Presidentin valtaoikeuksista sekä niistä keskustelemisesta
"Voit ilmaista mielipiteesi, jos se on sama kuin Kekkosen"
Maailmassa ei ole olemassa täydellistä perustuslakia, ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, kuten varmaan me kaikki olemme huomanneet. Tekstin alla on linkki Matti Mörttisen artikkeliin, jossa kyseenalaistetaan presidentin instituution tarpeellisuus, ja sitä kautta astutaan varmaan jonkun varpaille. Se että maassamme on presidentti on kirjattu perustuslakiin, ja tämä valtionpäämiehen virka on ollut voimassa itsenäisyytemme alusta asti, ja kukaan ei ole vielä tätä presidentin viran tarpeellisuutta kyseenalaistanut.
Jos joku onneton sen kuitenkin teki, niin silloin tasavallan hellä isä vei sotilasarvon sekä mitalit rinnasta. Eli ainakin ennen piti olla varovainen kun kommentoi asioita, jotka kuuluivat meidän valtiomme ylimmän eliitin asioihin. Ja noita asioita ei sitten pitänyt koskaan päätyä mihinkään, tai henkilö koki sen nahoissaan.
Mutta itse olen sitä mieltä, että kaikista asioista pitää voida aidosti keskustella, ilman että henkilö menettää kansalaisoikeutensa tai tekee niin sanotun poliittisen harakirin. Se onko maamme valtionpäämiehenä toimivalla henkilöllä tarpeeksi tai liian paljon, tai liian vähän valtaa riippuu tietenkin siitä, kuka nyt sillä hetkellä on presidenttinä.
Eli jos henkilö, jonka mielipiteet käyvät yhteen omien mielipiteideni kanssa sattuu olemaan vallassa, niin hänellä on silloin sopivasti valtaoikeuksia. Jos taas hallituksella on eri linja minua miellyttävän presidentin kanssa, niin silloin presidentillä on liian vähän valtuuksia. Jos taas presidentti ei minua miellytä, niin silloin hänellä varmasti on liikaa toimivaltaa. Eli tässä taas näemme tilanteen, missä meidän objektiivisuutemme on oikeastaan subjektiivista.
Me ajattelemme kaikista asioista sen kautta, mikä meistä itsestämme on parasta. Jos sitten ajatellaan henkilövalintaa, sekä presidentin asemaa, niin silloin me ajattelemme asioista tunteella. Se miten oma asemamme sosiaalisessa ympäristössä riippuu presidentin asemasta liittyy usein siihen, miten ajattelemme presidentistä sekä hänen oikeuksistaan. Se että presidentin asemasta keskustellaan on oikeastaan aivan uutta. Ennen tämän instituution päätösten kommentoiminen niin, että henkilö ilmaisee eriävän mielipiteen merkitsi julkista kivitystä sekä sitä, että henkilö, joka on toista mieltä muuttuu jotenkin rikolliseksi.
Tuolloin voidaan sanoa, että näissä asioissa on otettu oppia Venäjältä, jonka vaikutus maamme politiikkaan on ollut erittäin syvä. Venäjän mallin mukaan valtionpäämies on arvostelun yläpuolella, ja tuo malli mitä myös nykyään noudatetaan on peräisin tsaarin ajalta.
Siinä kaikilla ihmisillä on oikeus keskustella valtionpäämiehen asemasta ilman että häntä lähdetään vainoamaan, jos vain mielipide on sama kuin valtionpäämiehenä toimivalla henkilöllä. Jos taas mielipide sattuu olemaan eriävä, niin silloin lentävät kivet ikkunan läpi, ja auto peittyy sakoista. Onneksi tästä ajasta ollaan jo sitten Suomessa luovuttu, ja joku saa jo sanoa jotain sellaista myös presidentistä, mikä on vastoin totuttua linjaa.
Tuossa vanhassa hyvässä linjassa presidentiltä käytiin itseltä kysymässä sitä, mitä mieltä hän oli omista valtaoikeuksistaan. Jos joku oli asioista eri mieltä, niin silloin alkoi poliittinen takaa-ajo, missä valtion isäntä ja hänen valtuudellaan toimivat henkilöt kuten toimittajat, sekä talonmies kävivät näyttämässä kaapin paikkaa tuolle onnettomalle, joka rohkeni sanoa tätä tasavallan isäntää vastaan. Tuolloin lehdet täyttyivät ivaa täynnä olevista kommenteista sekä talonmies saattoi sitten myös jättää lumet tuon onnettoman autopaikalle, koska se että joku rohkeni sanoa presidenttiä vastaan aiheutti lommon maamme asemaan ulkomailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.