Voi niitä aikoja
Yllä on kuva laitteesta nimeltään elektroniikkapeli. Eli kyseessä on Dokey Kong panorama-edition. Silloin kauan ennen älypuhelimia me palasimme noita pelejä, joita sai ostaa kioskilta. Voi miten maailma onkaan muuttunut noista nuoruuden kultaisista ajoista, jolloin kaikki asiat olivat toisin. Tuolloin kaikilla oli niin mukavaa, ja ihmiset vain hymyilivät. joten kaikki asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, koska silloin autot olivat rautaa, eikä niitä oltu pilattu millään tietokoneilla.
Autojen kanssa tehtävä työ oli työtä. Siinä kädet olivat öljyssä ja selkä kipeänä, kun moottoriin heitettiin jyrkempää nokkaa, jotta siitä saataisiin enemmän tehoa irti. Jyrkemmän nokan tarkoitus oli pitää venttiileitä kauemmin auki. Nykyään autoja viritetään esimerkiksi ohjelmoimalla moottorin käyntiä ohjaava tietokone ruiskuttamaan seosta pidemmän aikaa sylinteriin, mikä lisää täyttöä sekä tehoa.
Ennen kaikki oli toisin. Autot olivat sellaisia, että ne voitiin korjata maanteillä, ja kaikilla oli vain mukavaa. Eikö olekin mukavaa muistella niitä ihania automatkoja, kun wunderbaumin tuoksuva kuusi toi autoon tunnelmaa keskellä helteistä kesää. Jostain syystä omat vanhempani eivät polttaneet, ja siksi säästyin siltä, että auto täyttyisi tupakan savusta, mutta mieleen muistuvat ne pölyiset tiet sekä upea huoleton aika, joka aina palaa mieleen.
Mutta aina silloin tällöin matkustin autossa, missä isäntä laittoi palamaan. Silloin ei saanut avata ikkunoita, ettei vetoa tulisi sisään. Auto täyttyi tuolloin savusta, ja mitäpä tuo isäntä siitä välitti mitä lapset ajattelevat. Häntä oli kasvatettu siten, että lapset kunnioittavat vanhempiaan, ja se tarkoitti sitä, että vaikka auto oli mukavasti savua täynnä, tai jollain kyydissä olevalla olisi ollut astma, niin hän oli auton omistaja. Se tarkoitti sitä että tuo henkilö oli kuin kippari laivassa.
Jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä, niin silloin sai kyseinen henkilö lähteä kävelemään. Toivottavasti kukaan ei sitten tästä kirjoituksesta ottanut itseensä, eli tarkoitus ei mitenkään ollut loukata, jos kyseinen henkilö sattuisi tämän kirjoituksen lukemaan. Onneksi häntä ei tarvinnut kestää koskaan kovin kauaa, enkä ollut kuin pari kertaa hänen kyydissään. Mutta nuo kerrat olivat liikaa.
Jotkut kaverit kertoivat siitä, kun aamulla kuudelta he lähtivät vanhempien kanssa taittamaan 800 km matkaa, ja isukki ajoi kuin joku rallikuski koko matkan. Sitten kun kaverit ja heidän perheensä palasivat tuolta kesälomareissulta, joka alkoi aina saman kaavan mukaan kaksi päivää ennen koulun alkua, niin he kertoivat reissun olleen aina samanlainen. Eli maalle oli kova kiire, mutta sieltä ei koskaan ollut kiire pois. Takaisin tultiin aina 20 km/h ja jokaisella maitolaiturilla pysäytettiin.
Voi miten upeaa silloin kauan sitten muutenkin oli. Kaikki olivat toisilleen niin mukavia, ja kukaan ei koskaan valittanut. Aikaa vietettiin silloin aitojen ihmisten kanssa, ja silloin keskusteltiin henkevästi siitä, mitä oikeassa maailmassa tapahtui. Eli aika kultaa muistot, kuten varmasti kaikki tietävät. Kukaan ei tuolloin kauan sitten ollut mitenkään ikävää seuraa, eikä varmaan kukaan edes kuvitellut pelaavansa jotain peliä matkalla.
Tuolloin kauan sitten katsottiin maisemia sekä muisteltiin menneitä. Tai ehkä kuitenkin joskus mukaan saattoi tulla “Honkki tonkki unioni”, joka viralliselta nimeltään oli Dokey Kong tai muuta vastaavaa, eli kyseessä oli elektroniikkapelin nimellä kutsuttu laite, joka oli nykyisen älypuhelimen primitiivinen edeltäjä. Siinä siirrettiin jotain hahmoa ennalta piirretyssä kuviossa ja yritettiin väistellä jotain lintuja tai vastaavaa. Voi miten noita aikoja kaipaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.