Miten yksinäisyys vaikuttaa ihmiseen?
Mallioppiminen on asia, mikä tarkoittaa ihmisen luonnollista tarvetta sulautua joukkoon sekä matkia auktoriteettien käyttäytymistä sekä muita asioita, mitä he tekevät. Tätä kutsutaan luonnolliseksi tarpeeksi miellyttää johtajia, ja kyseinen asia on muodostunut suojelemaan meitä ihmisiä joukon vihalta sekä ennaltaehkäisemään konfliktien syntymistä, mikä tarkoittaa sitä, että jos ihminen onnistuu voittamaan johtajan puolelleen, niin hänellä on suurempi mahdollisuus päästä ryhmään kuin jos hän olisi hankkimassa alaisten suosiota, ja sitä miten ihminen matkii ryhmän käytöstä kutsutaan nimellä “sopeutuminen”.
Eli tässä tapauksessa sopeutuminen tarkoittaa sitä, että ihminen mukauttaa oman käytöksensä siten, että se sopii ryhmän moraalis-eettiseen käytös sekä tapakoodistoon, mutta ongelma tulee vastaan silloin kun ihminen on yksin. Sanotaan että yksinolo nostaa pedon esiin ihmisessä, mutta mitä tämä sitten oikeastaan tarkoittaa? Kun ihminen on yksin, niin kukaan ei tule “painamaan jarrua”, jos oma juttu lähtee “vähän lapasesta”, ja jos kaikki mitä ihminen tekee tulee muualta, niin silloin seurauksena on se, että hän vähitellen unohtaa sen, mitä on ryhmässä oppinut.
Jos sanotaan että ryhmä opettaa ihmistä, niin yksin ollessaan ihminen jää vaille yhteisön ohjausta, mikä tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole silloin korjaamassa sitä, mitä hän tekee tai sanoo. Tuolloin ryhmän kautta opittu asia ikään kuin pois-opitaan. Tuolloin kyseessä on malli-oppimisen käänteinen versio, missä unohdetaan se, mikä on ollut sosiaalisessa elämässä tärkeää.
Susilapset sekä psykologinen tutkimus
Eli pitkään yksin ollut ihminen kohtaa tilanteen, missä yhteisön kautta opittu malli katoaa, ja koska mallioppiminen on tehty suojaamaan ihmistä oman ryhmä vihaa vastaan, niin silloin käy niin, että henkilö ollessaan yksin unohtaa lähipiirinsä opettamat asiat. Susien tai muiden eläinten kasvattamia villejä lapsia (1) sekä esimerkiksi haaksirikkoisia havainnoimalla on huomattu, että inhimillisyys tai ihmisyys ei ole itsestään selvästi vain ihmisten yksinoikeus, vaan siihen kykenevät myös muut lajit. Tässä pitää sitten muistuttaa, että monista näistä villi-tai susilapsista on kasvatettu täysin normaaliin elämään kykeneviä ihmisiä.
Tietoja tällaisista tapauksista on vaikeaa saada, koska esimerkiksi psykiatrisissa sairaaloissa työskentelevät henkilöt ovat vaitiolovelvollisia. Villilapsista kertovassa Wikipedian artikkelissa on kuva Kaspar Hauserista (1812-1833), joka olisi voinut menestyä elämässään, mutta sitten murhaajan veitsi iski häneen. Tämä tapaus teki tästä pojasta legendan, mutta siitä onko hän eläinten kasvattama ei ole tietoa. Hänen pehmeät jalkansa eivät viittaa ainakaan kovin intensiiviseen avojaloin kulkemiseen, joten sen takia häntä ei pidetä varsinaisena susilapsena.
Kuva tekstin yläpuolella esittää Aveyronin Viktoria (3), kuuluisaa susilasta, joka löydettiin vuonna 1797, ja joka oli ilmeisesti autistinen lapsi, joka oli hylätty metsään. Mutta tällainen tilanne on myös saanut aikaan sen, että ihmisestä löytyy myös paha ja pimeä puoli, joka on johtanut tekoihin, joita ei voida mitenkään puolustella.
Carl von Linné (1707-1778) (4) on mies jota pidetään taksonomian isänä, ja itse ajattelen, että ehkä hän on itse näitä lapsia tavannut, koska heitä omissa kirjoituksissaan kuvailee. Jos ihminen kasvaa luonnossa ilman muiden ihmisten seuraa, niin hän pitää esimerkiksi susia oman laumansa jäseninä, ja tällaiset asiat ovat tietenkin aiheuttaneet sekä mielenkiintoa että kauhistusta. Ja näitä tapauksia tutkimalla voidaan saada tietoa siitä, mitä ihmisyys oikeasti on, mutta kuitenkin monet tällaisista tapauksista tehdyt tutkimukset ovat salassa pidettävää tietoa, eikä tällaista enää nykyään kovin usein tapahdu.
(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Villilapsi
(2) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaspar_Hauser
(3) https://fi.wikipedia.org/wiki/Aveyronin_Victor
(4) https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_von_Linn%C3%A9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.