Kuka johtaa Iso-Britanniaa?
Brexit on tuonut ihmisten eteen uuden tyyppisen poliittis-juridisen ongelman, joka liittyy valtion valtasuhteisiin. Eli tätä juridista ongelmaa, joka koskee tiannetta, missä parlamentti on eri kannalla asioista kuin pääministeri ei ratkaista poliisivoimin tai käskemällä armeijaa kaduille. Tai tietenkin Theresa May voi käskeä poliisia eristämään parlamenttitaloa tai pidätyttää ne, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, kuten jossain Afrikassa on tapana. Mutta kuitenkin tässä mieleen muistuu erään ihmisen kysymys siitä, että kuka Britanniaa johtaa?
Tässä vaiheessa sitten voidaan kysymys kääntää ympäri, eli voidaan kysyä sitä, että mitä mieltä ihmiset olisivat siitä, kenelle valta kuuluu, jos tilanne olisi se, että Theresa May olisi EU:n kannalla, ja parlamentin enemmistö taas EU:sta eron puolella tai tukisi tuota sopimusta? Magna Cartan eli Britannian perustuslain mukaan Britanniassa valta on parlamentin alahuoneessa (House of Commons) istuvilla edustajilla tai parlamentaarikoilla. Siinä asiassa se on melko yksiselitteinen. Ylähuoneella (House of Lords) on oikeus viivästyttää lakien voimaantuloa, mutta parliament act 1911 vuodelta 1911 on vienyt parlamentin ylähuoneelta sen oikeuden hylätä lakeja.
Brexit on juridiselta kannalta katsottuna hyvin ongelmallinen asia, koska siitä määrätty kansanäänestys pantiin täytäntöön ennen kuin mitään osa sopimusta tai sopimus luonnosta oltiin saatu aikaan, ja tuolla tarkoitan sitä, että Theresa May ei oikeastaan esittänyt sitä kaikkea tietoa siitä mikä on tuon eron vaikutus tuohon maahan. Ja sen jälkeen kun sopimus on saatu aikaan, niin seuraavaksi sitten on ollut edessä tilanne, missä parlamentti on äänestänyt sopimusta vastaan. Ja silloin edessä on ollut tilanne, missä vastakkain ovat pääministeri sekä parlamentti. Perustuslain eli Magna Cartan mukaan parlamentti on Britannian korkein päättävä elin, ja sen takia parlamentilla on tuossa maassa kaikkein korkein lainsäädäntövalta. Mutta kun sitten lähdetään puhumaan brexitistä, niin sen seurauksista ei juuri kukaan puhunut silloin kun kansanäänestys tehtiin.
Sitten kun neuvoteltu sopimus ei ole kelvannut, niin ollaan tultu siihen tilanteeseen, missä parlamentti on ikään kuin asettunut sitä vastaan, mitä pääministeri on luvannut, ja tällöin kysymys tietenkin on siitä, että onko parlamentin aina pakko olla sen takana, mitä pääministeri on sanonut, vaikka tuolloin kansanäänestyksessä ei ollut tiedossa sitä, että millainen sopimus tästä erosta sitten saadaan aikaan, ja samoin se että montako kertaa samasta asiasta saadaan parlamentissa äänestää, jos sen päätös ei miellytä pääministeriä? Se miten tässä asiassa käy nähdään joskus tulevaisuudessa, mutta tämä vastakkainasettelu, missä pääministeri on ikään kuin parlamentin kanssa napit vastakkain on erittäin merkittävä asia.
Nimittäin se että periaatteessa parlamentaarisella päättäjällä on vapaat kädet siinä, mitä päätöksiä hän tekee on varmaan kaikkialla tiedossa. Tämä tarkoittaa sitä, että parlamentaarikon päätöksiä ei saisi sanella mistään päin, ja se sitten on muuttunut toisella tavalla ongelmalliseksi. Nimittäin jotta päätös mitä tehdään olisi sellainen, että se olisi hyväksi valtiolle, tulee sitä tehtäessä ottaa kaikki mahdolliset asiat sekä seuraukset huomioon. Eli tuo vaatii sitten aineistoon tutustumista sekä myös sitä, että edustaja joutuu miettimään sitä, että vaikka joku asia näyttää aluksi hyvältä, niin se saattaa tuoda eteen esimerkiksi suurtyöttömyyttä. Se mikä tässä brexitissä kiinnostaa juridiselta kannalta katsoen on se, että olisiko ihmisten päätös ollut toinen, jos kaikki tähän brexitinä tunnettuun sopimukseen liittyvät asiat olisivat olleet tiedossa, ja yksi niistä on se, että minkään yhtiön ei tarvitse toimia britanniassa, ja se että Britannia sijaitsee EU:n laidalla merkitsee sitä, että EU ei oikeastaan Britanniaa tarvitse.
Eli EU:ei tarvitse tuoda tuotteita Britannian läpi, ja tällaiset asiat tietenkin ovat sellaisia, että niistä on vähän vaikea tehdä mitään sellaista konkreettista esimerkkiä. Kun taas puhutaan parlamentissa tehtävän työn juridiikasta, miten päätöksiä tehdään, niin olisi varmaan hyvä miettiä sitä, että mitä varten parlamentin pitää aina miellyttää pääministeriä? Tämä on todella mielenkiintoinen asia, josta varmaan myös suomessa keskustellaan aika ajoin, eli onko parlamentin aina tuettava pääministeriä sekä hallitusta, jos maa on normaalissa tilassa, missä voidaan odottaa tarkempaa tietoa siitä, mitä seurauksia jollain päätöksellä tulee olemaan.
 |
| (WIkipedia) |
Brexit on tuonut ihmisten eteen uuden tyyppisen poliittis-juridisen ongelman, joka liittyy valtion valtasuhteisiin. Eli tätä juridista ongelmaa, joka koskee tiannetta, missä parlamentti on eri kannalla asioista kuin pääministeri ei ratkaista poliisivoimin tai käskemällä armeijaa kaduille. Tai tietenkin Theresa May voi käskeä poliisia eristämään parlamenttitaloa tai pidätyttää ne, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, kuten jossain Afrikassa on tapana. Mutta kuitenkin tässä mieleen muistuu erään ihmisen kysymys siitä, että kuka Britanniaa johtaa?
Tässä vaiheessa sitten voidaan kysymys kääntää ympäri, eli voidaan kysyä sitä, että mitä mieltä ihmiset olisivat siitä, kenelle valta kuuluu, jos tilanne olisi se, että Theresa May olisi EU:n kannalla, ja parlamentin enemmistö taas EU:sta eron puolella tai tukisi tuota sopimusta? Magna Cartan eli Britannian perustuslain mukaan Britanniassa valta on parlamentin alahuoneessa (House of Commons) istuvilla edustajilla tai parlamentaarikoilla. Siinä asiassa se on melko yksiselitteinen. Ylähuoneella (House of Lords) on oikeus viivästyttää lakien voimaantuloa, mutta parliament act 1911 vuodelta 1911 on vienyt parlamentin ylähuoneelta sen oikeuden hylätä lakeja.
Brexit on juridiselta kannalta katsottuna hyvin ongelmallinen asia, koska siitä määrätty kansanäänestys pantiin täytäntöön ennen kuin mitään osa sopimusta tai sopimus luonnosta oltiin saatu aikaan, ja tuolla tarkoitan sitä, että Theresa May ei oikeastaan esittänyt sitä kaikkea tietoa siitä mikä on tuon eron vaikutus tuohon maahan. Ja sen jälkeen kun sopimus on saatu aikaan, niin seuraavaksi sitten on ollut edessä tilanne, missä parlamentti on äänestänyt sopimusta vastaan. Ja silloin edessä on ollut tilanne, missä vastakkain ovat pääministeri sekä parlamentti. Perustuslain eli Magna Cartan mukaan parlamentti on Britannian korkein päättävä elin, ja sen takia parlamentilla on tuossa maassa kaikkein korkein lainsäädäntövalta. Mutta kun sitten lähdetään puhumaan brexitistä, niin sen seurauksista ei juuri kukaan puhunut silloin kun kansanäänestys tehtiin.
Sitten kun neuvoteltu sopimus ei ole kelvannut, niin ollaan tultu siihen tilanteeseen, missä parlamentti on ikään kuin asettunut sitä vastaan, mitä pääministeri on luvannut, ja tällöin kysymys tietenkin on siitä, että onko parlamentin aina pakko olla sen takana, mitä pääministeri on sanonut, vaikka tuolloin kansanäänestyksessä ei ollut tiedossa sitä, että millainen sopimus tästä erosta sitten saadaan aikaan, ja samoin se että montako kertaa samasta asiasta saadaan parlamentissa äänestää, jos sen päätös ei miellytä pääministeriä? Se miten tässä asiassa käy nähdään joskus tulevaisuudessa, mutta tämä vastakkainasettelu, missä pääministeri on ikään kuin parlamentin kanssa napit vastakkain on erittäin merkittävä asia.
Nimittäin se että periaatteessa parlamentaarisella päättäjällä on vapaat kädet siinä, mitä päätöksiä hän tekee on varmaan kaikkialla tiedossa. Tämä tarkoittaa sitä, että parlamentaarikon päätöksiä ei saisi sanella mistään päin, ja se sitten on muuttunut toisella tavalla ongelmalliseksi. Nimittäin jotta päätös mitä tehdään olisi sellainen, että se olisi hyväksi valtiolle, tulee sitä tehtäessä ottaa kaikki mahdolliset asiat sekä seuraukset huomioon. Eli tuo vaatii sitten aineistoon tutustumista sekä myös sitä, että edustaja joutuu miettimään sitä, että vaikka joku asia näyttää aluksi hyvältä, niin se saattaa tuoda eteen esimerkiksi suurtyöttömyyttä. Se mikä tässä brexitissä kiinnostaa juridiselta kannalta katsoen on se, että olisiko ihmisten päätös ollut toinen, jos kaikki tähän brexitinä tunnettuun sopimukseen liittyvät asiat olisivat olleet tiedossa, ja yksi niistä on se, että minkään yhtiön ei tarvitse toimia britanniassa, ja se että Britannia sijaitsee EU:n laidalla merkitsee sitä, että EU ei oikeastaan Britanniaa tarvitse.
Eli EU:ei tarvitse tuoda tuotteita Britannian läpi, ja tällaiset asiat tietenkin ovat sellaisia, että niistä on vähän vaikea tehdä mitään sellaista konkreettista esimerkkiä. Kun taas puhutaan parlamentissa tehtävän työn juridiikasta, miten päätöksiä tehdään, niin olisi varmaan hyvä miettiä sitä, että mitä varten parlamentin pitää aina miellyttää pääministeriä? Tämä on todella mielenkiintoinen asia, josta varmaan myös suomessa keskustellaan aika ajoin, eli onko parlamentin aina tuettava pääministeriä sekä hallitusta, jos maa on normaalissa tilassa, missä voidaan odottaa tarkempaa tietoa siitä, mitä seurauksia jollain päätöksellä tulee olemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti