Terapian tarkoitus on tehdä siitä tarpeeton

 

Terapian tarkoitus on tehdä siitä tarpeeton

Se mikä ihmisiltä unohtuu, kun he puhuvat terapiasta on se, että terapian tarkoitus on tehdä ihmisestä sellainen, että hän ei enää sitä tarvitse. Tämä asia varmasti on se, minkä pitäisi myös tulla esiin, kun puhutaan terapiasta sekä sen tarpeellisuudesta. Kun terapia on tehnyt tehtävänsä, niin silloin potilas eli asiakas kävelee ulos ovesta, ja ainoa asia minkä terapeutti näkee hänestä on selkä. 

Tämän jälkeen terapautti on onnistunut työssään, ja tehnyt itsestään tarpeettoman. Toisin sanoen terapia on onnistunut silloin, kun asiakas ei enää ota yhteyttä tai kiitä terapeuttiaan. Jokaisessa terapiassa on kolme vaihetta. Eli terapian valmisteleminen, käytöksen stabiloiminen sekä terapiasta poistuminen. 

Siis tämä koskee jokaista terapiaa sekä oppimisprosessia, minkä ihminen kohtaa elämässään. Terapia on siis sitä että vanha käytös- tai ajatusmalli korvataan uudella, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä. Siis mitä tämä taas tarkoittaa? Jos ihminen tulee terapiaan, niin silloin hän kokee että hänessä on jotain, mitä hän itse haluaa korjata. Ja se mistä aloite tähän asioiden korjaamiseen on tullut määrittää sen, mitä terapiaa milloinkin käytetään. 

Terapia perustuu aina samaan malliin, eli jos henkilö reagoi terapiaan kuten terpautti haluaa, niin häntä palkitaan. Jos taas henkilö reagoi vastoin terpautin tahtoa, niin häntä rangaistaan. Yksinkertainen esimerkki tästä asiasta on alkoholistien hoito, mikä perustuu kirurgisesti asennettuun antabus kapseliin, mistä ei ole kerrottu potilaalle. Tuolloin henkilön juodessa mitä tahansa alkoholia, saa hän voimakkaita pahoinvointikohtauksia. Ja tässä tapauksessa rangaistus on se, että henkilö voi pahoin.

Kun terapia alkaa, niin henkilö saattaa saada esimerkiksi erittäin hyvää ruokaa, mutta sitten kun häntä poistetaan terapiasta, niin ruoka saattaa muuttua esimerkiksi kaalikeiton kaltaiseksi. Idea on siis muuttaa ihmistä sellaiseksi, että hän ei tarvitse terapiaa. Se miten terapia määritellään ei ole mitenkään selvästi määrättyä. Esimerkiksi vankeustuomiota tai muuta rangaistusta voidaan pitää eräänlaisena terapiana. Vankeustuomion tarkoitus on siis rumasti sanottuna pois opettaa rikollista elämäntapaa, Sama koskee tietenkin myös sakkorangaistusta. 

Joten siltä kannalta katsottuna sitä voidaan pitää terapiana. Ja tätä kautta ajatellen myös normaali koulunkäynti sekä siihen liittyvä toiminta on myös eräänlaista terapiaa. Jos oppilas käy koulua sekä noudattaa määräyksiä, niin hän ei saa esimerkiksi jälki-istuntoa. Jälki-istunnon tarkoitus on sama kuin muillakin rangaistuksilla, eli opettaa oppilasta käyttäytymään oikein sekä noudattamaan yleisesti sovittuja määräyksiä. Samalla tavoin myös ylinopeussakon tai muun rangaistuksen tarkoitus on opettaa ihmistä noudattamaan lakia, ja sen takia rangaistuksen kuuluu olla sellainen, että siitä ei kukaan pidä, ainakaan jos se sattuu omalle kohdalle.