Rasismin asema yhteiskunnassa, ja miksi rasismi on niin kipeä asia meille kaikille?
Me kaikki olemme joskus sortuneet rasistisiin vitseihin sekä myös tehneet ehkä hyvinkin rasistisia tekoja, mutta se milloin olemme noita asioita tehneet unohtuu usein. Kun itse kävin koulua 20 vuotta sitten oli asia niin, että ulkomaalaisia oli maassamme hyvin vähän, ja TV:ssä kerrottiin avoimesti rasistisia vitsejä. Meillä suomessa otettiin kaikessa mallia esimerkiksi Neuvostoliitosta, missä vähemmistöjä ei virallisesti ollut edes olemassa. Ja kuten olen sanonut se että olemme olleet joskus jotain mieltä asioista, niin se voi samalla myös muuttua.
Mikäli olemme 12 vuotiaina sanoneet jotain rumasti, niin voimme samalla myös asennoitua siten, että juuri tuon takia esimerkiksi 12 vuotias ei saa toimia valtion virkamiehenä. Eli voimme aina vedota siihen, että olimme lapsellisia, mutta toivotaan että olemme ottaneet opiksi emmekä tee samaa uudestaan. Ihminen kehittyy läpi elämän ja omia asenteita voi aina muuttaa. Emmekä me koskaan ole täydellisiä, vaikka sitä haluamme muiden silmissä olla. Mutta rasismi on kipeä asia myös niille, jotka ovat olleet kiusaamassa muita. Eli he eivät halua varmaan tätä asiaa muistella jossain koulussa, kun itse istuvat opettajan paikalla tai tulevat työmaalle, missä pomona on hiljainen hissukka, jonka tuollainen kiusaaja on tuupannut pois kaveripiiristä.
Vaikka esimerkiksi syrjintä on maassamme kiellettyä, niin silti jokainen meistä on ainakin joskus nähnyt sitä, että henkilöitä käännytetään ovelta vaatetuksen takia. Joskus mietin, että johtuuko myös se vanhan ajan asennekasvatus, missä koulukotiin määrättyjen lasten elämästä tehdään vaikeaa siitä, että he ovat kuulleet sekä nähneet vähän liikaa?
Eli tuolla kaukaisessa idän ihmemaassa oli vallalla sellainen virallinen näkemys, että jokainen ihminen joka asui neuvostojen mailla tahtoi sulautua valtaväestöön sekä opetella elämään kuin venäläinen. Tavoitteena oli tietenkin luoda neuvosto-ihminen “Homo Sapiens sovieticus”, joka kokee venäläisyyden sekä neuvostoliittolaisuuden pääasialliseksi olemuksekseen. Tuo malli oli haettu Yhdysvalloista, missä intiaaneja sekä mustia odotti hyvin usein mielisairaala, sekä siirtäminen valtion kasvatuslaitoksiin.
Syy tähän oli yllättäen intiaanisodat, missä varsinkin George Armstrong Custerin sekä hänen esimiehensä Philp Sheridanin kaltaiset miehet toimivat hyvin rasistisesti, ja surmasivat myös aseettomia sekä naisia ja lapsia. Saattaa olla että huostaanottojen tarkoitus oli peittää tämä historiallinen sekä erittäin häpeällinen osa tuon maan historiaa. Mustien kohdalla taas orjuus oli hyvin traumaattinen kokemus, ja vaikka jokainen entinen orjien omistaja väitti kohdelleen työväkeä eli orjia hyvin, niin kuitenkin tapahtui asioita, joista he halusivat vaieta. Eli tuolloin tietenkin haluttiin kohottaa muuri valkoisten sekä noiden entisten uhrien väliin, eikä kukaan varmaan halunnut kuulua siihen joukkoon, joka heilutti ruskaa ja surmasi orjia pienimmästä syystä.
Tuo näkemys, että vähemmistöt haluavat sulautua valtaväestöön oli hyvin yleistä maailmassa, ja esimerkiksi suomessa romanit sekä saamelaiset otettiin hyvin helposti huostaan, ja heidät kasvatettiin enemmistö-suomalaisten tavoille. Eli se että emme vainonneet maassamme vähemmistöjä johtui siitä, että vähemmistöjä ei ollut olemassa, oli vain joukko ihmisiä, jotka halusivat muuttua enemmistön kaltaiseksi. Rasismin yksi olemus on se, että vähemmistökansojen edustajien alkoholiongelmia sekä muuta vastaavia asioita ikään kuin ymmärretään sekä tätä negatiivista puolta korostetaan.
Rasismi nostaa aina välillä päätään ihmisten silmissä, ja jos esimerkiksi toimittajalla on rasistinen asenne, niin silloin se myös näkyy julkisuudessa. Rasismi on ihmeellinen asia, koska sen avulla voidaan omaa rikollista toimintaa peitellä tehokkaasti. Kun amerikassa sitten sisällis- ja intiaanisotien jälkeen lähdettiin maata rakentamaan niin valkoiset myivät intiaaneille viskiä, johon oli sekoitettu oopiumia. Tuo aiheutti sitten alkoholismia ja muita ongelmia, joita voitiin käyttää hyväksi, kun intiaanien lapsia alettiin ottaa huostaan, ja samaa taktiikkaa suosi myös NKVD myöhemmin suurissa väestön pakkosiirto-operaatioissa, jossa lapsia huostaanotettiin, ja heidät toimitettiin lastenkoteihin, missä opetettiin Stalinin olleen “Isä aurinkoinen”, joka ajatteli kaikkien parasta.
Kommentit
Lähetä kommentti