Hyvää alkanutta vuotta 2021

.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2021

Uusi vuosi ja uudet saappaat on tapana sanoa. Eilen oli sumuinen ilta ja yö, joten en nähnyt kovin hyvin raketteja. Mutta tässä juuri kuulin Tasavallan Presidentin uuden vuoden puheen, ja sitä sitten lähdin miettimään. Kun me tai isovanhempiemme vanhemmat ennen Toista Maailmansotaa rakensivat omaa maataan, josta myöhemmin tuli myös meidän jotka olemme syntyneet heidän jälkeensä maa, he loivat pohjan sille, että sodan aikaan koko kansa piti yhtä, ja sodan jälkeen tuo me-henki säilyi, ja mittavat sotakorvaukset saatiin maksetuksi. Siitä sitten seurasi suuri nousukausi, joka on oikeastaan taittunut vasta 1990-luvulla. 

Se että olemme ylpeitä siitä, että olemme Suomalaisia on varmasti oikeutettua, mutta meidän pitää muistaa sellainen asia, että kun meillä itsellämme menee hyvin, niin meidän pitää sitten auttaa muita. Aivan kuin Paavo, joka naapurin sadon tuhouduttua käski vaimon panna jauhoihin puolet petäjäistä, ja sitä kautta jakoi omaa hyväänsä, niin meidän pitää samalla tavalla jakaa myös sitä hyvää, mikä meillä on myös muille. Se että me jaamme kehitysapua muille maille ei ehkä ole se paras mahdollinen tapa toimia, koska se painaa noiden kehitysavun saajien itsetuntoa varmasti alas, vaan heitä pitäisi kannustaa sekä opettaa tekemään asioita ihan itse. 

Eli me emme varmaan tarkoita pahaa, kun jaamme rahaa jonnekin Afrikkaan, ja toivomme että nuo Afrikkalaiset sitten ostavat sillä rahalla esimerkiksi kaivon pumppuja kyliin, mutta realiteetti on siinä, että nuo rahat menevät suurelta osin korruptoituneiden virkamiesten taskuun, mikä ei varmasti tuo yhtään pumppua tai kaivoa näihin kyliin. Jos ihmisillä ei ole mitään menetettävää, niin silloin he epätoivoissaan ryhtyvät vaikka itsemurha-iskuihin. Tietenkin terrorismia vastaan voidaan taistella konekivääreillä ja ohjuksilla, mutta kestävän kehityksen malli on se, että ihmisille tarjotaan jotain, minkä takia elämä olisi elämisen arvoista. Kuten “Saksalaisen piraatin laulussa” sanotaan “elämä on arvotonta, ja me olemme Helgolandin helvetti”, niin sama pitää paikkansa myös nykyään. Jos ihminen kokee elämänsä arvottomaksi, niin silloin hän muuttuu vaaralliseksi. 

Noin kävi myös Klaus Störtebecker-nimiselle kaapparille, joka aikoinaan ryösteli laivoja. Alkujaan hän oli laillisesti toiminut kaappari, joka menetti oikeutensa kun Albrekt Mecklenburgilainen menetti kruununsa kuningatar Margareetalle. Ja koska Störtebecker ei siirtynyt Margareetan palvelukseen, niin hän muuttui merirosvoksi, joka terrorisoi meriä, kunnes sitten vuonna 1401 mestattiin Hampurissa. Störtebeckerin tarina on sikäli ikävä muisto siitä, miten hyvää tarkoittavasta miehestä tulee katkeroitunut sekä julma tappaja, ja hänen nimensä merkitsee “tuopin turmaa”. Se saiko Störtebecker tuota nimeää sitten siitä että hän joi paljon, vai siitä että hän käytti vettä kiduttamiseen. 

Eli tuossa menetelmässä uhrin suuhun pannaan suppilo, ja sinne kaadetaan nestettä, kunnes hän kokee kammottavia tuskia. Störtebeker on toki vain yksi esimerkki siitä surullisten tarinoiden sarjasta, missä miehet katkeroituneena  sekä epätoivoissaan alkoivat tehdä julmia asioita. Tuo sama tarina voidaan liittää moneen muuhunkin historian roistoon eli tavalliseen sekä sotarikolliseen, eli aluksi tarkoitus on ollut hyvä, mutta sitten on asia muuttunut vakavaksi, koska kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Ja lopulta sitten on jäljellä vain se, että rikoksia tehdään niiden itsensä takia, eikä siksi että niillä edes rikosten tekijä itse kuvittelee saavuttavansa mitään. 

Se että esimerkiksi joissakin maissa on mahdollista lähettää kyvykkäitä ihmisiä Euroopan yliopistoihin opiskelemaan, jotta nämä ihmiset sitten muuttaisivat takaisin, ja opettavat omassa maassaan esimerkiksi lääkärin taitoja omalle kansalleen on loistava ajatus. Mutta aina on niitä jotka tulevat Eurooppaan opiskelemaan yliopistossa lakia, jäävät asumaan Eurooppaan, ja sitten tekevät täällä rahaa. Siis sitä ei kukaan koskaan ole kysynyt, että onko kehitysapu aivan tähän asiaan tarkoitettu? Tai onko Afrikkaan viety traktori tarkoitettu siihen, että ne myydään Arabiaan ja tilalle ostetaan parille virkamiehelle Mersut alle? Tietenkin voidaan myös sanoa että noiden traktorien huollon sekä varaosien hankkiminen voi olla Afrikassa vaikeaa. Mutta jostain pitää aloittaa, joten mitäpä jos me vaikka alamme opettaa noita Afrikkalaisia lukemaan, jotta he voivat itse yrittää tempautua irti Eurooppalaisesta vaikutuksesta, ja ryhtyä elämään ihan oikeasti itsenäisessä valtiossa. 

Tai sitten tietenkin Kiina sekä Venäjä ovat varmaan myös antamassa mielellään apua noille Afrikan valtioille. Onhan Kiina avannut tukikohdan Djiboutissa, ja Putin tukee mielellään noita Afrikkalaisia valtioita antamalla niille sotilaallista apua, mutta onko tuo apu sitten oikeasti pyyteetöntä, vai onko sen tarkoitus vain kasvattaa noiden kahden valtion vaikutusvaltaa sekä hankkia biologisia aseita noiden valtioiden laboratorioihin? Mutta samaa voidaan kysyä myös Eurooppalaisten valtioiden antamasta tuesta. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/01/hyvaa-alkanutta-vuotta-2021/