Valitettavasti valintamme osui toiseen henkilöön…

Valitettavasti valintamme osui toiseen henkilöön…

Tähän vastaukseen saa työmarkkinoilla varautua. Samoin siihen voi myös varautua että suosittelijoita kysellään todella tarkasti, ja näihin työnvälittäjien vinkkeihin voi aina myös tutustua. Eli CV:n pitää olla ajan tasalla, ja siinä ei saa olla mitään aukkoja, Aukko CV ssä saa nimittäin työnjohtajan päähän ajatuksen siitä, että työntekijä ei ole aina muistanut olla “kiltti poika” tai “kiltti tyttö”. Vaan se tarkoittaa sitä, että työnjohtaja ei ole aina mieltynyt työntekijän asenteeseen, minkä pitää olla nöyrä sekä vastaanottava. Sitten tietenkin yhtiötä koskevia kysymyksiä pitää esittää, vaikka yhtiön toimiala sekä tehtävät löytyvät varmaan sen omilta kotisivuilta. 

Ja joskus olen miettinyt sitä, että mitä siitä yhtiöstä sitten pitäisi kysyä? Ehkä kannattaisi suoraan vastata “että luuletko etten osaa lukea”. Toinen vaihtoehto olisi sitten varmaan se, että “mitä tästä yhtiöstä nyt sitten pitäisi kysyä”? Tai montako sitten “on minua ennen hakenut tätä paikkaa”? Tai pitäisikö kysymykseen “miten näet itsesi viiden vuoden päästä” vastata “etsimässä edelleen uutta työpaikkaa”.  Mikäli työnvälittäjä välittää paikkaa esimerkiksi tuttavan pojalle tai tytölle, niin saattaa  heidän päässään liikkua sellainen ajatus, että tuon pojan tai tytön itsetunto kasvaa, jos hän on yksi tuhannesta joka valitaan tehtävään, niin se varmasti kohottaa itsetuntoa todella paljon. En usko että kenenkään itsetunto tai ainakaan ammatillinen arvostus kasvaa siitä, että hänet valitaan siksi työhön, että isä tai äiti on jossain tietyssä asemassa yhteiskunnassa. 

Ja tietenkin asia että henkilö on valittu tuhannen hakijan joukosta motivoi häntä työssään.Kun työnjohtaja ensimmäistä kertaa sisään tullessaan sanoo, että “tuolla on 2000 hakemusta mikä koskee tätä paikkaa”, niin se varmasti saa aikaan suuren motivaation sekä tarpeen antaa kaikkensa tuohon tehtävää, eli jos henkilö ei onnistu tavoitteessaan, niin seuraavaksi hän saa sitten tekstarin missä lukee “ole hyvä ja luovuta työhuoneesi avain. Työsuhdeautosi avaimet sekä kuntosali kortin voit jättää pöydälle, ja sitten voit viedä työtodistuksen työvoimatoimistoon. Yhteistyömme kanssasi päättyy tähän”. Eli jos yhtiö lupaa punttisali korttia, työsuhdeautoa ja kännykkää, niin silloin kannattaa miettiä sitä, että yhtiö ei mistään turhasta maksa. Joten luvataanko tuossa sopimuksessa hiukan liikaa?  Noilla tavaroilla on usein joku käyttökohde, ja esimerkiksi yhtiön puhelimen avulla voidaan ihmisen liikkeitä seurata jatkuvasti. 

Työntekijällä on niin sanottu kuuliaisuus velvoite. Hänen pitää tehdä työt, mitä esimies hänelle antaa. Eli työnjohtajalla on oikeus antaa alaiselle potkut, jos häntä ei joku asia miellytä. Tietenkin sosiaalisen median käyttö pitää saada kuriin, koska työnjohtaja ei ehkä kaikkien alaisten mielestä ole niin mukava, kun hän haluaa olla. Eli itse en kaikkia asioita mitä joihinkin potkuihin liittyy ainakaan itse haluaisi lukea tai kuulla mistään. 

Esimies saattaa antaa potkut esimerkiksi siksi, että hän kokee alaisen olevan “epäsopiva”, “epäpätevä” tai muuten “haluton” työtehtäviin, mitä hän on antanut. Joskus olen miettinyt sitä, että kuinka monta kertaa esimerkiksi alkoholin käyttö työpaikalla on peitelty sillä että työsuhteen on sanottu päättyneen koeajalla. Eli henkilö on ollut todellisuudessa juovuksissa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena, mutta koska työnjohtaja on halunnut selvitä vähällä, niin hän on sitten kuitannut tuon asian “puruksi koeajalla”. Ja sitten tuollaisen ehkä autoa tai muuta työkonetta päihteiden vaikutuksen alaisena kuljettaneen henkilön tilalle voidaan palkata johtaja hyvä kaveri. 

Sitten kuitenkin joskus aina unohdetaan ne työtehtävät, mitä alainen on saanut. Joskus tarve saada alainen hylätyksi on tuonut esiin sen, että alaiselle on siirretty myös muiden yhtiöiden töitä, jotta hän oppii että työaikana ei työpaikalla vietetä turhaan aikaa. Silloin on sitten mukavasti siirtynyt myös siivousta sekä maalausta mikrotukihenkilöiden työksi, vaikka niitä virallisesti on tehnyt joku muu yhtiö. 

Eli mitä tehtäviä sekä miten paljon noita tehtäviä on teetetty jää usein kertomatta. Tietenkään esimerkiksi seurustelu työpaikalla ei ole kaikille työnjohtajille mieleen, ja varsinkin silloin kun esimies kilpailee saman söpön sihteerin suosiosta jonkun työntekijän kanssa, niin silloin saa alainen ilmeisesti lähteä melko nopeasti, kun esimies haluaa muistuttaa tätä kuolevaisuudestaan. Ja jos ei sihteeriltä sitten tule, niin kukaan muukaan ei tätä tule saamaan. 

Jos jotain muuta ilmenee, niin silloin seuraa automaattisesti potkut. Se mitä tässä sitten taas unohdetaan on se, että esimerkiksi se että toisella työnantajalla eli yrityksellä ei ole mitään velvollisuutta edistää toisen yhtiön liiketoimintaa, sekä se että mitään asiakkaan luona tehtävää työtä ei saisi kilpailijan luona lähteä esittelemään. 

Kun ajatellaan sitä että joskus olen kuullut puhuttavan kaiken maailman illuminaateista sekä muista salaliitoista, niin meidän maamme työmarkkinoilla vallitsee tietenkin se “vanha kunnon hyvä-veli meininki”, missä “Pentti” suosittelee “Erkkiä” uudelle työnantajalle loistavana työntekijänä, ja siinä sitten taas lähdetään uudelle uralle. 

Jos ei löydy suosittelijaa, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että työpaikan hakija on jotenkin epäsosiaalinen tai ehkä muuten sopimaton koko työelämään, joten miksi hän edes hakee mitään töitä? Lähtisi eläkkeelle koko mies, kun ei ole ymmärtänyt sitä, että meidän maassamme vallitsee sellainen asia, että jos henkilö on kerran ollut jollain työkyvyttömyyseläkkeellä, niin silloin hänen ei ole edes hyvä tulla takaisin työelämään. Eli se että henkilö ei saisi mitään positiivista kokemusta työelämästä, ja itse ymmärtää että hän ei vain pysty työhön, niin silloin tietenkin tuo asia pitää hänelle osoittaa. 

Tuolloin työnjohdon ilmiömäinen tarve saada henkilö eroamaan itse, ja palaamaan eläkkeelle saa joskus hiukan erikoisia piirteitä, kun esimerkiksi kaupungin työnjohtaja teettää tuolla henkilöllä puoli kaupunkia varustuksena luuta ja roskapussi. Siinä todistetaan se, että tarve saada henkilö näyttämään huonolta työntekijältä saa aikaan sellaisen oudon asian, että saattaa käydä niin että kyseinen ihminen tekee koko firman työt. Tuolloin voidaan puhua vaikka työpaikkakiusaamisesta, mutta sitten seuraavaksi eteen tulee sellainen kysymys, että mitä yhtiön muut työntekijät tekevät. 

No ehkä tämä asia sitten selviää joskus muussa yhteydessä, ja ehkä joku työvoima konsultti sitten sanoo että tällaista mitä tässä lukee ei saa missään tapauksessa kirjoittaa. Eli some kiinni ettei siellä sitten tule tehtyä virheitä, jotka voivat pilata työntekijän maineen, mutta ehkä sitten voidaan sanoa että kun miljoonannen hakemuksen tekstiin tulee sana “ehkä olisi vähän kannattanut…” niin silloin kannattaa miettiä sellaista, että mitä tuollaista vastausta sitten lähdetään salailemaan? 

Siis huomaan ihan itse että hoen nykyään helposti sanaa “ehkä”. Se saattaa johtua siitä että jonkun henkilön mielestä on sopivaa tulla ravintolassa eteen heilauttaa peukaloa sivulle, ja sanoa sana “ehkä”, mikä on sitten ilmeisesti käskyn valmistava osa. Sitten sen jälkeen käskyn varsinainen osa seuraa perässä. No ehkä tämä kirjoitus meni vähän liian pitkälle jonkun mielestä, ja hän ottaa yhteyttä viranomaisiin kertoen heille suuren ilon, eli joku on taas mennyt käyttämään somea väärin. 

Media on nimittäin loistava ase silloin kun halutaan antaa jostain alaisesta sellainen kuva, että hän ei työtään osaa tai halua tehdä. Mutta sitten kun esimerkiksi joku sattuu möläyttämään että alaisella saattaa olla esimerkiksi 20 rappua siivottavana 8 tunnin aikana, niin se että toinen on hiukan väsynyt, tai että alainen on aloittanut työt kello 4 aamulla, niin että hän on juuri lopettamassa päiväänsä, niin silloin ei ehkä työstä kieltäytyminen ole niin kamala asia. Tai ehkä sitten siinä olisi ollut parempi tehdä muutama ylityötunti, jotta toimittajan kautta olisi sitten voitu antaa itsestä vähän parempi kuva. No se mitä on tehty on tehty, eikä sitten sitä tehtyä tekemättömäksi saa.