Mitä olemme oppineet korona-aikana?
Korona on opettanut meille, että se että esimerkiksi työ näkyy päälle ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että eletään sekä ajassa että paikassa ja tilassa, jossa me voimme tehdä muutakin kuin vain työtä. Eli työtä tehdään silloin kuin sitä on, ja sitten loppuajan voimme vaikka ottaa jooga-asennon tai katsella jotain musiikkivideota, ja koettaa sitten saada aerobicia sujumaan tuon jutun tahtiin, ja vaikka olen mies, niin voin ehkä myöntää kokeilleeni myös tätä lajia kotona. Se että koronavirus on asettanut meidät siihen tilanteeseen että emme löydä niin sanottua helppoa ratkaisua kaikkeen mitä me kohtaamme.
Lasten etäkoulu stressaa mutta lapsetkaan eivät voi olla koulussa ja karanteenissa samaan aikaan. Kuitenkin lasten etäkoulu voisi olla mahdollisuus pitää haja-asutusalueet elinvoimaisina. Samoin korona löytää kyllä suomeen myös maamme kansalaisten kautta, eli jos epidemia alkaa, niin silloin rajat pitäisi sulkea myös valtion omilta kansalaisilta, ja korona voi tarttua myös tarpeellisella ulkomaanmatkalla. Eli myös Brysselin kadulla kävelevä EU-virkamies voi saada tuon tartunnan, ja hän levittää samalla tavalla virusta kuin kaikki muutkin.
Emme voi myöskään unohtaa sitä, että luonto lyö lopulta takaisin, ja joskus kauhulla mietin mitä jos koronan kohdalla olisi joku muu virus, joka olisi koronaa paljon vaarallisempi? Se että me teemme työtä kotoa käsin ei varmaan ole täysin tuntematon käsite ollut ennenkään, mutta koronan kohdalla olemme kohdanneet sen alastoman totuuden, että ihminen vain joutuu muuttamaan asennettaan, ja jos sitten lähdetään pohtimaan sitä, että kuinka esimerkiksi työtä tehdään kotoa, niin miksi niitä ei sieltä voi sitten tehdä? Tarvitseeko aikuinen ihminen oikeasti työnjohtajaa, joka jatkuvasti valvoo sitä, mitä toiset tekevät?
Etätyö on asia mikä vaatii hiukan itsekuria, eli annettujen tehtävien hoitaminen on siis etätyön ideana. Ja kaikki työntekijät eivät voi edes tehdä etätyötä. Mutta siis jos työmatkoja ajatellaan työnantajan kannalta, niin ne ovat niin sanottuja “turhia kulueriä”, joista voidaan helposti päästä eroon sillä että jäädään töihin kotiin. Siis miksi emme vain pakota ihmisiä opettelemaan tekemään työtään oma-aloitteisesti kotona, niin silloin voimme siirtää ainakin osan toimistoista historiaan.
Työelämä saattaa Internetin, etätyön sekä robottien takia kohdata historian suurimman mullistuksen, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan sekä sen rakenteisiin. Tuo muutos on väistämätön, mutta se voi joko tapahtua hallitusti tai hallitsemattomasti.
Tietenkin 60% työntekijöistä haluaa välttämättä palata toimistoon, mutta sitten kuitenkin voidaan samalla tavalla sanoa, että 100% työntekijöistä haluaa lisää palkkaa. Eli tuota taustaa vasten meidän pitää muistaa se, että työpaikalla on monia muitakin asioita mitä enemmistö haluaa, kuten vuosittaisen matkan Havaijille tai ehkä ilmaisen auton, mutta kuitenkin johtaja sekä yhtiön omistajat tekevät päätöksen siitä, missä tai miten töitä tehdään jatkossa. Ja yhtiön johdon tehtävä on tuoda omistajille mahdollisimman paljon voittoa.
Kun me menemme töihin, niin työnantaja olettaa että osaamme tehtävämme, ja kun ne on tehty, niin voimme sitten vaikka lopettaa päivän. Eli jos tämä malli siirretään esimerkiksi toimistosta etätyöhön, niin ihmisille voidaan asettaa malli tai tuotantotavoite. Siis kuinka monta raporttia tai yhteenvetoa hän tekee päivässä saattaa olla se, minkä mukaan tulevaisuudessa maksetaan palkkoja. Eli montako Excel-taulukkoa henkilö ehtii päivässä täyttää ratkaisee sen, koska hän voi lopettaa päivän, ja lähteä vaikka kalaan.
Tämä vaatimus siitä, että työpaikan tai yhtiön etu on se, että se tuottaa mahdollisimman paljon positiivista kassavirtaa sen pankkitileille johtaa erittäin kylmään toteamukseen. Eli työntekijä on yhtiölle vain turha menoerä, vaikka sitä on vaikea myöntää. Koska elämme puhtaan kapitalistisessa yhteiskunnassa, niin silloin tietenkin yhtiöiden etu on se, että työntekijöille maksetaan mahdollisimman vähän palkkaa, ja sen takia esimerkiksi robottien käyttöön ollaan panostettu, ja niihin tullaan aina vain enemmän panostamaan.
Robotti on erittäin hyvä kaikessa mikä on mekaanista työtä. Se ei vaadi erityistä koulutusta, vaan kaikki tehtävissä vaadittavat taidot voidaan sekunnissa ladata sen muistiin, ja siten robotti oppii uusia tehtäviä sekunnissa. Eikä sille tarvitse maksaa palkkaa, mikä saattaa merkitä sitä että työelämä kokee suurimman koskaan kohdatun mullistuksen. Ja tuo mullistus tulee heijastumaan koko yhteiskuntaan. Mikä tietenkin saa aikaan vastustusta, mutta kuitenkin nuo asiat sitten muuttuvat arkipäiväksi, koska päätökset tehdään siellä, missä niitä on aina tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.