Kun me etuja saamme, niin emme voi niitä muille jakaa
Kun sanotaan että lääkäriä ei voi tekoäly korvata, niin asia on niin, että tekoäly kyllä tekee jossain tapauksissa tarkemman diagnoosin kuin ihminen. Eli esimerkiksi sydämen rytmihäiriön sekä kasvaimen tekoäly löytää nopeammin kuin lääkäri. Samoin tekoäly löytää epänormaaleja soluja helpommin verinäytteestä kuin ihminen. Se miten tekoäly tämän tekee perustuu siihen, että se löytää helposti sydänkäyrästä sen pelätyn kaksoisiskun, ja sen takia ainakin osa tulevaisuuden diagnooseista saatetaan tehdä joko “sportti rannekkeen” tai kännykän avulla.
Esimerkiksi tietokone löytää helposti valokuvista sen, jos luomet ovat epäsäännöllisen muotoisia. Ja jos ajatellaan oikein hurjia asioita, niin tietokonekerroskuvauksen käyttö voidaan antaa ihmisen omalle vastuulle, niin että hän vain menee alustalle makaamaan, ja sitten kone kuvaa hänen koko vartalonsa. Tuon jälkeen tekoäly etsii kuvasta kasvaimia niiden muodon perusteella. Mutta jos sitten lähdetään siitä, että ihmiset vastustavat muutoksia, niin se johtuu siitä että tällainen muutos vie osan työpaikoista.
Etätyö sekä etänä käytävä koulu ovat asioita, mistä ainakaan ennen ei ole keskusteltu ainakaan niin, että ne eivät häiritsisi työntekoa. Eli toimistolle mennään kahviautomaatin viereen, ja siellä sitten työ onnistuu varmasti paremmin kuin kotona, missä työtä pitäisi sitten tehdä itsenäisesti. Mutta miksi näin on? Miksi etätyö on niin vaikea asia, että sitä pitää kaikkialla vastustaa?
Syy on se, että etätyö on statusta, mikä on ollut varattuna vain johtajille. Tietenkin suurin osa konttorilla tapahtuvasta työtä tapahtuu itsenäisesti, mutta kuitenkin se että työt siirretään kotona tapahtuvaksi toiminnaksi aiheuttaa sen, että esimerkiksi työpaikalla ei työnjohtaja voi kuluttaa puolta päivää katsomalla alaisten olan yli mitä he tekevät. Mutta miksi näin ei olla tehty koskaan ennen?
Etätyön kohdalla voidaan puhua siitä, että minkä statuksen ihmiset menettävät kun he jäävät kotiin tekemään työtä. Kotona tehtävä työ ei näytä yhtään miltään, koska siinä ei aamulla ole kiire vetää vaatteita päälle. Etätyötä tekevä henkilö voi tehdä työtään vaikka sängyssä sekä sohvalla maaten, eikä siinä ole silloin sitä samaa hohtoa, kun silloin kauan sitten, kun töihin lähdettiin pimeään syyssäähän, jossa vettä tuli kaatamalla. Aamulla ei voi enää karjua että “vessa on minulle varattu” tai ryypätä kahvia takki päällä eteisessä.
Mieleen tulee se, että vanhaan hyvään aikaan koko talon väki ryntäsi parkkipaikalle kuin armeijassa ja ryhtyy luomaan lunta pois autojen ympäriltä, ja joskus tuo asia toi mieleen jonkun tanssiesityksen missä lapiot liikkuivat samaan tahtiin. Kukaan ei puhu mitään, koska kaikilla on kiire. Ja jos joku on jättänyt auton vinoon, niin silloin saattaa tuulilasissa olla lappu, ja viereinen auto tai sen omistaja on lähtenyt aikaisemmin töihin. Samoin aamulla saattoi postiluukusta pudota lappu, missä huomautettiin siitä, kuinka lapset meluavat kotona, eikä suuri johtaja ole saanut nukuttua. Se kuka lapun on jättänyt on jäänyt joka kerran hämärän peittoon.
Etätyötä käyvän ei enää tarvitse käydä lääkärissä pienen flunssan takia, koska kotona hän ei enää tartuta ketään muuta. Mutta tällainen kauhukuva missä autot jäävät käyttämättä ja ainakin osa lääkärintodistuksista on tarpeettomia saa aikaan kysymyksen siitä, että mihin kaikki työpaikalla poissaolotodistuksia kirjoittavat lääkärit ja terveydenhoitajat työllistetään? Samoin mihin työllistetään kaikki bensa-asemien työntekijät, joita ei enää tarvita?
Mutta mitä statusta tuo se, että kukaan ei enää lähde fyysisesti töihin? Kun minä itse kirjoitan näitä juttuja kotona, niin silloin mietin syvällisesti sitä, että mitä naapurikin minusta ajattelee? Ajatteleeko joku sitten että en töissä edes käy, vaan että olen joku sosiaalipummi? Ehkä osa ihmisistä pelkää etätyön leimaavan heidät sosiaalipummeiksi, koska etätyö ahdistaa osaa ihmisistä. Siis mitä jos joku näkee minut kahvilassa kello 13? Ennen se tarkoitti sitä, että ihminen oli menettänyt työpaikkansa, mutta nykyään se saattaa tarkoittaa sitä, että ihminen tekee etätyötä sekä nauttii mobiiliteknologian tuomasta vapaudesta.
Ehkä se että emme lähde fyysisesti enää ollenkaan töihin saa aikaan sen, että ihmiset katsovat kuin halpaa makkaraa, kun minä tahtomattani saan stigman, että en käy töissä. Siis miten naapurikin suhtautuu minuun silloin kun hän näkee minun kävelevät kadulla keskellä päivää? Tai mitä siitä tulee ihmisille mieleen, että joku ei sitten ole autojen rivissä aamulla ottamassa johtoa tolpasta irti?
Etätyö on asia mikä eliminoi erään asian, mikä ennen oli hyvin ikävä osa eräiden ihmisten työtapoja. Nimittäin se että joku joka tunsi ennen ihmisen sai päähänsä joskus antaa esimerkiksi kiinteistönvälittäjille vinkkiä siitä, että joku oli menettänyt työpaikan. Ja siitä sitten lähdettiin tekemään tarjousta esimerkiksi ihmisten asunnoista.
Mitä statusta esimerkiksi siinä olisi, että henkilö valmistautuu omassa asunnossan ylioppilaskirjoituksiin? Tai tekee esimerkiksi kirjanpitoa kotitoimistossa? Omassa asunnossa on varmasti työrauha, ja naapurien aiheuttama melu voidaan eliminoida esimerkiksi juuri korvatulppia käyttämällä. Tuolloin ei tietenkään kukaan voi lähteä huutamaan sanaa “hiljaa”, mikä on jossain työpaikoilla ollut se pääasiallinen tapa saada aika kulumaan. Ja joskus myös abiturientin kohdalla on aika kulunut siihen, kun hän huutaa kurkku käheänä tuota sanaa. Joten näin työelämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti