Valko-Venäjän tilanteesta sekä kovista otteista
Valko-Venäjän miliisi eli sen puolisotilaalliset OMON-joukot ovat kunnostautuneet hakkaamalla toimittajia sekä mielenosoittajia, joiden mielestä maan istuva presidentti ei saanut ehkä 90% annetuista äänistä. Ja mitä enemmän voimaa OMON käyttää, niin sitä enemmän pelkoa vihaa sekä katkeruutta se ihmisissä herättää. Se että OMON raahaa kansainvälisiä toimittajia poliisiasemalle ei varmasti ole mitään mukavaa koettavaa, ja se sitten aiheuttaa lisää negatiivisia tunteita, ja ennemmin tai myöhemmin ihmisten mitta tulee täyteen.
Toimittajiin kohdistuva väkivalta on asia, mikä kohdistuu nimenomaan Lukashenkoa tukevaan propagandakoneistoon, ja miksi kukaan haluaa olla “kiltti poika” tai “kiltti tyttö”, kun joka tapauksessa tulee turpiin? Vaikka henkilö vain raportoi mielenosoituksesta, niin hänet saa siis pidättää, ja heittää putkaan Toimittajan hakkaamisella on sikäli suuri vaikutus, että hän saattaa myös kertoa tästä kokemuksesta muille paljon helpommin kuin joku muu, koska hänen työtoverinsa kirjoittavat asioista lehtiin.
Eli vaikka kuinka pidetään kurinpalautusta ja ihmisiä pelotellaan, niin lopulta tilanne karkaa ennemmin tai myöhemmin käsistä, koska tätä tilannetta ruokkii sellainen mitä kutsutaan nimellä perhosvaikutus. Tuolloin ehkä verraten mitätön tapaus saa aikaan psykologisen pyörteen, mikä alkaa vahvistua, kun ihmiset alkavat tuoda omia versioitaan kokemuksistaan tuohon pyörteeseen. Se mikä tekee tästä tilanteesta erilaisen kuin Oulun mellakoista on se, että Valko-Venäjä on äärimmäisen kontrolloitu yhteiskunta, missä tiedonvälitystä valvotaan ankarasti. Ja jos sitten joku alkaa siellä kirjoittaa tai puhua, niin hän huutaa hiljaisuuteen.
Hiljaisuuteen tapahtuva huutaminen on paljon paremmin kuuluva, kuin silloin jos jossain olisi turbulenssia, eli edes muodollinen presidentin vastustaminen olisi sallittua. Mutta kun muuta ääntä ei ole, niin silloin yhden äänen vaikutus ympäristöön on suurempi kuin jos muutakin kriittistä puhetta olisi ollut. Ja sitten se että Valko-Venäjällä ei ihmisiä olla varoitettu esimerkiksi huhuista, ja jos sitten eteen tulee henkilö, joka on silmä mustana kertomassa, että poliisiasemalla oli tehty ikäviä asioita, niin hetken päästä tuo asia alkaa paisua, ja sitten joku kertoo tarinan siitä, kuinka presidenttiä vastustava toimittaja tai muu henkilö on löytynyt tienvarresta ammuttuna.
Tuolloin käy niin, että ihmiset eivät ehkä sitten uskalla enää lähteä kotiinsa, kun he pelkäävät itsensä katoavan jonkun mustan auton sisään. Hakkaaminen sekä muu väkivalta ovat asioita, mitkä saavat ihmiset pelkäämään, mutta jossain tapauksessa pelko on se, mistä ihminen saa voimaa. Jos pelkoa kasvatetaan huhuilla jostain teloituksista tai katoamisista, niin silloin saattaa käydä niin, että mielenosoittajat jatkavat liikehdintää, kunnes Lukashenko on eronnut, tai sitten OMON murskaa nuo protestit äärimmäistä väkivaltaa, mikä ei tietenkään paranna Lukashenkon omaa julkisuuskuvaa, vaikka se ehkä saa ihmiset pois kadulta ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.