Verkostomarkkinoinnista sekä sisällön tuottamisesta ja markkinoiden etiikasta

 

. 

Verkostomarkkinoinnista sekä sisällön tuottamisesta ja markkinoiden etiikasta

Aluksi tässä sanon niin, että markkinoinnin tarkoitus on tehdä tuotteesta näkyvän sekä herättää kiinnostusta sen ostamiseen. Nuorten ongelma on siinä, että heidän ajatuksensa voidaan sivuuttaa helposti nimittelemällä heitä esimerkiksi puolikypsiksi hulttioiksi. Kuitenkin nuoret ovat loistava kohde markkinoinnille, eli heillä on ostovoimaa, mutta samalla heitä voidaan houkutella ostamaan ja kokeilemaan tuotteita, ja jos joku sitten ostaa elämänsä aikana 50 000 deodoranttipakkausta, niin silloin hän tuo paljon rahaa yhtiön kassaan. 

Markkinoiden näkökulmasta jokainen joka näkee markkinointimateriaalin on liidi, eli potentiaalinen asiakas. Ja mitä vähemmän rahaa markkinointiin saadaan kulumaan ja mitä enemmän sillä saadaan tuotetta myytyä niin sitä kustannustehokkaampaa markkinointi on. Mikäli tuota ajattelutapaa  halutaan soveltaa sosiaalisen median kautta tapahtuvaan markkinointiin, niin silloin markkinoija varmasti saa parhaan mahdollisen tuoton sijoitukselleen kun materiaalia sitten joku myös katsoo, ja jakaa sitä itsensä kaltaisille ihmisille, jolloin myös muut menevät suurella todennäköisyydellä ostamaan noita tuotteita. 

Sosiaalisen median kautta tapahtuva markkinointi on oikeastaan kauniiseen kuoreen puettua täsmä-markkinointia, jossa materiaalista on puhdistettu kaikki sellainen mikä voidaan kokea epämiellyttävänä, mikä takaa sitten sen, että potentiaalinen asiakas katsoo tuon materiaalin. Jos hän tekisi tuon materiaalin kanssa jotain muuta kuten kävisi vessassa, niin silloin mainokseen menevät rahat menisivät hukkaan. 

Sosiaalinen media on loistava väline markkinoinnissa

Vlogien sekä blogien käyttö markkinoinnissa on yksi verkostomarkkinoinnin muodoista, ja sitä kautta sitten lähdetään miettimään sitä miten verkostomarkkinoinnin idea kulminoituu tässä markkinoinnin muodossa, mikä lepää lähes täysin sosiaalisen median alustalla. Verkostomarkkinointi lähtee siitä ajatuksesta, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan, ja jos sitten esimerkiksi YouTube-kanavaa käytetään markkinoinnissa, niin silloin tuon henkilön kautta hankitaan omille tuotteille näkyvyyttä niiden ihmisten silmissä, jotka ovat tuon markkinointi videolla näkyvien henkilöiden kaltaisia. 

Itse olen sitä mieltä että markkinoinnista pitää voida puhua myös kielteisessä mielessä. Oletteko koskaan ajatelleet, mitä tarkoittaa esimerkiksi “luokkasormus”? Tuo sormus saattaa olla melko viaton, mutta ovatko nuo henkilöt jotka esitteitä ovat kouluun tuoneet maininneet esimerkiksi siitä, että mitä palkkioita he ovat noista sormuksista saaneet. 

Itse olen joskus ollut myyntiedustajana ja silloin ei myöskään ollut seurauksena mitään muuta kuin menoeriä. Siis verkosto- tai vertais verkostomarkkinointi ei tuota linkkien jakajalle aina mitään tuloja, mutta jos otan esimerkiksi postiluukusta tulleen esitteen käteen, ja sanon työkavereille että tässäpä mukava kello, niin saanko tuolloin tuosta kommentista rahaa? Tai kun kaveri tuo esimerkiksi luokkasormus-esitteen kouluun, niin silloin ei juurikaan mainita sitä, että saako tuo henkilö sitten esimerkiksi provisiota tuosta esitteen tuomisesta kouluun tai myydyistä sormuksista? 

Tuolloin ei ehkä muisteta myöskään mainita sitä, että onko koulu mukana tuossa toiminnassa, ja kuinka paljon tuo edustaja sitten saa provisiota tuosta “luokkasormuksen” nimellä markkinoidusta tuotteesta. Samoin sitä ei olla mainittu, että esimerkiksi oppilaiden osoitteita on pyydetty noissa lomakkeissa, tai ainakin itse olen joskus kauan sitten ala-asteella joutunut tällaiseen tilanteeseen. 

Muistan itse kuinka myin joskus partiolaisten joulukalenteria ovelta ovelle, ja sitä kautta sitten taisin myydä aika monta kalenteria. Tuolloin sitten oli kuulemma tapana että rahat menevät partion uuden veneen ostoon, ja itse en koskaan saanut tietää että oliko tuo myyntivoitto oikeasti mennyt siihen mistä oli puhuttu. Myöhemmin siirryin myymään pölynimureita, ja siitä sitten seurauksena oli mukava bensalasku. Mutta onneksi noista ajoista on aikaa. 

“Miksi olla nobody, kun voit olla somebody?”. Tuota asiaa kysyttiin joskus kauan sitten, ja sitä kautta voisin ajatella että “nobody” on mukava ihminen, jos häntä nyt sattuu sitten joku vaikka haluamaan kiusata. Eli se että jossain vlogissa häärii ihminen, joka ei ehkä koulussa kelvannut tanssipariksi saattaa tuntua ehkä joidenkin mielestä hyvin ikävältä asialta. Tai ehkä vastuunsa tunteva journalisti ei päästäisi noita videoita tai blogeja edes ulos. 

Samalla myös tietenkin voidaan ajatella että vlogissa esiintyvä ihminen menettää yksityisyytensä. Meillä kaikilla on menneisyys, ja sitä menneisyyttä joudumme kantamaan mukanamme. Aina on ihmisiä joiden mielestä on parempi että asiat painetaan unholaan, mutta jostain syystä kiusaamisen tai muuten rumien tekojen uhri ei ehkä ajattele asiaa aivan samalla tavalla. 

Mutta miten tuo yksityisyyden menetys eroaa siitä, että esimerkiksi kotiovelta ovelle kiertävä myyjä joutuu kertomaan nimensä muille. Ja nykyään sitten tietenkin myös aivan tavallisista ihmisistä tehdään kohteita erilaisille viha- yms. kampanjoille, joten miksi sitten ei näytetä aivan kaikkea, eli tuolloin esille tulee se, että mitä kiusaaja tai trollaaja ei ehkä halua kertoa tuosta henkilöstä. 

Siis ihmiset myyvät sosiaalisessa mediassa tuotteita sellaisille ihmisille kuin mitä he itse ovat, ja sitä kautta markkinoija yrittää maksimoida positiivisten myyntitapahtumien määrän, ja saada tuotteilleen sekä käyttämälleen ajalle maksimaalisen hyödyn. Se mikä sitten on saanut ihmiset osittain varpailleen on se, että noiden tuotteiden tilaaminen on ehkä vähän liian helppoa. Ja se että niitä toimitetaan alaikäisille ei varmaan ole mikään kovin hyvä juttu. 

Mutta samalla tietenkin eräs toinen asia saa aikaan sen, että sosiaalisessa mediassa esitettyyn markkinointimateriaaliin kiinnitetään vielä enemmän huomiota kuin koskaan ennen johtuu siitä, että kaikki markkinointiin käytettävät rahat, mitkä menevät sosiaaliseen mediaan ovat poissa perinteiseen mediaan sijoitetusta markkinoinnista. Se että ihminen ei saa jokaisesta tekemästään asiasta rahaa on tietenkin asia, mikä on myös tuotu esille. Mutta onko esimerkiksi sellainen perinteisessä mediassa esitettyjen ohjelmien “tähti”, jonka työnhakua seurataan kokopäivätoimisesti koskaan saanut oikeasti mitään korvauksia siitä, että häntä kuvataan? 

Tietenkin uskollisesti voidaan sanoa, että tietävätkö nuo henkilöt mihin ryhtyvät? Samalla kuitenkin jatkuvasti hoetaan sitä, että mitä sillä on väliä mistä ihminen rahansa saa. Ja tietenkin ennenkin on pitänyt lähettää työhakemuksia erilaisiin yhteisöihin kuten yrityksiin, joissa sitten on saatettu nauraa aivan avoimesti, ja tietenkin esimerkiksi olen itse saanut työhakemuksiin sellaisia vastauksia, että niitä lukiessa olen aivan äimistynyt siitä, miten mukavasti työnantajat sekä eräät kravattia käyttävät ihmiset suhtautuvat työnhakijoihin. 

Puhelinnumeroiden jakaminen työhakemuksen yhteydessä sekä se että vastattaessa leikitään jotain hiirtä luovat tietenkin kuvan mukavasta sekä asiallisesta työpaikasta. Eli kuten varmaan tiedätte, niin telemarkkinointikielto on sitten hiljentänyt työn hakemista seuraavan myyntiedustajien soittosarjan, että jää aikaa myös niiden hakemusten kirjoittamiseen. Tai tästä asiasta olen kyllä onneksi päässyt eroon. 

Olen kuullut vähemmän positiivista palautetta esimerkiksi siitä miltä näytän, vaikka en ole edes vielä tavannut työnantajien edustajaa. Tai ehkä tätä ei pitäisi sanoa, koska se saattaa vaikeuttaa omaa työnsaantia. Ja jos et aamulla ole puhdistamassa auton ikkunaa, niin et kuulu niihin onnellisiin, joilla on mahdollisuus saada takuutyötä paikallisessa siivousfirmassa. Tämän takia voidaan sanoa että tuollainen verkostomarkkinointi esimerkiksi YouTuben kautta on hyvin inhottavaa katsottavaa, koska joku voi sieltä katsoa sitä, miltä esimerkiksi oma henkilökohtainen kiusaamisen kohde näyttää. 

Kuva: https://hausk.in/img/normal/20200927/TSN/20200927.jpg

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/11/28/verkostomarkkinoinnista-seka-sisallon-tuottamisesta-ja-markkinoiden-etiikasta/