Mietteitä tutkimuksesta sekä politiikasta ja Wiesenthal keskuksesta

Mietteitä tutkimuksesta sekä politiikasta ja Wiesenthal keskuksesta

Se että Josif Stalin on tehnyt kansanmurhia,  ei tarkoita sitä, että holokausti olisi oikeutettua toimintaa, vaikka joskus hiukan tuntuu siltä, että Stalinin leirien avulla ikään kuin oikeutetaan se, mitä Natsit tekivät Toisessa Maailmansodassa. Kun puhutaan siitä, mikä on oikeastaan antisemitismiä, niin silloin mieleen tulee se, että oikeastaan joka kerran kun esimerkiksi Wiesenthal keskuksesta kirjoitetaan, niin sen mainitaan kuuluvan johonkin sionistiseen toimintaan, mikä ei ehkä ole aivan totta. Moni juutalainen oli Toisen Maailmansodan jälkeen sionisti, koska he pelkäsivät vainoja, ja se että nämä ihmiset kohtasivat myös itäblokissa vainoa sekä syrjintää ajoi heidät lähtemään Israeliin. Samoin kommunististen hallitusten asenne uskontoa kohtaan oli jyrkän kielteinen, joten paikallinen poliisi saattoi "ehdottaa" sitä, että juutalainen voisi lähteä vaikka pyhään maahan, jotta hän ei agitoi paikallista puolue-eliittiä vastaan, ja mahdollisuuden huomiotta jättäminen saattoi merkitä kuolemaa.

Ja kun muistellaan esimerkiksi holokaustin päiviä, niin niihin liittyi monia hyvin traumaattisia muistoja, eikä monilla noista ihmisistä ollut enää kotia tai edes kotikaupunkia mihin palata noista kauheista laoítoksista. Naapurit saattoivat olla kuolleita tai he eivät enää puhuneet noiden ihmisten kanssa, koska he saattoivat olla sellaisia, että he ottivat osaa pilkkaamiseen tai pahoinpitelyihin. Tai sitten tuota entistä vankia ei huvittanut puhua niiden ihmisten kanssa, jotka sylkivät heitä päin naamaa.

Kun puhutaan holokaustista, sekä keskitysleireistä niin silloin tietenkin ajatellaan, että SS-miehet hakkasivat ja ampuivat vankeja, mutta silloin unohdetaan se, että esimerkiksi KZ-kapot eli luottovangit saattoivat pahoinpidellä muita vankeja kuoliaaksi tai sitten lähettää vankeja kaasukammioon sekä ilmiantaa heitä vartijoille esimerkiksi siitä, että he olivat ottaneet kiven käteen kesken päivän tai pitäneet taukoa. Samoin kapot saattoivat laittaa omia leipää ja muita tavaroita koskevia varkauksia muiden vankien niskoille, ja nämä vangit sitten lähetettiin kaasukammioon tai ammuttiin. Kapot eli vankien esimiehinä toimivat vangit valittiin lähinnä rikos vangeista, ja heillä oli käytännössä valta surmata vankeja, joiden esimiehinä he toimivat.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että maamme hallitus sekä "isänmaalliset tahot" olivat takajaloillaan, kun paljastui se, että Wiesenthal-keskus oli tilannut tutkimuksen siitä, mitä suomalaiset tai suomalaisina esiintyvät SS-miehet ovat saattaneet tehdä. Eikä tulos ollut aivan niin suloista kuultavaa kuin mitä yleensä on ajateltu, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että tutkijan pitää aina käydä järjestelmällisesti läpi se, mitä todistusaineisto pitää sisällään.

Ja kuten tiedämme, niin kukaan tutkija ei voi ennen tutkimusta antaa lausuntoja siitä, että onko väitteessä, mitä tapauksesta esitetään perää vai ei. Ja tuolloin täytyy tutkijan ottaa sellainen  asenne, että joku saattaa joka tapauksessa kertoa valheita, eikä tutkimuksen tulos aina miellytä niitä, jotka tutkimuksen tilaavat. Se että jostain asiasta pyydetään selvitystä ei tarkoita aivan sitä, että tuohon pyyntöön sisältyy joku syyte tai epäilys, ja se että esimerkiksi kysytään sitä, että onko joku mahdollisesti puhunut siitä, että hän olisi joskus käynyt opettelemassa keskitysleireillä sitä, miten kommunisteja sekä juutalaisia käsitellään ei ole mitenkään epäilyttävää toimintaa.

Tai jos keskustellaan tutkimuksesta, niin ei ole olemassa niin sanottua "oikeaa henkilöä" tutkimaan rikoksia, joita tehtiin kauan sitten. Jos ajatellaan sitä, että Wiesenthal keskusta johtaa ja siinä työskentelee mies, joka itse ei ole holokaustia kokenut, niin silloin tämä saattaa tehdä työstä laadukasta, koska tutkija joka ei ole itse rikosta kokenut osaa pitää riittävää etäisyyttä asiaan, joka saattaa muuten johtaa esimerkiksi oman käden oikeuteen. Tuolloin joku natsirikollinen saattaa yllyttää tutkijaa käyttämään oikeudettomia menetelmiä, kuten ampumaan tuon epäillyn, jotta hän ei ilmianna muita rikokseen osallistuneita.

Eli tuolloin aikoinaan Toisen Maailmansodan aikaan Natsien järjestämissä joukkomurhissa kuoli todella paljon ihmisiä, ja pääosan näistä rikoksista teki Waffen SS, mutta sitten tietenkin tämä asia on kaikkien tiedossa, mutta sitten ollaan tultu tilanteeseen, missä tajutaan se, että Holokausti ei ole pelkästään niiden ihmisten työtä, jotka ampuivat konekivääreillä aseettomia ihmisiä tai kaatoivat myrkkykaasu kiteitä kaasukammioiden lattioille.

He olivat vain oikeastaan niitä likaisen työn tekijöitä, joiden asema tietenkin on oikeudessa aika selvä, mutta kuitenkin aina tuolloin unohdetaan ne työntekijät, jotka lähettivät ihmisiä kaasukammioihin paperien perusteella. Nuo ihmiset työskentelivät toimistoissa eivätkä he koskaan oikeastaan edes käyneet keskitysleireillä. He tiesivät kaiken tuosta toiminnasta, sekä kirjoittivat määräyksiä siitä, kuinka monta ihmistä pitää surmata esimerkiksi päivässä, jotta leireillä olisi vain "hyväkuntoisia vankeja". Eli nämä työntekijät esimerkiksi Valtakunnan taloustoimistossa RSHA Amt. II lähettivät keskitysleirien päälliköille kirjeitä, joissa ilmoitettiin, että kuinka kauan vankeja saa pitää leirillä, minkä jälkeen heidät oli surmattava, ja kuinka monta kaloria jokainen vanki sai käyttöönsä päivässä, jotta hän voisi maksaa nuo myrkyt sekä luodit, joilla heidät surmattiin.

Mutta koskaan nuo miehet eivät ole olleet oikeudessa eikä heistä ole kuvia pääkalloista koottujen kasojen vieressä. He eivät koskaan lianneet omia käsiään näissä kammottavissa murhissa, joiden veroista ei ole Euroopan historiassa ole koskaan nähty. He olivat niitä välillisesti vastuussa olevia henkilöitä, joiden toiminta johti useiden tuhansien tai jopa miljoonien ihmisten kuolemaan. Kyseessä ovat ihmiset, jotka työskentelivät tuomareina. asianajajina sekä lääkäreinä ja muissa hyvin arvostetuissa ammateissa. Holokausti ei ole asia. missä tappamista tapahtui vain keskitysleireillä. Sitä tapahtui siis myös kaduilla sekä kaikkialla muuallakin.

Eli niitä lääkäreitä ei juuri ole mainittu, jotka jättivät juutalaiset potilaat hoitamatta, tai sitten niitä ihmisiä, jotka potkivat noita kadulle töihin määrättyjä henkilöitä, ja aiheuttivat heille ruumiinvammoja, jotka johtivat kuolemaan esimerkiksi hoidon puutteen takia. Mutta kun keskustellaan siitä, että joidenkin ihmisten mielestä tuon rikoksen voi unohtaa, niin silloin tietenkin mennään sille linjalle, että siinä ikään kuin yllytetään tekemään kansanmurhia. Tai oikeastaan silloin tällöin joku on sanonut, että "eivätkö nuo asiat ole tapahtuneet kauan sitten". Tässä voin sanoa, että jos joku ihminen on tehnyt jossain keskitysleirissä rikoksia, niin se ei tarkoita sitä, että muut vastaavat tapaukset annetaan samalla anteeksi, kun se yksi Majdanekin vartija sai sen teon anteeksi, kun hän sattui kuolemaan oikeudenkäynnin aikana.