Minä itse olen oman elämäni päähenkilö

 

Minä itse olen oman elämäni päähenkilö

"Ajattelen, siis olen"

René Descartes

Déscartesin lauseesta tekoälyyn

Ajattelen siis olen (olemassa) sanoi aikoinaan eräs René Descartes niminen mies. Tämä ei ehkä  kaikkien mielestä ollut aivan tarkka lainaus tuosta  ikuisesta kysymyksestä, että mikä on elämän tarkoitus, tai mistä edes tiedämme että olemme olemassa? Siis olemme olemassa koska ajattelemme, oli suuren filosofin päätelmä asiasta kauan sitten, kun elimme ilman kännyköitä sekä internetiä, ja sosiaalinen media rajoittui johonkin ilmoitustauluun. 

Jos siis olemme olemassa niin antakaamme muidenkin tietää tämä asia, voisi sanoa joku jonka mielestä on mukavaa rahoittaa omaa liiketoimintaansa muiden kirjoituksilla. Mutta noinhan tehtiin myös Descartesin aikana. Silloin torikauppiaat laittoivat omien tuotteidensa mainoksia näille samoille tauluille, jotta ihmiset näkisivät ne.

Mutta jos joku sitten ajattelee asioita, niin sen mukaan tuo ajatteleva olento olisi siis myös ihmisen tasolla, ja tekoälyn tutkimus on tuonut taas ihmisten mieliin tuon Dścartesin loistavan ajatuksen siitä, että ajattelu olisi asia, mikä tekee ihmisen tai muun olennon sellaiseksi, että sillä pitää olla oikeuksia.

Ja jos ajatellaan tekoälyn asemaa oikeudessa, niin onko ehkä joskus niin, että tekoälyllä on samat oikeudet kuin ihmisellä? Onko sillä ehkä oikeus syyttää pakotuksesta, jos se ei saa valita serveriä, mistä se saa päivityksiä oman ohjelmistonsa koodiin? Ehkä tällaisia asioita ei osattu ajatella silloin kauan sitten kun René Descartes kertoi juhlallisesti sen, että ajattelu on asia mikä tekee olennosta olemassa olevan. 

Kenelle siis olento on olemassa? Tuomarille vai Descartesille itselleen?  Eli milloin olento saa sitten kansalaisoikeudet? Jos ne ovat älyyn perustuvia oikeuksia, niin se tarkoittaa sitä että emme myöskään saa syrjiä tai vahingoittaa sellaisia olentoja, jotka olemme itse luoneet, tai jotka eivät ole meidän planeetaltamme kotoisin. Eli myös alienilla olisi kansalaisoikeudet tämän ajattelumallin mukaan. 

Jos olento ajattelee, niin onko sillä oikeus olla olemassa ja onko sillä aina samat oikeudet?

Siis jos ajattelemme sitä että minä olen olemassa, niin kohtaamme sen että meidän suuri sekä polarisoitunut minä-kuvamme  ei ehkä kykene käsittelemään sitä, että me emme ole kaikki aivan samanlaisia. Siis miksi olemme niin polarisoituneita omilta asenteiltamme? Emmekö vain voi ajatella että joku olento olisi samalla aaltopituudella tai tasa-arvoinen meidän ihmisten kanssa, vaikka tämä olento olisi sitten joku peltikaappi huoneen nurkassa? 

Voisiko luomamme älykäs peltikaappi olla tasa-arvoinen työtoveri, joka saisi valita minkä yhtiön sähköä se käyttää tai mihin pistorasiaan se itsensä liittää? Eli voisimmeko olla tasa-arvoisia sellaisen luomuksen kanssa, minkä olemme itse luoneet. Vai pitääkö meillä aina olla viimeinen sana tuohon luomukseen?

 

Se että me ihmiset olemme lajina ainutlaatuisia varmasti on hyvä ajattelutapa, mutta sitten me voimme samalla huomata sellaisen asian, että olemme asenteiltamme hyvin polarisoituneita. Emme voi mitenkään olla aivan samanarvoisia muiden olentojen kanssa, ja aina meillä pitää olla joku esimies- tai alaisen asema yhteiskunnassa. 

Tämä asia missä ihminen näkee esimerkiksi oman uskonnollisen vakaumuksensa niin pyhänä asiana, että hän ei kykene ajattelemaan kuin sitä, että hänellä on vanhemman sekä samalla vahvemman oikeudet tehdä muille mitä vain. Eli jos vanhemmat haluavat hakata lapsiaan, niin he saavat noin tehdä, koska Raamatussa sanotaan niin. 

Miksi uskonnollisissa yhteisöissä miehillä on niin vahva asema?

Tiedän että jokaisella on oikeus uskontoon, ja kuitenkin joskus voisin muuttaa tuon termin muotoon, jokaisella on oikeus uskontoon, missä heidän oikeutensa inhimilliseen kohteluun turvataan. Uskonto voi olla iloinen ja hyvä asia, mutta pahimmillaan se on ahdistava vallan väline, mikä oikeuttaa sellaiseen pahaa, mitä emme koskaan voisi edes kuvitella. 

Kun eräs mies naulittiin ristiin 2000 vuotta sitten, niin hänen rikoksensa saattoi olla se, että hän väitti Roomalaisten  mielestä olevansa keisarin poika. Eli kun hän sanoi olevansa “Jumalan poika”, niin Roomalaiset ymmärsivät että tuo mies väitti olevansa keisarin poika, ja keisari oli yksi jumalista. 

Juutalaisten ylipappi oli ehkä sanonut että “olette kaikki Jumalan lapsia”, ja sitten kyseinen oli mennyt sanomaan tuon asian Roomalaisille, jotka tietenkin käsittivät asiat kuten heitä oli opetettu, ja seurauksena oli naulaaminen ristiin kaiken kansan eteen. Eli oliko tuo sitten ollut syy siihen, että Jeesus nuhteettomasta elämästään huolimatta koki kohtalon, minkä me kaikki muistamme. 

Uskonto on vahva työkalu vallanpitäjien käsissä

Uskonto on vallan väline, ja sitä on kautta aikojen käytetty vastustajien vaientamiseen. Syy siihen, miksi esimerkiksi monissa uskonnoissa kaikki uskonnollinen toiminta on varattu vain miehille johtuu siitä että mies on luonnostaan naista vahvempi. Ja käännytystyön tekijä on ajatellut että kun hän kauppaa aatettaan vahvimmille, niin silloin he pakottavat muut kääntymään omaan uskontoonsa. 

Uskonnon paradoksi on siinä että se on aate.  Se vain asettaa jonkin abstraktin hahmon ihmisen yläpuolelle, johon voidaan vedota aina kun halutaan oikeuttaa esimerkiksi se, että oma kanta on aina muiden näkemysten yläpuolella. Vaikka uskontoa pidetään esimerkiksi vanhentuneena, niin silti sillä perustellaan sitä kuinka omia arvoja vastaa puhuvat ihmiset saadaan pitämään suu kiinni. Silloin otetaan käyttöön asia, mitä kutsutaan uskonnolliseksi vakaumukseksi, mikä oikeuttaa vaientamaan kaikki muut mielipiteet, mitä muut sanovat, koska muiden mielipide on vastoin omaa uskonnollista käsitystä. 

Pohjimmiltaan uskonto on  vain yksi aatteista, jolla kuitenkin “boostataan” muita aatteita. Eli kukaan ei enää usko jumalaan, mutta Raamattu on mukava väline, kun ihmisiä halutaan hallita sekä alistaa. 

Uskonto on siis oikeastaan vain yksi aatteista, joka on joidenkin ihmisten mielestä tietenkin ylevämpi ja muutenkin puhtaampi kuin muut aatteet. Ja se että absoluuttinen monarkia perustellaan sillä että hallitsijan valta tulee jumalasta tietenkin takaa sen, että hallitsija ja hänen johtamansa valtiollinen voimankäytön väline eli armeija varmasti tästä mallista pitävät. Jos sitten joku on asiasta toista mieltä, niin sitä varten armeija ja poliisi olivat olemassa. 

Jos todella upeassa omassa maailmassa, missä elämme lähdemme perustelemaan esimerkiksi kotiväkivallan hyväksymistä sillä, että Raamatussa sattuu olemaan sanat “kunnioita isääsi ja äitiäsi”, niin silloin muutamme Euroopan 1500-luvun yhteiskunnaksi. Ja olemme sitten varmasti hyvää tietä matkalla kohti sitä mistä esimerkiksi muslimeja syytämme. Muutumme siis siksi mitä eniten pelkäämme sekä inhoamme. 

Perheväkivallan salliminen varmaan tuntuu kovin hyvältä, ja jos sitten voimme vielä kieltää vaimoa liikkumasta ulkona, lopettaa sosiaalisen median sekä määrätä hänelle kasvonaamion, niin emme sitten koskaan joutuisi edes kuulemaan sitä, mitä mieltä meistä ollaan. Tuolloin nuo teot jäävät kokonaan oman perheen tietoon, eikä niitä tarvitse mitenkään hävetä. Noin voi ihminen muuttua kokonaan omaa itseä helliväksi narsistiksi, joka voi vaikka tehdä lapsilleen mitä huvittaa.