Kansansuosio on häilyväistä
Kun luemme uutisia, niin silloin tällöin ne voitaisiin otsikoida seuraavasti "Kansalaiset huomio maamme lehdistön suursuosikki on palannut", eli Perussuomalaiset ovat taas päässeet siihen asemaan missä he olivat ennen tätä vaalikautta. Se että lehdistö mielellään juuri tätä puoluetta tukee on sellainen asia, mistä varmaan aina välillä keskustellaan maamme kabineteissa, ja tietenkin se että tuon puolueen johtavat poliitikot sitten saavat paljon julkisuutta lehdistössä varmasti saa aikaan sen, että puolueen kannatus nousee kohisten, ja sillä tavoin taas päästään tekemään sitä oikeaa ja vastuuntuntoista politiikkaa. Ja tällainen uutisointi sitten varmasti tuo ihmisten mieliin kuvan siitä, että tuon puolueen poliitikot ovat vakavasti otettavia, joten sille kannattaa antaa oma ääni.
Tuon puolueen suosion kasvu saattaa johtua siitä, että eräät muut puolueet ovat liian selvästi ilmoittaneet siitä, kenen kanssa eivät halua hallitukseen, ja ennen vaaleja ei kannata ilmoittaa koskaan liian selvästi sitä, millaista politiikkaa puolue ei aio toteuttaa tuolla valtion hallinnon johdossa. Eli jonkun asian rajaaminen pois saattaa viedä puolueelta ääniä sekä suosiota. Se että puolue asettuu tiukasti toista puoluetta vastaan saattaa aiheuttaa noloja tilanteita joskus myöhemmin, koska jos oman kannan ilmoittaa liian selvästi, niin silloin joutuu sellaiseen tilanteeseen, että joko puolue pudotetaan pois hallituksesta, tai sitten se tai sen johto joutuu perumaan puheitaan, mikä on erittäin nolo tilanne tuon puolueen kannalta.
Kun ihmiset antavat äänensä jollekin poliitikolle, niin silloin he ilmeisesti olettavat puolueen pyrkivän automaattisesti myös hallitukseen, missä valtaa todella käytetään, ja se että puolue rajaa itsensä pois hallituksesta saa varmasti aikaan äänestäjien paon. Ja samoin puolueen rajaaminen ennalta pois jostain hallituksesta on myös hyvin ikävä asia, koska se nostaa tuon puolueen suosiota sekä herättää ihmisten kiinnostusta sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan.
Sellainen esimerkki, missä voidaan olettaa puolueen olevan keinotekoisesti rajattu hallituksen ulkopuolelle, on tilanne, missä esimerkiksi muodostetaan joku kymmenen puolueen hallitus, jolla sitten saadaan aikaan se, että joku puolue joutuu yksin oppositioon. Perussuomalaiset ovat muuten nostaneet muutamia asioita esille, mitä ei koskaan olla ennen huomioitu tekee siitä varmasti aika suositun. Tuon puolueen nousu politiikan kentän kolmossijalle on hyvin mielenkiintoinen asia. Se on tuonut mieleeni muutamia asioita joita parlamentissa tapahtuvassa työskentelyssä ei olla koskaan otettu huomioon.
Kyseinen asia on se, että muutamien puolueiden sijoittuminen jatkuvasti sellaiseen asemaan, että ne eivät saa ministereitä hallitukseen on taannut muutamille näiden puolueiden edustajille sellaisen "suojatyöpaikan", missä heidän ei tarvitse oikeastaan muuta kuin haukkua hallituksen linjaa, ja sen kautta sitten haetaan uusia ääniä, mutta koskaan nuo ehkä hyvinkin monta kautta edustajina istuneet poliitikot eivät pääse tai joudu käyttämään valtaa.
Todellinen vallankäyttö on hiukan eri asia kuin se, että haukutaan vallan käyttäjiä, ja hallitustyöskentelyssä pitää aina muistaa sellainen juttu, että valtiolla on rajallinen määrä resursseja, joita sitten pitää kohdentaa johonkin kohteeseen, ja se tekee poliittisesta päätöksenteosta niin kamalan vaikeaa. Nimittäin samalle rahalle on olemassa monta kohdetta, joista sitten saa jokainen ehdottaa mieleistään.
Kun luemme uutisia, niin silloin tällöin ne voitaisiin otsikoida seuraavasti "Kansalaiset huomio maamme lehdistön suursuosikki on palannut", eli Perussuomalaiset ovat taas päässeet siihen asemaan missä he olivat ennen tätä vaalikautta. Se että lehdistö mielellään juuri tätä puoluetta tukee on sellainen asia, mistä varmaan aina välillä keskustellaan maamme kabineteissa, ja tietenkin se että tuon puolueen johtavat poliitikot sitten saavat paljon julkisuutta lehdistössä varmasti saa aikaan sen, että puolueen kannatus nousee kohisten, ja sillä tavoin taas päästään tekemään sitä oikeaa ja vastuuntuntoista politiikkaa. Ja tällainen uutisointi sitten varmasti tuo ihmisten mieliin kuvan siitä, että tuon puolueen poliitikot ovat vakavasti otettavia, joten sille kannattaa antaa oma ääni.
Tuon puolueen suosion kasvu saattaa johtua siitä, että eräät muut puolueet ovat liian selvästi ilmoittaneet siitä, kenen kanssa eivät halua hallitukseen, ja ennen vaaleja ei kannata ilmoittaa koskaan liian selvästi sitä, millaista politiikkaa puolue ei aio toteuttaa tuolla valtion hallinnon johdossa. Eli jonkun asian rajaaminen pois saattaa viedä puolueelta ääniä sekä suosiota. Se että puolue asettuu tiukasti toista puoluetta vastaan saattaa aiheuttaa noloja tilanteita joskus myöhemmin, koska jos oman kannan ilmoittaa liian selvästi, niin silloin joutuu sellaiseen tilanteeseen, että joko puolue pudotetaan pois hallituksesta, tai sitten se tai sen johto joutuu perumaan puheitaan, mikä on erittäin nolo tilanne tuon puolueen kannalta.
Kun ihmiset antavat äänensä jollekin poliitikolle, niin silloin he ilmeisesti olettavat puolueen pyrkivän automaattisesti myös hallitukseen, missä valtaa todella käytetään, ja se että puolue rajaa itsensä pois hallituksesta saa varmasti aikaan äänestäjien paon. Ja samoin puolueen rajaaminen ennalta pois jostain hallituksesta on myös hyvin ikävä asia, koska se nostaa tuon puolueen suosiota sekä herättää ihmisten kiinnostusta sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan.
Sellainen esimerkki, missä voidaan olettaa puolueen olevan keinotekoisesti rajattu hallituksen ulkopuolelle, on tilanne, missä esimerkiksi muodostetaan joku kymmenen puolueen hallitus, jolla sitten saadaan aikaan se, että joku puolue joutuu yksin oppositioon. Perussuomalaiset ovat muuten nostaneet muutamia asioita esille, mitä ei koskaan olla ennen huomioitu tekee siitä varmasti aika suositun. Tuon puolueen nousu politiikan kentän kolmossijalle on hyvin mielenkiintoinen asia. Se on tuonut mieleeni muutamia asioita joita parlamentissa tapahtuvassa työskentelyssä ei olla koskaan otettu huomioon.
Kyseinen asia on se, että muutamien puolueiden sijoittuminen jatkuvasti sellaiseen asemaan, että ne eivät saa ministereitä hallitukseen on taannut muutamille näiden puolueiden edustajille sellaisen "suojatyöpaikan", missä heidän ei tarvitse oikeastaan muuta kuin haukkua hallituksen linjaa, ja sen kautta sitten haetaan uusia ääniä, mutta koskaan nuo ehkä hyvinkin monta kautta edustajina istuneet poliitikot eivät pääse tai joudu käyttämään valtaa.
Todellinen vallankäyttö on hiukan eri asia kuin se, että haukutaan vallan käyttäjiä, ja hallitustyöskentelyssä pitää aina muistaa sellainen juttu, että valtiolla on rajallinen määrä resursseja, joita sitten pitää kohdentaa johonkin kohteeseen, ja se tekee poliittisesta päätöksenteosta niin kamalan vaikeaa. Nimittäin samalle rahalle on olemassa monta kohdetta, joista sitten saa jokainen ehdottaa mieleistään.
Kommentit
Lähetä kommentti