Voiko yhteiskunnallisen valvonnan korvata jollain muulla?

Kimmo Huosionmaa

Vanhustenhoidossa ollaan huomattu, että yhteiskunnassa on edelleen tarvetta viranomaisten harjoittamalle valvonnalle, koska esimerkiksi surullisen kuuluisassa Esperin tapauksessa vanhusten omaiset eivät ole ehkä huomanneet yhtään mitään, vaikka ovat käyneet pitämässä vanhuksille seuraa, ja se asia sitten varmasti saa aikaan paljon ihmetystä. Todellisuudessa jos käyntejä tapahtuu kovin harvoin, niin silloin huonoa hoitoa voidaan peitellä erittäin helposti sillä tavoin, että jos vanhusten omaiset ovat ilmoittaneet ennalta, milloin aikovat käydä, niin puhtaat vaatteet on vaihdettu juuri ennen päälle, tai niitä tullaan vaihtamaan kesken vierailun, ja se sitten tietenkin luo hyvän kuvan laitoksesta.

Mutta samalla kun tätä tehdään, niin kysäisen sellaisen kysymyksen, että kuka omainen on sattunut vilkaisemaan siihen viereiseen huoneeseen? Eli käykö siellä viereisessä huoneessa yhtään ketään? Tai jos siellä ei ketään koskaan käy, niin millaisissa oloissa tuo yksin jätetty vanhus sitten elää? Vai elääkö hän oikeastaan ollenkaan? Se että omaisten edessä seisoo sekä hymyilee innostunut nuori hoitaja ei ehkä ole se oikea kuva tuosta paikasta.

Tuo innostunut hoitaja saattaa olla ihminen, joka on harjoittelussa tuossa hoivakodissa, ja siksi hän haluaa näyttää osaamistaan. Samoin suuri osa nuorista on ammatistaan riippumatta aina melko kiinnostuneita työstään sekä innokkaita ja halukkaita tekemään kaikkia mahdollisia tehtäviä, ja tuo avoin sekä iloinen asenne saattaa aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö on tuotu sellaiselle osastolle, missä omaisia käy paljon, jotta hän antaa laitoksesta erittäin hyvän kuvan, vaikka samaisen laitoksen toisella osastolla on meno aivan toista.

Kun ajatellaan sitä, että joidenkin potilaiden luona ei ehkä käy juuri ketään, niin silloin mieleen tulee sellainen asia, että onko nuo potilaat sitten keskitetty johonkin tiettyyn kerrokseen, jolloin noiden vanhusten tilanne voi olla erittäin huono, koska tuolloin ei henkilökuntaa ehkä kiinnosta se, mitä tuolla paikassa tapahtuu. Tässä mieleen tulee elokuva "Kooma", missä eräässä sairaalassa tapahtuu merkillisiä asioita. Aina välillä mietin sitä, millaisia asioita noissa hoito- ja hoivakodeissa oikeasti tehdään, koska se että omaiset eivät käy ikään kuin yllyttää joitakin henkilöitä käyttämään asemaansa väärin. Ja tilaisuus tekee varkaan. Eli se että omaiset eivät käy houkuttaa siihen, että esimerkiksi vuodevaatteita ei viitsitä aina vaihtaa, ja joissakin kauhuelokuvissa potilaita on jopa muumioitu johonkin laitokseen, jotta se voisi nostaa noiden ihmisten sosiaalituet. Mutta kuten tiedämme, niin vain oikein suoritettu viranomaisvalvonta estää tällaiset tapaukset.