 |
Asunnot ovat loistava keino pestä rikollista rahaa, koska tuolloin “suojeluraha” naamioida vuokran maksuksi.
Asuntojen vuokraaminen rikollisille ja sen kautta tapahtuva rahanpesu ei ole mitenkään uusi ilmiö, vaan jo ennen Al Caponea oli Chigacon mafia vuokrannut toimitiloja ilotaloille, ja sitä kautta sitten saanut pestyä rikoksella saatua rahaa. Eli se oikeastaan naamioi “suojelurahan” perinnän vuokran maksuksi. Ja jos rahaa ei ollut, niin “asiakas” päätyi ketjuun käärittynä Yläjärven pohjaan.
USA ssa on ilmeisesti ollut joskus käytössä malli, missä huumekauppias vuokraa asunnon narkomaaneille, jotka maksavat “kaman” vuokran yhteydessä. Tuolloin tuo kauppias voi itse pitää kätensä puhtaina, ja tuolloin huumeiden levittäminen kadulla on turvallisempaa.
Huumeet tuodaan “asiakkaille” Meksikosta, ja kauppias voi sitten valvoa saatavansa helposti, ja samalla hän voi asua vaikkapa Beverly Hillsissä, jossa hänen ei tarvitse katsella asiakkaitaan, ja hommat kylmässä sekä sateisessa New Yorkissa hoitelevat alaiset, jotka saavat myös syytteet kun DEA iskee näihin taloihin.
Toki tämän huumepomon alaisten saamat syytteet saattavat tietää pitkää vankeustuomiota tai jopa kuolemantuomiota, kun he sitten ovat perineet saataviaan konepistoolien ja haulikoiden avulla. Mutta tärkeää on se, että huumepomon oma lainkuuliainen julkisivu pysyy puhtaana, kun hän menee äänestämään Donald Trumpille toista kautta Valkoisessa talossa.
Asuntojen kautta tapahtuva rahanpesu on kannattavaa bisnestä, koska tuolloin huumekauppias ei joudu itse vaaraan, koska hänen tulonsa ovat näennäisen laillista toimintaa. Kannattaa sitten varoa, että vuokra ei jää maksamatta, koska siitä saattaa olla hyvin vakavia seurauksia. Vielä nykyäänkin mafia pesee ilmeisesti melko suuren osan kadulta hankkimastaan huume- ja muusta liiketoiminnasta saamansa likaisen rahan kiinteistöjen sekä erilaisten toimitilojen vuokran kautta, ja tuo toiminta on erittäin yleistä myös esimerkiksi juuri ilotalojen kohdalla.
Tuolloin seksikaupasta saatu raha naamioidaan vuokratuloksi, ja sitä kautta pomojen kädet pysyvät puhtaina bisneksestä, jota ei varmaan olisi kovin mukavaa esitellä missään. Eli vaikka ilotalo on jossain maissa ehkä laillinen liiketoimi, niin silti saattaa olla niin, että paritusta pidetään silti epäeettisenä liiketoimintana. Asuntoja käytetään myös ihmiskaupan uhrien rahastukseen. Kun henkilö tulee vaikkapa Suomeen siivoamaan, niin hänen asumisensa jossain asunnossa on pakollista.
Eli ihmiskaupan uhri saa näennäisesti ruoka- ja asuntoedun, mutta jos sopimusta tarkastellaan lähemmin, niin nuo edut ovatkin sellaisia, että ruoka-annos maksaa sekä asumisen tuossa osoitteessa kyseinen henkilö maksaa itse, ja oikeastaan koko hänen palkkansa menee näihin kustannuksiin. Toki koko toiminta vaikuttaa erittäin lailliselta sekä siistiltä, koska tuo henkilö tekee töitä eri yhtiössä, jolla ei ole näennäisesti mitään tekemistä asuntoa vuokraavan yhtiön kanssa.
Asunnon omistaa tuolloin usein Suomalainen henkilö, joka on ainakin ulkoa päin rehellinen ihminen. Jos häneltä kysytään rahanpesusta tai ihmiskaupasta, niin silloin hän vannoo toimineensa “hyvässä uskossa”. Eli hänelle ei olla muka kerrottu sitä, millaisille ihmisille asuntoa vuokrataan. Ja tietenkin hän asuu kaukana tästä osoitteesta, jotta mitään tuosta liiketoimesta ei päädy asiattomiin korviin.
Hän on vuokrannut asunnon jollekin suomessa rekisteröidylle yritykselle, joka tietenkin lisää luotettavuutta. Mutta tuon Suomalaisen yhtiön omistaja saattaa olla toinen yhtiö, joka on vaikkapa rekisteröity Vilnaan, ja tässä kuvitteellisessa esimerkissä tullaan sellaiseen malliin, missä tuo Vilnassa majaileva yhtiö on osa ketjua, jonka pää on jossain Pohjois-Afrikassa tai Väli-Amerikassa. Ei tämän takia rikollisjärjestöjen pomoihin on vaikeaa päästä käsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.