Täysin purjein eteenpäin, eli miksi me emme jätä ajattelua muille, kun on niin kivaa antaa mennä vain?

Täysin purjein eteenpäin, eli miksi me emme jätä ajattelua muille, kun on niin kivaa antaa mennä vain? 

Virastot ovat ihmisiä varten on tapana sanoa. Eli niissä tehdään tärkeitä ihmisiä koskevia päätöksiä, kuten kaikki varmaan tietävät. Virasto on valtion edustaja ihmiseen nähden ja sen takia niissä ei istu ihmisiä turhaan, vaan niitä saa vaivata vain silloin, kun mikään muu instanssi ei voi tehdä päätöksiä jostain asioista. Joten virastoa pitää kohdella kunnioittavasti, tai tulee itku. Virastotalo on siis paikka mihin mennään hattu rintaa vasten painettuna, solmio kaulassa, housut jalassa sekä rippikoulu mielessä. Jos virastossa tehty päätös ei satu miellyttämään, niin silloin päätöksestä saa aina valittaa.

Mikäli valitus ei tuota tulosta, niin silloin siirrytään kirjoittamaan asiasta joko paikallisen lehden yleisönosastolle, tai sitten Internetin sosiaalisen median palveluun. Ensin mainitussa tapauksessa on usein käynyt niin, että lehden päätoimittaja on tilanpuutteen takia sensuroinut kirjoituksen, jota on talkoiden yhteydessä suurella joukolla muotoiltu virvokkeiden nauttimisen yhteydessä.

Virastoista sekä valtuuksista on mukavaa aina keskustella. Mutta sitten mieleen tulee se, että esimerkiksi ministeri ei ehkä ole aivan jokaisen asian asiantuntija, eikä esimerkiksi virus- tai muun tutkijan toiminta tai osaaminen riipu siitä, että joku virasto sattuu viemään häneltä esimerkiksi toimiluvat tai muut vastaavat asiat. Päätöksiä on mukava tehdä silloin kun niiden tekemiseen on aikaa.

Mutta tietenkin päätöksiä ja varsinkin tärkeitä päätöksiä pitää jokaisen päästä tekemään. Ja eihän päätöksiä tehdä ilman, että niitä mietitään kunnolla. Ehkä maassamme tarvitaan sitten vielä lisää muutama virasto, kuten tutkimuksia tai kirjoittamista valvova virasto, ja tietenkin myös pieni muistutus siitä, mikä on maassamme marssijärjestys, kun seuraava uhka sitten kohdataan, mutta tietenkin aina on mahdollisuus siihen, että tehty päätös on väärä. Valta tuo vastuuta ja suuri valta tuo suuren vastuun. Jos tätä päättelyketjua jatketaan, niin silloin rajaton valta tuo rajattoman vastuun.

Kriisi riippumatta sen tyypistä on hyvä paikka osoittaa omaa johtajuutta sekä johtamisen taitoa, mutta sitten tietenkin pitää huomioida se, että jos kriisissä joku sattuu johtamaan sitten väärin eli lehmä menee ojaan, kuten sanotaan, niin silloin vastuu väärästä päätöksestä lankeaa päätöksen tekijän kannettavaksi, teki hän päätöksen juridisesti oikein tai väärin. Juridinen vastuu ei ole sama asia kuin moraalinen vastuu, mutta sitten kriisien yhteydessä tulee eteen se, että vasta todellisessa tilanteessa mitataan se, kuinka hyvin suunnitelmat ovat toimineet.

Tuolloin saattaa johtaja joutua tilanteeseen, missä hän joutuu kantamaan vastuun teoistaan. Tuon vastuun kantamisen on kokenut moni absoluuttisen monarkian turvin hallinnut kuningas, kun sitten on lähdetty soitellen sotaan, niin häntä ei olla hetken päästä enää tarvittu. Eli jos oma iskuvoima ei ole riittänyt vastustajan nujertamiseen, niin silloin tuloksena on ollut tilanne, missä tappion kärsinyt hallitsija on saatettu tyrmään tai mestattu. Eli jopa kaikkein viisain mies tai nainen maailmassa voi tehdä virheitä, ja jos suuri herra tai rouva tekee virheitä, niin silloin virhe, minkä hän tekee on suuri.

Mikäli ajatellaan sitä, että rokotteita ei enää tuoteta Suomessa, niin silloin on varmasti paikallaan miettiä, että mistä oikein on saatu päähän se, että maassamme ei voi sattua mitään pandemian kaltaista. Tai ehkä on ajateltu niin, että pandemiat kuuluvat johonkin Hollywood-elokuviin. Tai ehkä näin on sitten säästetty muutamia miljoonia, ja ainahan rokotteita voidaan ostaa maailmalta. Näin saadaan muutama julkisuudessa fantasioita maalaileva henkilö hiljennettyä, ja rahaa voidaan sitten siirtää sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Tai oikeastaan miksi me mitään enää ajattelemme, koska maailma on täynnä viisaita miehiä ja naisia, joilla varmasti on parempi palkka kuin meillä, ja jotka varmasti osaavat siksi kaiken paremmin. Ja tietenkin aina löytyy johtaja, joka erottaa ne, jotka ovat tehneet virheitä. Eli osaamista ja virheettömyyttä löytyy aina silloin, kun kaikki menee hyvin, ja mitään kriisejä ei ole edessä. Mutta sitten todellisessa tilanteessa ollaan edessä synkän veden, eli silloin kun lähdemme ostamaan jotain varusteita kuten suojanaamareita tai suojapukuja, niin silloin niitä pitäisi jonkun haluta sekä pystyä myymään meille, mutta pandemian yhteydessä niillä saattaa olla jotain käyttöä myös omassa maassa.

Jos puhutaan tuotteen kehittämisestä jossain laboratoriossa, niin silloin tietenkään ei koskaan muisteta sitä että kokeellisesta valmistamisesta on todella pitkä matka massatuotantoon. Rokotteen tai minkä tahansa asian massatuotanto on asia, mikä muuttaa kokeen rutiiniksi, ja jos sitten lähdetään tuottamaan miljoonia rokoteannoksia, niin se vaatii hiukan muuta kuin 70 neliömetrin laboratorioita, missä häärii muutama professori jonkun koe-erän parissa, mikä ei ehkä ole aivan samaa kuin se, että lääketehtaassa tuotantoa suoritetaan rutiininomaisesti.

Yleensä on tärkeää, että esimerkiksi rokotteita jaettaessa hankitaan asiaan kuuluvat luvat, ja toimitaan juridisesti oikein. Kun sitten lähdetään keskustelemaan esimerkiksi rokotteiden sivuvaikutuksista, ja siitä että esimerkiksi lasten vanhemmilta pyydetään lupaa johonkin rokotteen käyttöön, niin sitten voidaan sanoa, että toimitaan juridisesti täysin oikein, mutta sitten mieleen tulee se, että onko tällaisella tavallisella ihmisellä oikeastaan mitään käsitystä siitä, millaiseen asiaan hän antaa lupaa?

Eli jos sanotaan että kokeellisen rokotteen tai juuri kehitetyn rokotteen tarkoitus on estää esimerkiksi ihmisiä saamasta jotain tautia, niin silloin tietenkin tämä henkilö saattaa voida käydä töissä eikä tule turhia poissaoloja. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi lapsi tai kukaan meistä muistakaan ei voi olla joko koulussa, töissä tai kotona samaan aikaan.

Tuolloin sitten tietenkin kotona voi olla hyvinkin rauhallista, mutta sitten jos lapsi sattuu saamaan jonkun unitaudin, missä hän nukahtaa kaiken aikaa tai korkean kuumeen, niin silloin rauha on omasta elämästä kaukana. Jos halutaan turvata se, että lapsi voi käydä koulua normaalisti, niin silloin tietenkään hän ei saisi sairastua, koska se sitten saa aikaan sen, että hänen pitää jäädä kotiin tai mennä sairaalaan, koska kouluun tai töihin hän ei voi tuolloin edes mennä, jotta koko muu yhteisö ei saa sairautta.