Hyvää naistenpäivää vain kaikille
Tässä aluksi kysyisin, että miksi meidän pitää aina olla jotenkin eriarvoisia muihin nähden, ja miksi jotain ihmistä pitää aina olla jonkun tölvimässä? Miksi jonkun pitää aina saada parempi palkka samasta työstä? Tasa-arvo on hieno asia, varsinkin jos se on luontevaa sekä aitoa tasa-arvoa, missä henkilöä arvostetaan hänen osaamisensa sekä ammattitaitonsa takia esimerkiksi työssä. Mutta joskus tasa-arvosta tulee ikään kuin alentavaa, eli naisjohtajien määräyksiä esimerkiksi käytetään miesjohtajien pöydillä ikään kuin hyväksyttämässä, tai sitten käytös naisjohtajia kohtaan on muuten alentavaa, mikä tarkoittaa, että naisen väitetään usein olevan asemassaan siksi, että hän on nainen, tai että “mies saisi tuosta potkut”, eli saattaa olla että toimiston “pentti” käy joka kerran kun hän saa käskyn kertomassa siitä päällikölle sekä kysymässä sitä, että “pitääkö hänen tämäkin asia sitten tehdä”?
Kuitenkin voidaan sanoa, että muuten naisilla on huonompi asema yhteiskunnassa kuin miehillä myös länsimaissa. Jos puhutaan esimerkiksi aborteista sekä “kristillisistä arvoista”, niin itse sanoisin niin, että en ole vielä nähnyt miehen synnyttävän yhtään lasta tähän maailmaan, enkä myöskään ole kuullut, että vain nainen voisi harrastaa esiaviollista seksiä. Eli miten sen asian sitten voisi sanoa kauniisti, että jos joku poika hankkii seksikokemuksia ennen avioliittoa, niin silloin hän jättää taakseen myös tyttöjä, joilla on ollut esiaviollisia seksikokemuksia.
Vaikka olemme länsimainen tai demokraattinen yhteiskunta, niin itse olen aina ihmetellyt, miksi naisille maksetaan samasta työstä eri palkkaa kuin miehille? Samoin olen ihmetellyt sitä, että miksi esimerkiksi naisten sukuelinten leikkaamisesta ei juurikaan ole ennen puhuttu mitään, vaikka me miten olemme aina olevinamme väkivaltaa vastaan? Jos sanotaan että olemme viemässä esimerkiksi sanan- sekä muita vapauksia muihin maihin, niin olisi hyvä myös ottaa sellainen asia kuin tasa-arvo esille myös niin, että nainen on ainakin osassa näistä maista virallisesti miehen omaisuutta, ja jos hänet esimerkiksi raiskataan tai hänet hakataan, niin silloin hän tarvitsee aviomiehensä luvan rikosjutun nostamiseen, ja silti hänet voidaan tuomita kuolemaan siksi, että hän on houkutellut näitä raiskaajia toimissaan.
Samoin esimerkiksi kunniamurhat hyväksytään osana kulttuuria, eli jos nainen harrastaa esiaviollista seksiä, niin hänet saa muka murhata siksi, että kyseinen henkilö on häpäissyt perheensä. Ja osalle ihmisistä riittää silloin, että tekijä vain poistetaan maasta, eli vääryys on korjattu sillä, että nuo ihmiset eivät vain pääse Eurooppaan. Mutta mistä sitten tällaista on opittu? Kaikki tällainen käytösmalli opitaan omilta vanhemmilta. Niissä maissa missä naisilla on huono asema saattaa lasten asema olla vielä huonompi. Saattaa olla niin että esimerkiksi lasten hakkaamisesta ei tule mitään tuomioita, tai sitten asiaa pidetään täysin hyväksyttävänä.
Eli se että joku hakkaa perheenjäsentä tai alistaa tätä kaikkien nähden varmasti tuntuu ulkoapäin katsottuna vaikealta asialta, mutta todellisuudessa tuollainen käytösmalli on syntynyt mallioppimisen kautta. Noissa perheissä missä tällaista tehdään on takana usein jopa sukupolvien takaa periytyvät arvot siitä, että muiden tehtävä on alistua sekä palvella perheen päätä. Samoin noissa perheissä myös lapset kohtaavat usein fyysistä sekä psyykkistä väkivaltaa, mikä sitten saattaa aiheuttaa sellaisia traumoja, että uhri ei ehkä koskaan pääse oikeasti työelämään, vaan joutuu käyttämään esimerkiksi psykiatrian palveluita lopun elämänsä.
Väkivalta lisää väkivaltaa, ja kotiväkivalta ajaa nuoria kadulle, missä he sitten saavat päähänsä tehdä asioita, joita sitten käsitellään erilaisissa oikeusasteissa. Jos sitten esimerkiksi nuorisojengi ryöstää sekä hakkaa jonkun henkilön, niin silloin tietenkin hoitokulut lankeavat joskus yhteiskunnan harteille. Mutta samalla sitten käy niin, että esimerkiksi teko aiheuttaa trauman, mikä vie henkilön suoraan työkyvyttömäksi.
Mutta kun sitten tämän saarnan pääsen loppuun, niin silloin mieleeni muuten tulee se, että miksi naisten odotetaan aina jäävän pois työelämästä kasvattamaan lapsia kotiin? Eikö kasvatustyö sitten kotona kuulu miehille ollenkaan? Jos sanotaan että lapsilta puuttuu miehen malli, niin oikeastaan miehen malleja kyllä löytyy esimerkiksi Netflixistä sekä erilaisista muista median muodoista, mutta mistä löytyy se miehen malli, joka tekee sähkötöitä, toimii hitsarina tai sitten tutkii epidemioita sekä kirjoittaa kasvatusoppaita?
Eli kun sitten lähdetään puhumaan siitä, miten miesten tulee käyttäytyä, niin itse olen huomannut kun viinalta räkäkännissä oleva alkoholisoitunut henkilö paasaa nakkikioskilla siitä, miten hänen kotonaan ei vanhempia kyseenalaistettu. Eli siinä on sitten sellainen kasvattaja edessä, että häntä kyllä mielellään käytetään esimerkkinä siitä miten käytöstavat sekä huono esimerkki tarttuvat muihin. Se on lasten ongelma, he käyttäytyvät samalla tavalla kuin heidän vanhempansa ovat heitä kohtaan käyttäytyneet. Ja jos ajatellaan sitä, mitä noissa perheissä tapahtuu muuta, niin en usko, että he sitten haluavat mitään näistä asioista puhua julkisuudessa.
Tässä aluksi kysyisin, että miksi meidän pitää aina olla jotenkin eriarvoisia muihin nähden, ja miksi jotain ihmistä pitää aina olla jonkun tölvimässä? Miksi jonkun pitää aina saada parempi palkka samasta työstä? Tasa-arvo on hieno asia, varsinkin jos se on luontevaa sekä aitoa tasa-arvoa, missä henkilöä arvostetaan hänen osaamisensa sekä ammattitaitonsa takia esimerkiksi työssä. Mutta joskus tasa-arvosta tulee ikään kuin alentavaa, eli naisjohtajien määräyksiä esimerkiksi käytetään miesjohtajien pöydillä ikään kuin hyväksyttämässä, tai sitten käytös naisjohtajia kohtaan on muuten alentavaa, mikä tarkoittaa, että naisen väitetään usein olevan asemassaan siksi, että hän on nainen, tai että “mies saisi tuosta potkut”, eli saattaa olla että toimiston “pentti” käy joka kerran kun hän saa käskyn kertomassa siitä päällikölle sekä kysymässä sitä, että “pitääkö hänen tämäkin asia sitten tehdä”?
Kuitenkin voidaan sanoa, että muuten naisilla on huonompi asema yhteiskunnassa kuin miehillä myös länsimaissa. Jos puhutaan esimerkiksi aborteista sekä “kristillisistä arvoista”, niin itse sanoisin niin, että en ole vielä nähnyt miehen synnyttävän yhtään lasta tähän maailmaan, enkä myöskään ole kuullut, että vain nainen voisi harrastaa esiaviollista seksiä. Eli miten sen asian sitten voisi sanoa kauniisti, että jos joku poika hankkii seksikokemuksia ennen avioliittoa, niin silloin hän jättää taakseen myös tyttöjä, joilla on ollut esiaviollisia seksikokemuksia.
Vaikka olemme länsimainen tai demokraattinen yhteiskunta, niin itse olen aina ihmetellyt, miksi naisille maksetaan samasta työstä eri palkkaa kuin miehille? Samoin olen ihmetellyt sitä, että miksi esimerkiksi naisten sukuelinten leikkaamisesta ei juurikaan ole ennen puhuttu mitään, vaikka me miten olemme aina olevinamme väkivaltaa vastaan? Jos sanotaan että olemme viemässä esimerkiksi sanan- sekä muita vapauksia muihin maihin, niin olisi hyvä myös ottaa sellainen asia kuin tasa-arvo esille myös niin, että nainen on ainakin osassa näistä maista virallisesti miehen omaisuutta, ja jos hänet esimerkiksi raiskataan tai hänet hakataan, niin silloin hän tarvitsee aviomiehensä luvan rikosjutun nostamiseen, ja silti hänet voidaan tuomita kuolemaan siksi, että hän on houkutellut näitä raiskaajia toimissaan.
Samoin esimerkiksi kunniamurhat hyväksytään osana kulttuuria, eli jos nainen harrastaa esiaviollista seksiä, niin hänet saa muka murhata siksi, että kyseinen henkilö on häpäissyt perheensä. Ja osalle ihmisistä riittää silloin, että tekijä vain poistetaan maasta, eli vääryys on korjattu sillä, että nuo ihmiset eivät vain pääse Eurooppaan. Mutta mistä sitten tällaista on opittu? Kaikki tällainen käytösmalli opitaan omilta vanhemmilta. Niissä maissa missä naisilla on huono asema saattaa lasten asema olla vielä huonompi. Saattaa olla niin että esimerkiksi lasten hakkaamisesta ei tule mitään tuomioita, tai sitten asiaa pidetään täysin hyväksyttävänä.
Eli se että joku hakkaa perheenjäsentä tai alistaa tätä kaikkien nähden varmasti tuntuu ulkoapäin katsottuna vaikealta asialta, mutta todellisuudessa tuollainen käytösmalli on syntynyt mallioppimisen kautta. Noissa perheissä missä tällaista tehdään on takana usein jopa sukupolvien takaa periytyvät arvot siitä, että muiden tehtävä on alistua sekä palvella perheen päätä. Samoin noissa perheissä myös lapset kohtaavat usein fyysistä sekä psyykkistä väkivaltaa, mikä sitten saattaa aiheuttaa sellaisia traumoja, että uhri ei ehkä koskaan pääse oikeasti työelämään, vaan joutuu käyttämään esimerkiksi psykiatrian palveluita lopun elämänsä.
Väkivalta lisää väkivaltaa, ja kotiväkivalta ajaa nuoria kadulle, missä he sitten saavat päähänsä tehdä asioita, joita sitten käsitellään erilaisissa oikeusasteissa. Jos sitten esimerkiksi nuorisojengi ryöstää sekä hakkaa jonkun henkilön, niin silloin tietenkin hoitokulut lankeavat joskus yhteiskunnan harteille. Mutta samalla sitten käy niin, että esimerkiksi teko aiheuttaa trauman, mikä vie henkilön suoraan työkyvyttömäksi.
Mutta kun sitten tämän saarnan pääsen loppuun, niin silloin mieleeni muuten tulee se, että miksi naisten odotetaan aina jäävän pois työelämästä kasvattamaan lapsia kotiin? Eikö kasvatustyö sitten kotona kuulu miehille ollenkaan? Jos sanotaan että lapsilta puuttuu miehen malli, niin oikeastaan miehen malleja kyllä löytyy esimerkiksi Netflixistä sekä erilaisista muista median muodoista, mutta mistä löytyy se miehen malli, joka tekee sähkötöitä, toimii hitsarina tai sitten tutkii epidemioita sekä kirjoittaa kasvatusoppaita?
Eli kun sitten lähdetään puhumaan siitä, miten miesten tulee käyttäytyä, niin itse olen huomannut kun viinalta räkäkännissä oleva alkoholisoitunut henkilö paasaa nakkikioskilla siitä, miten hänen kotonaan ei vanhempia kyseenalaistettu. Eli siinä on sitten sellainen kasvattaja edessä, että häntä kyllä mielellään käytetään esimerkkinä siitä miten käytöstavat sekä huono esimerkki tarttuvat muihin. Se on lasten ongelma, he käyttäytyvät samalla tavalla kuin heidän vanhempansa ovat heitä kohtaan käyttäytyneet. Ja jos ajatellaan sitä, mitä noissa perheissä tapahtuu muuta, niin en usko, että he sitten haluavat mitään näistä asioista puhua julkisuudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti