Puotilan ostoskeskus Helsingissä (HS-kuva)

  

Puotilan ostoskeskus Helsingissä (HS-kuva)

Kuinka ihminen syrjäytyy

Leimaaminen sekä työttömyys yhdessä erilaisten päihdeongelmien kanssa ovat asioita, jotka varmasti saavat aikaan syrjäytymistä. Jos ihminen leimataan lapsesta pitäen kelvottomaksi, niin se ei ainakaan helpota hänen työn saantiin liittyviä ongelmia. Samoin se että ihminen ei käy koulua saa aikaan sen, että hän päätyy töihin mitä ei kukaan muu halua tehdä, ja sitten kun töissä käy niin, että negatiivisen palautteen määrä kasvaa, niin silloin tietenkin ihmiselle saattaa käydä niin, että hän ei enää välitä siitä, että saako hän potkut vai ei, tai sitten hän lähtee töihin sillä mielellä, että potkut tulee kahden viikon päästä. 

Joten sitä kautta sitten varmasti seuraa se paljon puhuttu syrjäytyminen. Jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että henkilö sitten alkaa muuttua sellaiseksi, että hänelle tulee negatiivinen asenne työtä sekä muuta yhteiskuntaa kohtaan. 

Syrjäytyminen on monen ihmisen ongelma varsinkin pääkaupunkiseudulla. Ongelma ei ole sellaisissa ihmisissä jotka ovat nuoria, ja he käyvät koulua. Ongelmia tuovat esimerkiksi sellaiset 18-25 vuotiaat joilla on koulu käymättä, sekä he ovat liian vanhoja käymään nuorisotiloissa, ja sitten kun esimerkiksi vielä kotona menee huonosti, niin sinnekään ei huvita lähteä. Lähiöissä on aina ollut ongelmia, koska sinne pakkautuu ihmisiä joilla ei ole kovin hyvät tulot. Siis se että ihmisillä ei mene taloudellisesti kovin hyvin ei automaattisesti tuo sosiaalisia ongelmia. 

Vaan se mikä tuo sosiaalisia ongelmia on niin sanottu “vähävirikkeinen ympäristö”. Kun nykyisiä lähiöitä luotiin 1950-1970-luvuilla, niin niihin tuotiin sellainen ostoskeskus, missä oli ruokakauppa sekä kapakka. Lähiöt oli tarkoitettu oikeastaan nukkumista varten, eli tarkoitus oli se, että ihmiset kävisivät viikolla töissä, ja menisivät maalle viikonlopuksi. Kukaan ei silloin tajunnut että lähiöihin muutti myös ihmisiä, joilla ei enää ollut mitään asiaa kotiinsa, ja joskus nuo ihmiset tekivät töitä aloilla, jotka olivat hyvin suhdanneherkkiä. 

Jos sitten tuli talouden taantuma, niin nuo henkilöt saivat potkut töistä, ja sitten lähdettiin aikaa viettämään paikalliseen ravintolaan. Kun sieltä sitten löytyi samanhenkistä väkeä, niin aika kului mukavasti asioita pohtiessa, ja kyllä “herra tai rouva X” ehti  300 vuorokaudessa ehti mukavasti kehittää itselleen alkoholiongelman. Samoin samanhenkisten ihmisten seurassa saattaa sitten lähteä liikkeelle sellainen ilmiö, mitä kutsutaan jengiytymisen nimellä. Kapakasta löytyy tuolloin mukavasti kuuntelijoita, kun joku haluaa kymmenen tuopin jälkeen haukkua poliitikkoja tai pomoja, riippuen vähän kuka sitten on hänestä syyllinen potkuihin. Ja silloin syntyy sellaisia 40-70-vuotiaiden miesten jengejä, joissa juttu kulkee sekä kasku kiertää. 

Jengiytyminen aina samanlaista. Eli ne muodostuvat samalla tavalla ikäluokasta riippumatta. Lähiöiden ongelma oli se, että niissä ei ollut mitään tekemistä sellaisille 13-17-vuotiaille, joiden aika kotona kävi pitkäksi. Tuolloin kauan sitten oli tietenkin kirjasto, mutta siellä piti olla aina hiljaa, tai sitten sai nuoriso lähteä kohti ulkotiloja. Se mikä aiheuttaa jengiytymistä on se, että ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Ja tuossa seurassa sitten yllytetään toisia, ja kun kukaan ei ole estämässä menoa, niin lopulta jutut ovat todella kovia.  

Kun suuri joukko nuoria viettää jossain aikaansa, niin silloin he ovat helppo kohde huumekauppiaille, ja kuten tiedämme, niin joukossa tyhmyys tiivistyy. Siellä sitten lähdetään kokeilemaan “kaikkea uutta ja kivaa”, mikä sitten saattaa johtaa hyvin vakaviin seurauksiin. Tietenkin on päihde jota kuka vain voi ostaa eli kaiken maailman liuottimet mitä haistellaan on aina ollut noiden lähiöissä kauhua ympärilleen kylvävien nuorten ongelma.

Ja tietenkin heitä leimattiin “mummon potkijoiksi”, mutta tuolloin unohdettiin usein mainita se, että potkittu mummo saattoi olla esimerkiksi joku “kassialma”, joka oli varastanut poikien rahat, jotka he olivat antaneet tuolle reipasta ulkoilmaelämää viettävälle 50 vuotiaalle mummolle, jotta hän olisi hakenut heille keskiolutta. Ja sitten kun tuo mummo ei muistanut olutta hakea, niin silloin seurauksena oli se paljon puhuttu tapaus, mikä toi poliisit paikalle. Mutta joskus olen miettinyt, että oliko noita 13-17-vuotiaita sitten helppo syyllistää siksi, että he olivat alaikäisiä jolloin asiaa ei tarvinnut käsitellä heidän itsensä kuullen. 

Ja oikeasti noita nuoria ei tarvitse olla kuin ehkä 20 koko lähiössä, niin heidän kauttaan sitten voidaan koko joukko leimata, mikä tehostaa syrjäytymistä. Eli jos ihmisiä leimataan koko ikänsä kelvottomiksi imppareiksi niin se varmasti vaikuttaa negatiivisesti heihin kohdistuviin asenteisiin. Ja tuo siten tietenkin vaikeuttaa mahdollisuutta saada töitä. 

Köyhyys sekä erilainen kulttuuri ja kieli eristävät muusta ympäristöstä. Samoin se että jos henkilö ei ehkä tiedä että esimerkiksi alkoholi aiheuttaa riippuvuutta, niin silloin tilanne karkaa käsistä. Ja ulkomaalaisilla saattaa olla sellainen kulttuuri, että he eivät ole tottuneet alkoholin käyttöön. Samoin se että maassamme on alkoholijuomien myymiselle ikärajat saattaa olla yllätys. Eli jos kassa ei myy alle 18-vuotiaalle lonkeroa, niin silloin tuo henkilö saattaa kuvitella että tuo johtuu hänen ulkonäöstään eikä siitä että maassamme on ikärajat. 

Enkä tiedä että tietävätkö kaikki muslimit että esimerkiksi tietyt maitokaupassa olevat juomat sisältävät alkoholia. Mutta kuten tiedämme, niin jostain syystä ulkomaalaiset ovat aiheuttaneet se, että jengiytymiseen on alettu kiinnittää huomiota. Itse ihmettelen että miksi tätä asiaa ei olla ennen käsitelty julkisuudessa? Jos lähdetään siitä, että henkilö on hengaillut kaupungilla 12-vuotiaasta, ja siinä sivussa impannut sekä juonut alkoholia, niin kuuden vuoden päästä hän varmaan on sitten 18-vuotias, eikä hänen ongelmansa sitten ole sillä selvä, että taskuun tulee henkilöllisyystodistus, jossa on sellainen numero syntymäajan kohdalla, että sillä saa laillisesti ostaa alkoholia. Sen jälkeen mikään ei sitten enää tuota henkilöä rajoita, kun hän lähtee kaupungille eli “hit to street”, kuten nykyään on tapana sanoa. 

Eli jos ihmisellä ei ole koulutusta, hän ei osaa paikallista kieltä eikä myöskään rahaa mihinkään maksulliseen toimintaan, niin silloin käy niin että hän päätyy ostoskeskukseen viettämään aikaa, ja sitten seurauksena on usein todella paljon ongelmia. Tietyissä ulkomaalais-yhteisöissä tapana on ollut se, että nuori lähtee kotoa vasta kun hän menee itse naimisiin, ja Suomessa on erittäin mukavaa elää ehkä 5 hengen voimin jossain lähiön kaksiossa, ja kun naapurit sitten seuraavat silmä kovana mitä 22-vuotias “Abdullah” sattuu milloinkin tekemään. 

Ja sitten tietenkin ulkomaalaisten tapa olla sosiaalisia on asia, mikä ei ole aina kovin mukavaa. Eli kun omaan kotiin pakkautuu 10 ihmistä kertomaan, kuinka se ja se asia sitten on Suomessa väärin. Ongelmia lisää myös se, että jonkun perheen päällikkö, joka itse on tullut maahamme pakolaisena haluaa lähettää tyttärensä kotimaahan saamaan “ainutta oikeaa kasvatusta, ja ne oikeat häät”, ja kun tämä uuno sattuu olemaan yhteisön keskushahmo, niin aina silloin tietenkin pitää myös muiden tehdä aivan samaa. Tuo asia mikä sitten vielä varmasti hitsaa hiukan hermoon on se, että joukon päällikkö vaatii “Abdullahin” pitää rangaista omia siskoaan ja veljiään. Se sitten ajaa ihmisiä kaduille, josta saadaan todella paljon uusia ongelmia. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/11/27/kuinka-ihminen-syrjaytyy/