Median vastuusta ilmaston ja luonnon suojelussa sekä mielipiteiden muokkaamisessa
Medialla on suuri vastuu siitä, miten se asiat esittää, ja mitä lähteitä tai mitä asioita mediassa jaetaan. Jos ajatellaan esimerkiksi juttujen otsikointia, niin saattaa olla niin, että mediassa esitetty otsikko on ainoa, mitä asiasta luetaan. Siis esimerkiksi Amazonin sademetsät eivät ole maailman keuhkot, on varmaan loistava otsikko. Tietenkin jutussa kerrotaan asiallisesti, että suurin osa maapallon ilmakehän hapesta muodostuu merilevien yhteyttämisen seurauksena. Sekä sitten jutussa sitten todetaan Amazonin olevan äärimmäisen tärkeä hiilen sitoja. Mutta ongelma on siinä, että osa ihmisistä saattaa ajatella, että kulotus tuolla alueella on merkityksetöntä toimintaa, koska sillä ei ole suoranaista vaikutusta maapallon ilmastoon tai ilmakehän hapen määrään, mikä sitten oikeuttaa jatkamaan toimintaa vanhaan malliin.
Jos ajatellaan esimerkiksi median asennetta vaalirahoitukseen, niin tietenkin on hienoa kun paljastetaan se, että esimerkiksi joku edustaja on käyttänyt erittäin vähän rahaa omaan kampanjaansa, tai että edustajia listataan kampanjaan käyttämiensä varojen perusteella, niin silloin mukavasti unohtuu se, että edustajan pitää ilmoittaa ainoastaan se raha, mitä hän on omasta pussistaan maksanut, eikä siis hänen tarvitse edes tietää sitä, mitä kannatusyhdistys on tuohon kampanjaan rahaa käyttänyt, joten tällainen asia olisi myös mukava mainita noista asioista kerrottaessa. Mikäli mietitään uutisointia siitä, millainen asenne ihmisillä on esimerkiksi hallituksen tekemiin päätöksiin, niin sama asia voidaan kertoa julkisessa sanassa monella eri tavalla. Jos 70% ihmisistä vastustaa hallituksen päätöksiä niin silloin asia voidaan kertoa suoraan tällä tavalla “70% ihmisistä vastustaa hallitusta tai sen päätöksiä”.
Tai sitten voidaan asiasta tehdä käänteinen eli sanotaan “30% ihmisistä kannattaa hallitusta”. Sitten tietenkään ei olla sanottu sitä, että miten esimerkiksi kysymys on aseteltu. Eli ollaanko kysymys esitetty siinä muodossa että onko ihminen täysin tyytyväinen hallituksen toimintaan, vai onko henkilön mielestä hallituksen toimissa jotain korjattavaa? Tai onko esimerkiksi vastausten joukossa todella sellaista vaihtoehtoa, että vastaaja vastaa “olen täysin hallituksen toimia vastaan”? Tai onko lomakkeelle annettu vaihtoehto “mielestäni hallituksen toimissa on korjattavaa” tulkittu että henkilö on täysin hallituksen toimia vastaan? Tuollaisista asioista voisi välillä keskustella, kun puhutaan päivän politiikasta. Ihmisillä on tapana lukea niitä uutisia, joissa on häntä kiinnostavia tai hänen kantaansa tai etuaan tukevia asioita.
Jos voidaan ajatella median vastuuta siitä, miten asioita käsitellään, niin kaikkein tärkein asia on tietenkin se, että asioista kerrotaan kaikki puolet. Ja tuolloin jutusta tulee usein valtavan pitkiä, koska esimerkiksi Amazonin kulotusta ei varmaan kukaan huvikseen tee. Eli tarkoitus on ilmeisesti luoda työpaikkoja Brasiliaan, ja senkin asian voisi noissa lehtijutuissa kertoa.Kun puhutaan geenitekniikasta sekä ihmisen perimän manipulaatiosta, niin tällaiset asiat tietenkin herättävät suuria tunteita, mutta sitten aina voidaan tästäkin asiasta nähdä myös toinen puoli. Kuten varmaan arvaatte, niin itse en ole sokea, tai mitenkään erityisen pahasti jälkeenjäänyt, joten voisin vaikka hyökätä ihmisen perimän muuttelua vastaan käyttäen uskontoa tekosyynä, mutta sitten tietenkin joku voisi samalla sanoa, että esimerkiksi joku vakavasti vammainen tai hänen vanhempansa voisivat olla asiasta eri mieltä.
Eli tuolloin meillä voisi olla mahdollisuus saada aikaan muutos jonkun ihmisen elämässä, joka ehkä olisi positiivinen. Kysymys on siis kuitenkin hiukan samanlainen kuin kysymys abortista. Kukaan mies ei ainakaan vielä tule synnyttämään yhtään lasta tähän maailmaan, joten sen takia itse tässä vertailen esimerkiksi vammaisen ihmisen perimän muuttamista miehen suhteeseen aborttiin.
Hyvä meidän on tällaisista asioista puhua, koska emme itse ole sellaisia, jotka tällaista hoitoa tarvitsevat. Ja sama koskee tietenkin sitä, että miksi meidän pitää aina suhtautua kaikkeen erilaiseen jollain tavalla kielteisesti. Jos mietitään ihmisten suhdetta Raamattuun, niin miksi ihminen, joka tunnustautuu julkisesti ateistiksi kuitenkin vetoaa Raamattuun, mikäli se sitten oikeuttaa esimerkiksi hakkaamaan heikompaa? Saman asian voisi kääntää maalliseen suuntaan vertaamalla näitä tapauksia siihen miten media suhtautuu Donald Trumpiin?
Miksi esimerkiksi Donald Trumpilta mennään pyytämään apua, vaikka seuraavassa jutussa häntä sitten mollataan oikein olan takaa? Jos taas muistellaan ihmisten suhtautumista samaa sukupuolta olevien oikeuteen mennä naimisiin, niin miksi tuolloin joukko ihmisiä käyttäytyi kuin heiltä olisi poika- tai tyttöystävä viety? Eli tuolloin mieleen tuli se, että elämmekö edelleen keskiajalla, jossa näistä asioista päätyi roviolle?
Eikö 2000 luvulla voi asioista keskustella ilman uhkauksia sekä hyväksyä se, että toinen vain sattuu olemaan erilainen, eikä tämä voi sitten noille asioille mitään, joten miksi sitten näitä asioita ei voida käsitellä ilman kiihkoa tai heinähankoon turvautumista. Eli kuten kirjassa “Linnunradan käsikirja liftareille” asia ilmaistaan, niin emmekö voisi joskus olla kivoja toisillemme ilman että meidän pitää aina naulata joku johonkin”?
Seuraavassa osassa tekstiä käytän Brexitia eli sitä paljon puhuttua britannian eroa EU:sta esimerkkinä siitä, miten me haluaisimme lukea mediaa.Ja sitten päästään tietenkin meitä kaikkia miellyttävään yltiöpäiseen positivismiin, joka on tuonut Brexitin ihmisten elämään.
Tuolloin ihmisille näytetään asioista vain sellainen puoli, mikä sattuu tukemaan silloista poliittista agendaa. Ja Brexit uutisoinnista sen verran, että nyt sitten pääministeri pyytää parlamentin toiminnan jäädyttämistä. Se mikä asiasta tekee hupaisan on se, että mikäli pääministerin kanta nyt sattuu tukemaan omaa kantaamme, niin näemme asiassa vain hyviä puolia, ja pääministerin toimissa vain selkärankaisen johtajan toimintaa. Mutta jos emme nyt sattuisi kannattamaan Brexitia, eli Britannian eroa EU:sta, niin silloin tämä asia olisi varmasti vähintään vallankaappaus. Eli eikö olekin upeaa kun saamme sitä mitä haluamme, ja jos nyt sitten sattuu jonkun parlamentaarikon mielipide olemaan eri pääministerin kanssa, niin hän voi pitää suunsa kiinni, ellei sitten tuo kanta satu olemaan sama kuin meidän.
Ja tietenkin onhan tässä sitten kansan tahto takana, joka varmasti takaa sen, että ihmiset saavat mitä haluavat. Se saiko kansa kaiken mahdollisen tiedon tästä EU:sta on sitä vastoin samantekevää, koska tuolloin aikaansaatu kansan tahto on se, minkä mukaan tehdään päätökset, koska ne tukevat pääministerin kantaa asiaan, eikä mitään muuta tarvitse edes kuunnella.
Se miten mielipiteet vaikuttavat tapaan hoitaa asioita ovat todella suuret. Jos me sattuisimme ajattelemaan että olemme Brexitin kannalla, niin silloin tietenkin näemme tässä asiassa vain hyviä puolia, eikä sitten mitään uusia kansanäänestyksiä tarvita, koska tulos oli täysin selvä. Jos taas olemme Brexitiä vastaan, niin silloin taas täytyy välittömästi tehdä uusi kansanäänestys asiasta, ja jos silloinkaan ei tulos satu miellyttämään, niin olisiko sitten aika tutkia sitä, miksi tuli tulos, mikä ei itseä miellytä.
Kuinka tällaisia suuria kannatuslukuja pitäisi sitten lukea on taas asia erikseen. Jos kannatuksen ja vastustamisen ero on vaikka vajaa 3% niin tietenkin on helppoa puhua kolmesta prosenttiyksiköstä, koska se kuulostaa paremmalta kuin kolme prosenttia. Ja onko tuo asia sitten niin kauhean selvä taas riippuu siitä, millainen kanta asioihin meillä sattuu sillä hetkellä olemaan, eli jos me sitten lähdemme puhumaan puolueiden kannatuksen muutoksesta, tietenkin se, että oman kannan mukainen puolue tulee toiseksi jossain vaaleissa on hieno asia, mutta jos puhutaan vaikka kuntavaaleista jossain saksassa, niin olisi hyvä että ne kunnat missä tuo puolue voittaa näkyisivät myös tekstissä.
Eli jos puolue voittaa toiseksi suurimman paikkamäärän, niin silloin unohdetaan helposti, että kuinka monta paikkaa noissa vaaleissa on jaossa. Sitten olisi mukava tietää, että kuinka monta puoluetta noissa vaaleissa on mukana. Eli jos vaikka kuvitteellisesta 50 paikkaisesta kansanedustus elimestä saisi suurin puolue 10 paikka, seuraavaksi suurin 9 paikkaa, ja loppu menisi muille, niin olisiko tuo kannatus sitten niin suurta. Ja muiden puolueiden ohjelmat olisi mukavaa myös nähdä.
Medialla on suuri vastuu siitä, miten se asiat esittää, ja mitä lähteitä tai mitä asioita mediassa jaetaan. Jos ajatellaan esimerkiksi juttujen otsikointia, niin saattaa olla niin, että mediassa esitetty otsikko on ainoa, mitä asiasta luetaan. Siis esimerkiksi Amazonin sademetsät eivät ole maailman keuhkot, on varmaan loistava otsikko. Tietenkin jutussa kerrotaan asiallisesti, että suurin osa maapallon ilmakehän hapesta muodostuu merilevien yhteyttämisen seurauksena. Sekä sitten jutussa sitten todetaan Amazonin olevan äärimmäisen tärkeä hiilen sitoja. Mutta ongelma on siinä, että osa ihmisistä saattaa ajatella, että kulotus tuolla alueella on merkityksetöntä toimintaa, koska sillä ei ole suoranaista vaikutusta maapallon ilmastoon tai ilmakehän hapen määrään, mikä sitten oikeuttaa jatkamaan toimintaa vanhaan malliin.
Jos ajatellaan esimerkiksi median asennetta vaalirahoitukseen, niin tietenkin on hienoa kun paljastetaan se, että esimerkiksi joku edustaja on käyttänyt erittäin vähän rahaa omaan kampanjaansa, tai että edustajia listataan kampanjaan käyttämiensä varojen perusteella, niin silloin mukavasti unohtuu se, että edustajan pitää ilmoittaa ainoastaan se raha, mitä hän on omasta pussistaan maksanut, eikä siis hänen tarvitse edes tietää sitä, mitä kannatusyhdistys on tuohon kampanjaan rahaa käyttänyt, joten tällainen asia olisi myös mukava mainita noista asioista kerrottaessa. Mikäli mietitään uutisointia siitä, millainen asenne ihmisillä on esimerkiksi hallituksen tekemiin päätöksiin, niin sama asia voidaan kertoa julkisessa sanassa monella eri tavalla. Jos 70% ihmisistä vastustaa hallituksen päätöksiä niin silloin asia voidaan kertoa suoraan tällä tavalla “70% ihmisistä vastustaa hallitusta tai sen päätöksiä”.
Tai sitten voidaan asiasta tehdä käänteinen eli sanotaan “30% ihmisistä kannattaa hallitusta”. Sitten tietenkään ei olla sanottu sitä, että miten esimerkiksi kysymys on aseteltu. Eli ollaanko kysymys esitetty siinä muodossa että onko ihminen täysin tyytyväinen hallituksen toimintaan, vai onko henkilön mielestä hallituksen toimissa jotain korjattavaa? Tai onko esimerkiksi vastausten joukossa todella sellaista vaihtoehtoa, että vastaaja vastaa “olen täysin hallituksen toimia vastaan”? Tai onko lomakkeelle annettu vaihtoehto “mielestäni hallituksen toimissa on korjattavaa” tulkittu että henkilö on täysin hallituksen toimia vastaan? Tuollaisista asioista voisi välillä keskustella, kun puhutaan päivän politiikasta. Ihmisillä on tapana lukea niitä uutisia, joissa on häntä kiinnostavia tai hänen kantaansa tai etuaan tukevia asioita.
Jos voidaan ajatella median vastuuta siitä, miten asioita käsitellään, niin kaikkein tärkein asia on tietenkin se, että asioista kerrotaan kaikki puolet. Ja tuolloin jutusta tulee usein valtavan pitkiä, koska esimerkiksi Amazonin kulotusta ei varmaan kukaan huvikseen tee. Eli tarkoitus on ilmeisesti luoda työpaikkoja Brasiliaan, ja senkin asian voisi noissa lehtijutuissa kertoa.Kun puhutaan geenitekniikasta sekä ihmisen perimän manipulaatiosta, niin tällaiset asiat tietenkin herättävät suuria tunteita, mutta sitten aina voidaan tästäkin asiasta nähdä myös toinen puoli. Kuten varmaan arvaatte, niin itse en ole sokea, tai mitenkään erityisen pahasti jälkeenjäänyt, joten voisin vaikka hyökätä ihmisen perimän muuttelua vastaan käyttäen uskontoa tekosyynä, mutta sitten tietenkin joku voisi samalla sanoa, että esimerkiksi joku vakavasti vammainen tai hänen vanhempansa voisivat olla asiasta eri mieltä.
Eli tuolloin meillä voisi olla mahdollisuus saada aikaan muutos jonkun ihmisen elämässä, joka ehkä olisi positiivinen. Kysymys on siis kuitenkin hiukan samanlainen kuin kysymys abortista. Kukaan mies ei ainakaan vielä tule synnyttämään yhtään lasta tähän maailmaan, joten sen takia itse tässä vertailen esimerkiksi vammaisen ihmisen perimän muuttamista miehen suhteeseen aborttiin.
Hyvä meidän on tällaisista asioista puhua, koska emme itse ole sellaisia, jotka tällaista hoitoa tarvitsevat. Ja sama koskee tietenkin sitä, että miksi meidän pitää aina suhtautua kaikkeen erilaiseen jollain tavalla kielteisesti. Jos mietitään ihmisten suhdetta Raamattuun, niin miksi ihminen, joka tunnustautuu julkisesti ateistiksi kuitenkin vetoaa Raamattuun, mikäli se sitten oikeuttaa esimerkiksi hakkaamaan heikompaa? Saman asian voisi kääntää maalliseen suuntaan vertaamalla näitä tapauksia siihen miten media suhtautuu Donald Trumpiin?
Miksi esimerkiksi Donald Trumpilta mennään pyytämään apua, vaikka seuraavassa jutussa häntä sitten mollataan oikein olan takaa? Jos taas muistellaan ihmisten suhtautumista samaa sukupuolta olevien oikeuteen mennä naimisiin, niin miksi tuolloin joukko ihmisiä käyttäytyi kuin heiltä olisi poika- tai tyttöystävä viety? Eli tuolloin mieleen tuli se, että elämmekö edelleen keskiajalla, jossa näistä asioista päätyi roviolle?
Eikö 2000 luvulla voi asioista keskustella ilman uhkauksia sekä hyväksyä se, että toinen vain sattuu olemaan erilainen, eikä tämä voi sitten noille asioille mitään, joten miksi sitten näitä asioita ei voida käsitellä ilman kiihkoa tai heinähankoon turvautumista. Eli kuten kirjassa “Linnunradan käsikirja liftareille” asia ilmaistaan, niin emmekö voisi joskus olla kivoja toisillemme ilman että meidän pitää aina naulata joku johonkin”?
Seuraavassa osassa tekstiä käytän Brexitia eli sitä paljon puhuttua britannian eroa EU:sta esimerkkinä siitä, miten me haluaisimme lukea mediaa.Ja sitten päästään tietenkin meitä kaikkia miellyttävään yltiöpäiseen positivismiin, joka on tuonut Brexitin ihmisten elämään.
Tuolloin ihmisille näytetään asioista vain sellainen puoli, mikä sattuu tukemaan silloista poliittista agendaa. Ja Brexit uutisoinnista sen verran, että nyt sitten pääministeri pyytää parlamentin toiminnan jäädyttämistä. Se mikä asiasta tekee hupaisan on se, että mikäli pääministerin kanta nyt sattuu tukemaan omaa kantaamme, niin näemme asiassa vain hyviä puolia, ja pääministerin toimissa vain selkärankaisen johtajan toimintaa. Mutta jos emme nyt sattuisi kannattamaan Brexitia, eli Britannian eroa EU:sta, niin silloin tämä asia olisi varmasti vähintään vallankaappaus. Eli eikö olekin upeaa kun saamme sitä mitä haluamme, ja jos nyt sitten sattuu jonkun parlamentaarikon mielipide olemaan eri pääministerin kanssa, niin hän voi pitää suunsa kiinni, ellei sitten tuo kanta satu olemaan sama kuin meidän.
Ja tietenkin onhan tässä sitten kansan tahto takana, joka varmasti takaa sen, että ihmiset saavat mitä haluavat. Se saiko kansa kaiken mahdollisen tiedon tästä EU:sta on sitä vastoin samantekevää, koska tuolloin aikaansaatu kansan tahto on se, minkä mukaan tehdään päätökset, koska ne tukevat pääministerin kantaa asiaan, eikä mitään muuta tarvitse edes kuunnella.
Se miten mielipiteet vaikuttavat tapaan hoitaa asioita ovat todella suuret. Jos me sattuisimme ajattelemaan että olemme Brexitin kannalla, niin silloin tietenkin näemme tässä asiassa vain hyviä puolia, eikä sitten mitään uusia kansanäänestyksiä tarvita, koska tulos oli täysin selvä. Jos taas olemme Brexitiä vastaan, niin silloin taas täytyy välittömästi tehdä uusi kansanäänestys asiasta, ja jos silloinkaan ei tulos satu miellyttämään, niin olisiko sitten aika tutkia sitä, miksi tuli tulos, mikä ei itseä miellytä.
Kuinka tällaisia suuria kannatuslukuja pitäisi sitten lukea on taas asia erikseen. Jos kannatuksen ja vastustamisen ero on vaikka vajaa 3% niin tietenkin on helppoa puhua kolmesta prosenttiyksiköstä, koska se kuulostaa paremmalta kuin kolme prosenttia. Ja onko tuo asia sitten niin kauhean selvä taas riippuu siitä, millainen kanta asioihin meillä sattuu sillä hetkellä olemaan, eli jos me sitten lähdemme puhumaan puolueiden kannatuksen muutoksesta, tietenkin se, että oman kannan mukainen puolue tulee toiseksi jossain vaaleissa on hieno asia, mutta jos puhutaan vaikka kuntavaaleista jossain saksassa, niin olisi hyvä että ne kunnat missä tuo puolue voittaa näkyisivät myös tekstissä.
Eli jos puolue voittaa toiseksi suurimman paikkamäärän, niin silloin unohdetaan helposti, että kuinka monta paikkaa noissa vaaleissa on jaossa. Sitten olisi mukava tietää, että kuinka monta puoluetta noissa vaaleissa on mukana. Eli jos vaikka kuvitteellisesta 50 paikkaisesta kansanedustus elimestä saisi suurin puolue 10 paikka, seuraavaksi suurin 9 paikkaa, ja loppu menisi muille, niin olisiko tuo kannatus sitten niin suurta. Ja muiden puolueiden ohjelmat olisi mukavaa myös nähdä.
Kommentit
Lähetä kommentti