Pelko on pop

 

 

Pelko on pop

Populismi on asia mikä myy, ja se että me haluamme uskoa johonkin varmasti lisää uskoa myös kaikenmaailman pelonlietsontaan. Pelko on asia mikä myy, ja tässä kun lähdetään puhumaan esimerkiksi siitä, miten meidän pitäisi kohdella yli 70-vuotiaita, niin silloin tullaan siihen kysymykseen, että mitä jos sitten joku ei vain välitä enää siitä, että hän saisi pari vuotta lisää, jos pysyisi sisällä.

Milloin ihminen on valmis tekemään itseään koskevia päätöksiä, ja jos sitten joku vanhus haluaa lähteä ulos tai ostoskeskukseen sekä ottaa esimerkiksi lastenlasta vastaan, vaikka tietää kuuluvansa riskiryhmään, niin onko hoitohenkilökunnalla oikeus estää häntä tätä asiaa tekemästä. Tämä vain tuli mieleeni, kun näin tämän päivä YLE:n lööpin asiasta, jossa ainakin osa vanhuksista haluaisi itselleen enemmän valtaa näissä asioissa. Pelko on ihmisen vihollisista pahin, ja kuten tiedämme tällainen korona-aika varmasti kysyy paljon myös toimittajilta. 

Eli heiltä vaaditaan vastuullista sekä oikeaa tiedottamista asioista. Mutta suurin pelko on siinä, että itse sattuu sanomaan tai kirjoittamaan jotain väärin. Ja silloin saattaa unohtua monta tärkeää asiaa, kuten se että esimerkiksi Suomen kansalaista ei saa käännyttää rajalta takaisin, vaikka hän yskisi keuhkonsa pihalle. Tämä on erittäin paha aukko turvatoimissa, mutta silloin vastakkain ovat yksilön oikeus palata kotiin, ja samalla myös yhteisön etu. 

Me kaikki teemme joskus virheitä, ja puhumme tai kirjoitamme asioita, joita sitten myöhemmin kadumme. Eli emme kukaan ole täydellisiä, ja olemme vain ihmisiä. Kuitenkin olemme vastuussa siitä mitä olemme sanoneet tai mitä olemme kirjoittaneet. Se että emme nyt aivan tarkkaan muista lakikirjan sisältöä ei tarkoita, että emme ole kaikessa muita huonompia. Joskus me itse tiedämme asioista enemmän kuin joku toinen. 

Olisiko sitten pitänyt valita joku toinen tie, kuin laittaa koko maa kiinni? Kas kun tämä asia on tehty, niin silloin emme voi tietää mitä vaihtoehdot olisivat aiheuttaneet meille. Jos emme satu istumaan jossain laboratoriossa tuijottamassa koronavirusta, niin olemme julkisen tiedon varassa tuon asian kanssa. Julkisessa sanassa sitten korostetaan uhkakuvia siitä, kuinka lennokkaasti COVID-19 muuttuu lapsille vaaralliseksi muodoksi. Eli jostain syystä mediassa maalaillaan dystopia-kuvia, ja kaikki asiat mitä tehdään on jotenkin negatiivista, ja voihan rajoitukset aina palauttaa. 

Mikäli haluamme tuottaa tehokkaita rokotteita, niin meidän pitäisi luoda rokotteiden Linux, eli järjestelmä missä virusten perimäainesta tallennetaan kansainväliseen tietokantaan sitä mukaan kuin uusia viruksia löydetään, ja rokotteita kehitetään jatkuvasti, ja niitä voisi jokainen hyödyntää, niin silloin olisi ainakin joku pandemia estettävissä. Mutta tämä saattaa olla aivan liian radikaali ratkaisu. Miksi muuten Suomalainen rokote ei voi olla paras? Siksi että se on kehitetty jossain Jyväskylässä vai siksi että silloin voidaan kunnia antaa Suomalaiselle tutkijalle tai vaatisi rokote tuotannon aloittamista uudelleen? Eikö sen lopettaminen ollut sitten virhe?

Jos epidemian ennaltaehkäisy onnistuu, niin silloin sitä ei ole koskaan tapahtunut. Silloin taas aletaan puhua rokotteiden kehittämisen kustannuksista. Jos ajatellaan rokotteiden kehittämistä, niin omavaraisuus esimerkiksi tällaisessa asiassa voisi olla hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto myös muun yleisen turvallisuuden kanssa. Se onko rokote hyvä vai huono on sitten kysymys, minkä aika kertoo. Jos rokotetteen hintaa ajatellaan, niin se kuinka suuri puhtausaste esimerkiksi siinä käytettävän viruksen antigeenilla on, niin hyvä maksaa aina. 

Kaikkein pahin vaihtoehto on se, että Suomi hankkii kahta rokotetta. Eli hyvää rokotetta, mikä on kallista ja huonoa rokotetta mikä on halpaa, ja se että kenelle annetaan mitäkin rokotetta on tietenkin asia, mikä varmasti aiheuttaa keskustelua. Mutta rokotteen tehoa ei mitata sen hinnalla, Sillä kuinka hyvän ja tehokkaan immuuni vastikkeen rokote antaa on tietenkin pääasia.