Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa

 

Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa

Ovatko jatkuvasti toistuvat määräaikaiset työsuhteet työpaikkakiusaamista?

Epätyypillinen työsuhde eli määräaikaisuus tai muista poikkeavat työtehtävät altistavat henkilön kiusaamiselle. Eli kun henkilö on valmiiksi ikään kuin ulkopuolinen, niin se saattaa jonkun mielestä oikeuttaa siihen, että häntä voidaan syrjiä sekä käyttää hyväksi loputtomasti, mikä ei ole mitenkään mukava asia. Vuokra- eli määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on työsuhteessa hänet työpaikkaan välittäneen henkilöstöpalvelun kanssa.  

 

Tuolloin henkilöstöpalvelun nimi tulee työtodistukseen, ja silloinkin kun hän on ehkä pitkänkin aikaa töissä suuressa sekä tunnetussa yrityksessä, niin työtodistukseen tulee silloinkin vain vuokratyönantajan nimi. Vaikka henkilö siis olisi vuoden töissä esimerkiksi juuri “Tiedolla”, mutta hän olisi saanut työpaikan vaikkapa Baronalta, niin silloin työtodistukseen tulee sitten “Baronan”  eli tuon työvoiman vuokranneen firman nimi. 

En tiedä välittääkö Barona Tiedolle työvoimaa, mutta otin vain nämä yhtiöt esimerkiksi. Joskus mietin sitä, että myykö joku esimerkiksi noiden suurten ja tunnettujen esimerkiksi ohjelmistoalalla toimivien yritysten nimissä tehtyjä työtodistuksia? 

Eli tuolloin henkilö otetaan töihin, ja sitten hänen työnsä teetetään vain muilla. Kyseinen henkilö saa sitten palkan työstään, ja tämän jälkeen johtaja tulee esimerkiksi antamaan mikrotukea tuolle alaiselle oman firmansa kautta, ja näin palkat päätyvät johtajan taskuun.

Ulkopuolisuus altistaa kiusaamiselle

“Jos joku muu teki jotain, niin silloin myös minulla on oikeus tehdä noin”. Eli kun joku 100 vuotta sitten elänyt armeijan komentaja toimi jollain tavalla, niin onko minulla sitten oikeus hoitaa esimies- alainen suhdetta siviili työpaikassa eli jossain tavallisen yhtiön toimistossa samalla tavalla kuin mitä esimerkiksi Mannerheim näitä asioita hoiti puolustusvoimissa 1920-luvulla? Tai olisiko minulla oikeus kohdella alaisia kuten Rudolf Höss heitä kohteli jossain Birkenaun keskitysleirillä? 

Eli jos joku muu on tehnyt esimerkiksi rikoksia, niin onko minut vapautettava vastuusta, jos joku muu on tehnyt vakavampia rikoksia. Eli onko noiden paikkojen eli 1920- luvun Suomen puolustusvoimien tapa tai esimerkiksi Birkenaun keskitysleirin tapa hoitaa asioita suoraan siirrettävissä nykypäivän elämään? Tai onko mahdollista että nykyään joku työpaikka ottaisi jommankumman paikan metodit käyttöön? Mannerheim ja Höss ovat äärimmäisiä tapauksia vallan käytöstä, ja se että Mannerheim oli puolustusvoimien komentaja ja Höss oli natsien suurimman keskitysleirin komentaja ei tee heistä mitään tyypillisiä johtajia edes asevoimien kaltaisessa organisaatiossa. 

Jos Mannerheim eli asevoimien komentaja teki jotain, niin se ei tarkoita että nykypäivän yrityksen johtaja saa tehdä aivan samoja asioita. 

Joskus työpaikkakiusaamista perustellaan esimerkiksi sillä että “Mannerheim oli koulukiusaaja”. Se että joku 1800-luvun kreivi teki jotain ei tarkoita sitä, että tämä asia oli alaisesta kovin mukavaa. Auschwitzin komendantti  Rudolf Höss sai esimerkiksi hakata alaisiaan eli vankejaan sekä simputtaa heitä kuten häntä huvitti. Mutta sitten sodan jälkeen hän kyllä sai aivan sen rangaistuksen mitä näistä teoista pitikin saada. Pointti näissä asioissa on se, että jos joku toinen tekee jotain, niin pitääkö sitten kaikkien tehdä samaa perässä. 

Tai jos joku Höss teki jotain, niin oikeuttaako se sitten aivan jokaista tekemään samoja asioita. Tai tekeekö se omasta käytöksestä yhtään sen miellyttävämpää jos joku muu on tehnyt pahempia asioita vaikka 75 vuotta sitten? Jos sitten sanotaan että ulkopuolisten kiusaaminen saa työpaikan pitämään yhtä, niin silloin asia varmasti on niin. Nimittäin jos olisin itse kiusaaja, niin silloin varmasti jossain vaiheessa alkaisin pelätä kostoa. 

Miksi työpaikkakiusaaminen on terminä käytössä? Siis jos puhutaan henkisestä väkivallasta, niin silloin voidaan kysyä että missä vaiheessa henkinen väkivalta on kuitenkin sellaista, että se muuttuu fyysiseksi ja toistuvaksi pahoinpitelyksi? Onko esimerkiksi toistuvasti kädelle kaadettu kuuma kahvi tai oven väliin jäänyt käsi sitten oikeasti henkistä väkivaltaa, varsinkin jos työyhteisössä tehdään usein niin, että joidenkin työntekijöiden kohdalla ovea paiskotaan kiinni niin, että sormet meinaavat jäädä oven ja karmin väliin? 

Tai mitä jos esimerkiksi kiehuvaa öljyä kaatuu “kaverin käsille”, ja siitä seuraa kolmannen asteen palovamma? Onko tämä sitten sitä “henkistä väkivaltaa”? Yksi kiusaajan erityisistä luonteenpiirteistä on se, että hän ei pidä omia tekojaan yhtään minään. Hän ei kykene edes ajattelemaan muuta kuin sitä, kuinka toisen itku saa muut nauramaan. 

Ennen asenne oli se, että työpaikkakiusaaminen oli “asia mikä kuuluu työpaikalle”. Tai asia minkä jokainen nuori työntekijä joutuu kohtaamaan, ennen kuin hänet hyväksytään porukkaan. Tuolloin jokaista “nuorta työntekijää kiusattiin, ja sen kautta karaistiin”. Mutta todellisuus on sellainen, että työpaikkakiusaaminen saa aikaan se, että sairauspäivät lisääntyvät, ja sitten myös se että kiusaamiseen menee joka kerran ainakin kahden henkilön työaika, kun siinä sitten kaadetaan kahvia toisen kädelle. 

Se miten tuota työpaikkakiusaamista on ennen puolustettu on se, että kun työpaikalle sitten tulee uusi työntekijä, niin sitten tämä entinen kiusattu saa kostaa hänelle muiden tekoja. Eli hän pääsee itse kiusaamaan muita. Mutta sitten lähdetään miettimään esimerkiksi sitä, että miten ikävä asia työpaikkakiusaaminen oikeasti on. 

Henkinen väkivalta saattaa vaikuttaa hyvin pieneltä asialta, mutta kuitenkin se saattaa aiheuttaa esimerkiksi itsemurhia. Tuhansia ihmisiä maailmassa tekee vuosittain itsemurhan henkisen väkivallan takia, ja usein niissä tapauksissa missä “näennäisesti hymyilevä ja sosiaalinen” henkilö on tappanut itsensä silloin kun hänellä on ollut koko elämä edessä näennäisesti ilman mitään syytä, niin silloin kyseessä on ollut kiusaaminen. 

Kiusaaminen on siitä ikävä asia, että siitä ei löydä yksittäistä tapausta, minkä kautta tekijä voidaan saattaa vastuuseen. Se on “vain” jatkuvasti unohdettuja nimiä tai toimittamatta jätettyjä kutsuja. Eli saattaa olla niin, että kiusattua vain ei koskaan kutsuta syömään, vaikka tuosta asiasta sitten muuten puhutaan, tai hänelle vain käännetään selkää, eikä myöskään hänen kysymyksiinsä vastata. Tai sitten kiusattu saa joka kerran “pienen erikoistehtävän” kuten vessan siivouksen. Eli vain tuo yksi henkilö siivoaa vessoja. 

Jos kiusaaja on esimies, niin hän saattaa silloin tehdä selväksi, että “kiusatun kaverit” saavat lähteä etsimään uutta työpaikkaa, jos liikaa kiusatun kanssa aikaa viettävät. Ja toinen asia mitä kiusaaja saattaa tehdä on se, että kiusatun kaikki tehtävät tulevat 15 minuuttia ennen työajan loppua.