Elinikäinen oppiminen sekä sen vaikutus työelämään.
Elinikäinen oppiminen tai elinikäisen oppimisen malli on kuin pyörä, missä ensin opiskelija tulee kouluun, sekä sitten kehittyy alan osaajaksi. Tuon jälkeen osa entisistä opiskelijoista siirtyy itse opettamaan seuraavaa osaajien sukupolvea. Jos puhutaan siitä, että työelämän kehittyessä sekä työvälineet että työtavat muuttuvat. Samoin uudet tietokonepohjaiset ratkaisut tekevät nykyaikaisesta infrastruktuurista hyvin joustavan, eli nykyään voidaan kaikki toimistotyöt tehdä kotona, ja siitä seuraa uudenlainen uhkakuva. Eli jos joku vaikka sattuu varastamaan työpaikan tietokoneen, niin hän voi varastaa tietoa, jonka luominen on vienyt vuosien ajan.
Ja siksi myös tällaiseen asiaan pitää varautua. Tuon takia jokaisen työläisen pitää käsittää se, että hänen toimintansa työpaikalla ei ole yhdentekevää. Jos puhutaan siitä, että koko elämä on oppimista, niin silloin pitää muistaa se, että kukaan ei ole oikeastaan koskaan täysin valmis tekemään työtä ilman että hänen täytyy päivittää taitojaan sekä tietojaan lähes jatkuvasti. Elinikäinen oppiminen on tietenkin jossain piireissä ymmärretty niin, että se tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää heti lähteä opiskelemaan uutta ammattia, jos ensimmäisen ammatin kautta ei tule heti työtä.
Ammatin opiskeleminen on kaksipiippuinen juttu työnantajien kannalta. Ammattimiehelle pitää maksaa parempaa palkkaa kuin ammattitaidottomille, ja samoin eräät tukijärjestelmät tekevät sen mahdolliseksi, että työläinen tai alainen ei ole täysin työnjohtajien armoilla. Samoin ammatin kautta voi päästä myös sellaisten miesten esimieheksi, jotka ovat itselle joskus olleet hiukan ikäviä tuttavuuksia. Mutta toisaalta ammattimies osaa asiat paremmin kuin joku sekatyömies. Joten tätäkin asiaa pitää miettiä kun päätöksiä koulutuksesta ja muista vastaavista asioista tehdään taas seuraavalla vaalikaudella.
Kaikki uudet järjestelmät vaativat uusia taitoja, ja jos puhutaan talouden irrottamisesta luonnonvaroista, niin silloin tietenkin pitää kehittää esimerkiksi koodaustaitoja, jotta saadaan aikaan sellaista osaamista, mitä ICT-alalla vaaditaan. Tai tietenkään ICT-ala ei ole ainoa ala maailmassa, mutta se on sellainen ala, missä tehdään työtä virtuaalisen tuotteen parissa. Eli tuolloin kyse on sellaisesta immateriaalisesta tuotteesta, jota voidaan tuottaa lähes missä vain.
Ja jos käytetään esimerkiksi verkkopohjaista työskentely-ympäristöä, niin silloin voidaan tuotetta, mikä on tässä esimerkissä tietokone-ohjelma lähes missä vain, kunhan vain tietoverkkojen kapasiteetti riittää. Ja ICT alalla avainasemassa ovat tietoverkot, joiden avulla voidaan ohjelmia käyttää, mutta tietoverkot ovat äärimmäisen tärkeässä asemassa, kun puhutaan sulautetuista järjestelmistä. Eli tekoäly on oikeastaan yksi tapa tehdä sulautettuja järjestelmiä, joiden avulla esimerkiksi vartijat saavat automaattisesti tiedon tappeluista sekä muista järjestyshäiriöistä omiin kännyköihin.
Tekoäly tunnistaa tappelijat automaattisesti, ja ilmoittaa vartijoille tilanteesta sekä lähettää myös kuvan tilanteesta vartijoille sekä viranomaisille. Mutta tekoäly voi seurata esimerkiksi sitä, miten ihminen ajaa autoa, ja jos auton nopeus ylittää suurimman sallitun nopeuden, mitä maassa sallitaan niin se voi juoruta tästä asiasta viranomaisille. Toisaalta mutkikkaampi tekoäly voi myös verrata ajomatkoja sekä pysähdysten määrää siihen, sekä kerätä tietoja ajonopeuksista, jolloin järjestelmä voi päätellä onko ylinopeutta ajettu kaupungissa vai moottoritietä. Tuolloin voidaan hyödyntää tietoa siitä, miten autoa on ajettu sekä myös sitä tietoa, että miten kauan mikäkin pysähdys on kestänyt sekä myös jarrutusten ja kaasupolkimen käyttöä koskevaa dataa ja yhdistää sitä nopeus tietoihin.
Tuo tieto voi paljastaa myös rattiraivon, jos henkilö lähtee liikkeelle kumit ulvoen jokaisesta liikennevaloista, mistä hän lähtee liikkeelle, tai äänimerkkiä tulee käytettyä kovin usein. Tai sitten tekoäly voi olla esimerkiksi sellainen vakionopeudensäädin, joka esimerkiksi seuraa GPS:n tai image-skannerin avulla sitä, mitä nopeutta missäkin kohdassa tietä saa ajaa, ja sitten tuo järjestelmä säätää nopeutta rajoitusten mukaan. Tuo jälkimmäinen laite skannaa nopeusrajoitus merkkejä, ja säätää nopeutta niiden mukaan. GPS taas vaatii yhteyden tiehallinnon tietokoneeseen, josta se saa tietää sen, että mikä on missäkin kohdassa ylin sallittu ajonopeus.
Elinikäinen oppiminen tai elinikäisen oppimisen malli on kuin pyörä, missä ensin opiskelija tulee kouluun, sekä sitten kehittyy alan osaajaksi. Tuon jälkeen osa entisistä opiskelijoista siirtyy itse opettamaan seuraavaa osaajien sukupolvea. Jos puhutaan siitä, että työelämän kehittyessä sekä työvälineet että työtavat muuttuvat. Samoin uudet tietokonepohjaiset ratkaisut tekevät nykyaikaisesta infrastruktuurista hyvin joustavan, eli nykyään voidaan kaikki toimistotyöt tehdä kotona, ja siitä seuraa uudenlainen uhkakuva. Eli jos joku vaikka sattuu varastamaan työpaikan tietokoneen, niin hän voi varastaa tietoa, jonka luominen on vienyt vuosien ajan.
Ja siksi myös tällaiseen asiaan pitää varautua. Tuon takia jokaisen työläisen pitää käsittää se, että hänen toimintansa työpaikalla ei ole yhdentekevää. Jos puhutaan siitä, että koko elämä on oppimista, niin silloin pitää muistaa se, että kukaan ei ole oikeastaan koskaan täysin valmis tekemään työtä ilman että hänen täytyy päivittää taitojaan sekä tietojaan lähes jatkuvasti. Elinikäinen oppiminen on tietenkin jossain piireissä ymmärretty niin, että se tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää heti lähteä opiskelemaan uutta ammattia, jos ensimmäisen ammatin kautta ei tule heti työtä.
Ammatin opiskeleminen on kaksipiippuinen juttu työnantajien kannalta. Ammattimiehelle pitää maksaa parempaa palkkaa kuin ammattitaidottomille, ja samoin eräät tukijärjestelmät tekevät sen mahdolliseksi, että työläinen tai alainen ei ole täysin työnjohtajien armoilla. Samoin ammatin kautta voi päästä myös sellaisten miesten esimieheksi, jotka ovat itselle joskus olleet hiukan ikäviä tuttavuuksia. Mutta toisaalta ammattimies osaa asiat paremmin kuin joku sekatyömies. Joten tätäkin asiaa pitää miettiä kun päätöksiä koulutuksesta ja muista vastaavista asioista tehdään taas seuraavalla vaalikaudella.
Kaikki uudet järjestelmät vaativat uusia taitoja, ja jos puhutaan talouden irrottamisesta luonnonvaroista, niin silloin tietenkin pitää kehittää esimerkiksi koodaustaitoja, jotta saadaan aikaan sellaista osaamista, mitä ICT-alalla vaaditaan. Tai tietenkään ICT-ala ei ole ainoa ala maailmassa, mutta se on sellainen ala, missä tehdään työtä virtuaalisen tuotteen parissa. Eli tuolloin kyse on sellaisesta immateriaalisesta tuotteesta, jota voidaan tuottaa lähes missä vain.
Ja jos käytetään esimerkiksi verkkopohjaista työskentely-ympäristöä, niin silloin voidaan tuotetta, mikä on tässä esimerkissä tietokone-ohjelma lähes missä vain, kunhan vain tietoverkkojen kapasiteetti riittää. Ja ICT alalla avainasemassa ovat tietoverkot, joiden avulla voidaan ohjelmia käyttää, mutta tietoverkot ovat äärimmäisen tärkeässä asemassa, kun puhutaan sulautetuista järjestelmistä. Eli tekoäly on oikeastaan yksi tapa tehdä sulautettuja järjestelmiä, joiden avulla esimerkiksi vartijat saavat automaattisesti tiedon tappeluista sekä muista järjestyshäiriöistä omiin kännyköihin.
Tekoäly tunnistaa tappelijat automaattisesti, ja ilmoittaa vartijoille tilanteesta sekä lähettää myös kuvan tilanteesta vartijoille sekä viranomaisille. Mutta tekoäly voi seurata esimerkiksi sitä, miten ihminen ajaa autoa, ja jos auton nopeus ylittää suurimman sallitun nopeuden, mitä maassa sallitaan niin se voi juoruta tästä asiasta viranomaisille. Toisaalta mutkikkaampi tekoäly voi myös verrata ajomatkoja sekä pysähdysten määrää siihen, sekä kerätä tietoja ajonopeuksista, jolloin järjestelmä voi päätellä onko ylinopeutta ajettu kaupungissa vai moottoritietä. Tuolloin voidaan hyödyntää tietoa siitä, miten autoa on ajettu sekä myös sitä tietoa, että miten kauan mikäkin pysähdys on kestänyt sekä myös jarrutusten ja kaasupolkimen käyttöä koskevaa dataa ja yhdistää sitä nopeus tietoihin.
Tuo tieto voi paljastaa myös rattiraivon, jos henkilö lähtee liikkeelle kumit ulvoen jokaisesta liikennevaloista, mistä hän lähtee liikkeelle, tai äänimerkkiä tulee käytettyä kovin usein. Tai sitten tekoäly voi olla esimerkiksi sellainen vakionopeudensäädin, joka esimerkiksi seuraa GPS:n tai image-skannerin avulla sitä, mitä nopeutta missäkin kohdassa tietä saa ajaa, ja sitten tuo järjestelmä säätää nopeutta rajoitusten mukaan. Tuo jälkimmäinen laite skannaa nopeusrajoitus merkkejä, ja säätää nopeutta niiden mukaan. GPS taas vaatii yhteyden tiehallinnon tietokoneeseen, josta se saa tietää sen, että mikä on missäkin kohdassa ylin sallittu ajonopeus.
Kommentit
Lähetä kommentti