskaan enää näe sitä vanhaa hyvää aikaa, vaikka sen joskus ehkä voimme nähdä palaavan. Siis miten tähän on tultu? 

Hallitus on valinnut sen paljon puhutun ja tehokkaan näköisen hybridi-strategian, missä karanteeni, turvavälit sekä eristys ovat niitä tehokeinoja joilla epidemiaa hoidetaan, ja siitä tietenkin täytyy jokaisen pitää kiinni. Ja sitten tietenkin jollain alkaa näiden asioiden kanssa pinna palaa, kun sitten tuota koronaa eli COVID-19-virusta lähdetään puimaan. Siis viruksen uutta muunnosta, joka tarttuu paljon entistä helpommin ei voida ilmeisesti ollenkaan estää leviämästä, ja tietenkään mikään ei sitä leviämistä estä, jos ei niihin paljon puhuttuihin rajoituksiin paneuduta huolella, ja niitä ei viitsitä noudattaa. 

Ja miksi kukaan edes yrittää noudattaa mitään rajoituksia, kun kukaan muukaan ei niin tee? Tämä nykyinen strategia on tietenkin paras mahdollinen, jos sitten sattuisi olemaan sellainen sadepäivä, että ihmiset olisivat oikeasti erillään toisistaan, eli pitäisivät niitä paljon puhuttuja turvavälejä. Siis jos puhutaan ihan oikeasti teoriasta sekä käytännöstä, niin käytäntö saattaa olla harmillista kyllä aivan toista kuin teoria, ja se koskee tietenkin myös esimerkiksi juuri karanteenia koskevia strategioita, joiden avulla taistellaan kulkutauteja vastaan. 

Sitten tietenkin voidaan sanoa että esimerkiksi lapsi ei voi olla samaan aikaan kotona sekä koulussa, ellei siirrytä oikeasti johonkin virtuaalitodellisuus-ympäristöön, missä sitten lapset voivat kohdata toisensa virtuaalisessa ympäristössä, jossa he voivat harjoitella myös niitä sosiaalisia taitoja, joita koulun pitäisi opettaa heille. Ja miten sitten opetetaan sosiaalisia sekä muita yhteisöllisiä taitoja, jos lapset ja nuoret istuvat kotona ja käyttävät aikansa etänä tapahtuvaan oppimiseen? 

Siis tietenkin Microsoft Teams sekä Googlen vastaavat tuotteet ovat loistavia välineitä, mutta ne on suunnattu aikuisille. Se mitä me pidämme sellaisena loistavana ajatuksena, saattaa olla lasten kannalta hyvin ikävä. Mutta tietenkin asian ydin on se, että se mitä me pidämme hermojen päälle käyvänä asiana saattaa pelastaa esimerkiksi syrjäseudut. Tuolloin sitten se vaatii sitä, että noita verkko-oppimistiloja käytetään oikeasti opiskeluun. Jos emme saa sitten ihmisiä tuntemaan että heidän kannattaa jäädä johonkin syrjäseuduille asumaan, niin silloin siellä pitää olla oikeasti sellaiset mahdollisuudet, että siellä asuva voi myös opiskella tuolla kaukana metsän siimeksessä. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/06/korona-seka-paluu-normaaliin/