Kun puhutaan suojelemisesta, niin silloin kysytään että kuka on se, jota suojellaan?

Sanotaan että Maduron sieppaus osoitti, että Venäjä ei kykene suojelemaan liittolaisiaan. Mutta jos sitten kysytään kysymys, että jos valtio suojelee toista valtiota, niin ketä se oikeastaan suojelee? Jos asiaa ajatellaan Ludvig XIVn eli "Aurinkokuninkaan" oppien mukaan, niin tietenkin hänen mallinsa eli "Valtio olen minä" tarkoittaa sitä, että Ludvig XIVn mukaan valtio joka suojelee toista valtiota itseasiassa suojelee toisen valtion johtoa. 

Miksi valtionpäämiehen paikka on niin haluttu? Sen avulla voidaan eskaloida omia ja oman eturyhmän etua läpi koko yhteiskunnan. Venezuelan presidentin Maduron sieppaus on tietenkin asia, mikä varmasti saa aikaan erilaisia ajatuksia, ja yksi niistä ajatuksista on se, että mitä jos valtion johtoa aletaan entistä useammin vaihtaa yöllisten helikopteri-iskujen avulla? Mitä jos esimerkiksi jonkun toisen maan johtaja vain kaapataan? 

 Kyse on siitä, että uhan tarkoitus on terrorisoida, ja terrorin tarkoitus on taivuttaa vastapuoli sellaiseen mielentilaan, että sen omat mielipiteet sopivat toisen osapuolen mielipiteiden kanssa samoihin raameihin. Terrorin tarkoitus on siis vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon. Juuri siksi terrorin kylväjät valitsevat kohteita, joilla he saavat iskuilleen mahdollisimman paljon huomiota. Noiden iskujen tarkoitus on kylvää kollektiivista pelkoa. Samalla kollektiivinen pelko luo käsitteen jota voimme kutsua kollektiiviseksi viholliseksi. 

Mutta valtioon kohdistuvan terrorin seuraukset ovat usein sellaisia, että terrori yhdistää kansan. Kansa kansa joka kärsii yhdistyy johtajansa taakse. Ja juuri tämä on se mitä meillä Suomessa kutsutaan Talvisodan hengeksi. Eli kun Neuvostoliiton pommit putosivat, niin ihmiset ajattelivat, että heidän oli ainakin hetkeksi unohdettava keskinäiset kaunansa, ja yhdistettävä voimansa ulkoista, barbaarista vihollista vastaan. 

Tuo ulkoisten vihollisten avulla tapahtuva kansan yhdistäminen on tehnyt monesti esimerkiksi epäsuosituista johtajista ihmisten mielissä messiaanisia ikoneja, joiden taakse ryhmitytään siksi, että ulkoinen vihollinen on pommittanut oman kodin hajalle. Mutta mitä tehdään jos uhka kohdistuu valtion johtajaan henkilökohtaisesti? Eli vastustaja tai vihollinen, miten me tätä ulkopuolista vaikuttajaa kutsummekaan, kykenisi suuntaamaan uhan niin, että muille kuin valtion johtajille ei ole vaaraa? Silloin tietenkään tavallinen ihminen ei koe asiaa niin konkreettisesti, että hänen kotinsa on muuttunut soraläjäksi. Uhkaamalla valtion johtajaa henkilökohtaisesti voi tuo näkymätön vaikuttaja eskaloida omaa malliaan läpi koko yhteiskunnan. 

Tosin sanoen, mitä jos esimerkiksi Neuvostoliiton johto olisi suoraan sijoittanut agentin Presidentin selän taakse, ja uhannut tätä pistoolilla? Jos näin olisi toimittu eikä pommeja olisi pudotettu, niin silloin ei Stalinin pelko olisi samalla tavalla eskaloitunut läpi yhteiskunnan. Kansainvälisen lain ongelma on se, että se on laadittu valtion johtajien toimesta. Sen avulla ainoastaan valtioiden välisiin selkkauksiin voidaan puuttua kansainvälisten järjestöjen toimesta. Ja juuri tässä asiassa kansainvälinen laki osoittaa toimimattomuutensa. Esimerkiksi Hitler hyökkäsi toiseen maahan eli Puolaan siksi, että hän halusi kääntää ihmisten huomion pois sisäisistä ongelmista, kuten vallan keskittämiseen natsipuolueelle eli Hitlerille itselleen. Samalla tavalla valta oli Neuvostoliitossa keskittynyt Stalinin käsiin, ja molemmissa maissa alettiin keskustella siitä, että voisiko valtaa jakaa myös muille. 

Eli yhteiskunnan sisäistä painetta purettiin hyökkäämällä ulkoista vihollista vastaan. Neuvostoliiton virallinen propaganda nimitti kaikki muut kuin kommunistit aatevihollisiksi, jotka piti tuhota. Hitler taas muutti omassa propagandassaan kommunismin juutalaisten vaikutuskanavaksi. Ja tietenkin esimerkiksi valtion taloutta voitiin hoitaa mukavasti viemällä tuolta melko suurelta vähemmistöltä kansalaisoikeudet, ja sitten takavarikoida heidän omaisuutensa. Neuvostoliitossa esimerkiksi työttömiä, asunnottomia sekä muita "sopeutumattomia" kuten vähemmistökansojen kieltä puhuvia siirrettiin armotta vankileireille. Se että salaisen poliisin ilmiantaja ei osannut jotain kieltä teki tuon kielen puhujasta suuren luokan agitaattorin sekä imperialistien kätyrin. 

Eli tuolla tavalla sitten valtion johto suoritti kovan luokan etnistä puhdistusta. Kun työttömyyttä hoidettiin pakkotyön kautta, niin se sitten suoraan aiheutti vankileirien koon kasvua. Eikä normaali teollisuus kyennyt kilpailemaan hinnassa pakkotyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa. Mutta lopulta sitten alkoi kuulua myös pyyntöjä siitä, että Stalinin pitäisi jakaa valtaansa myös muille. Ja siksi Stalin hyökkäsi Suomeen. Neuvostoliitossa oli nimittäin alkanut liikkua tietoja siitä, että Stalin ei ollut välittänyt mitään Ukrainan nälänhädästä, jonka yhteydessä kuoli noin 8 miljoonaa ihmistä. Stalinille tuo nälänhätä oli kiusallinen. Joten hän halusi päästä eroon ukrainalaisista sotilaistaan, jotka olivat ehkä todistaneet Ukrainan nälänhätää. Joten tietenkin pieni Suomi sopi erinomaisesti tähän tarkoitukseen. 

Valtion johtoon kohdistuva painostus sekä hallinta ovat asioita, joista pitäisi keskustella paljon enemmän. Eräässä kirjassa eräs valtiotieteilijä esitti ajatuksen siitä, että mitä jos YKn pääsihteerillä olisi käytössään salamurhaajia, joiden tehtävä olisi estää sotia. Tuo ajatus perustuu malliin, jonka mukaan henkilökohtaisen uhan kautta voidaan valtion johtoa painostaa demokratiaan sekä luopumaan sodista. 

Tuo ajatus tietenkin tuo heti mieleen sen, että mitä jos tuota asiaa käytetään väärin, ja YKn pääsihteeri kaappaa vallan maailmassa? Siinä siis on syy siihen, miksi maailmanjärjestön johdolla ei ole mitään keinoja puuttua valtioiden sisäiseen toimintaan, ja kun tuo malli sitten yhdistetään ulkopuolisen uhan avulla tapahtuvaan kansan yhdistämiseen, niin silloin olemme tilanteessa, jossa henkilö suoraan uhkaa maailmaa. Valtionpäämiehen murha on ajatus, josta joskus on puhuttu jopa laittomana toimintana. Ja silloin voimme tietenkin kysyä, että mitä jos Putinilla ei olisi ydinaseita? Putin on samalla tavoin kuin muutkin diktaattorit hankkinut ydinaseita turvakseen. Eli sanotaan, että Putinin ja muiden ydinaseita omistavien diktaattorien malli on se, että "jos minut tuhotaan, niin silloin myös te muut tuhoudutte". 

Mutta mitä jos tuon murhan avulla estetään esimerkiksi ydinaseiden käyttö? 

Äärimmilleen viedyssä futuristisessa mallissa voi tuo diktaattori yrittää estää esimerkiksi itseensä kohdistuvaa salamurhaa siten,, että tuo diktaattori hankkii sellaiset mikropiiri-implantit joiden avulla ydinasesalkku tai siihen liitetty teknologia toteaa hänen olevan hengissä. Jos tuo signaali katoaa, niin järjestelmä laukaisee ydinaseet. Malli on haettu jostain fantasiakirjoista, joissa johtaja asentaa pommit henkivartijoidensa ruumiiseen. Ja jos hän kuolee, niin samalla hänen biosensorinsa laukaisee nuo pommit, joilla hän hallitsee henkivartijoitaan?

Valtion johtajat, tai valtion johtajat joilla on ydinasesalkku ovat ihmisiä, joiden käytössä on valtava tulivoima. Ja tuo tulivoima on tietenkin asia, joka pitää heidät vallassa. Jos noita henkilöitä ei ole, niin silloin ei ehkä ydinaseen laukaisu onnistu. Ennen ydinasetta valtion johtajat olivat vain yksi henkilö, mutta ydinaseet ovat konkretisoineet tulenkäytön myös heihin itseensä. 

Mitä jos ketään ei tarvitse tappaa? Seuraava malli luo mahdollisuuden uhkaan, jota ei koskaan ennen ole ollut. Mutta samalla se on myös äärimmäinen mahdollisuus. 

Elon Muskin kaltaisten miesten yhtiöissä kehitellään mikropiirejä joiden avulla voidaan ohjata esimerkiksi robottiproteeseja. Mutta noiden implantti-sirujen avulla voidaan myös kontrolloida ihmisten toimintaa täysin. Kyseistä tekniikkaa kutsutaan nimellä BCI eli Brain-Computer Interface. 

Kyseessä on teknologia jonka tarkoitus on liittää ihminen tietokoneeseen ilman näppäimistöä ja muita näkyviä välineitä. BCI teknologia voi palauttaa näön sokealle tai sen avulla esimerkiksi neliraaja-halvaantunut kykenee käyttämään tietokoneita sekä antamaan käskyjä roboteille. BCI laite lukee ihmisen aivoaaltoja ja muuttaa ne käskyiksi, jotka välitetään tietokoneelle. 

Elon Muskin Neuralink-yhtiö kehittelee yhä kehittyneempiä tapoja asentaa noita siruja ihmisten aivoihin. Periaatteessa tuollaisen mikropiirin voisi asentaa drooni, joten tietenkin on mahdollista, että tuollainen siru asennetaan kenen tahansa aivoihin. Tuollaisesta teknologiasta ovat kiinnostuneet myös sellaiset miehet kuin Kim Jong un, ja  noiden välineiden avulla voidaan tietenkin lukea myös ajatuksia. Eli periaatteessa ihminen voidaan muuttaa robotiksi, joka tekee vain mitä käsketään. Eli tuollaiset välineet tietenkin herättävät ajatuksia siitä, miten niitä voidaan myös käyttää mielellään erittäin väärin, tai pitäisikö tässäkin kohdassa kysyä itseltään, että kenen kannalta tuollainen käyttö on väärinkäyttöä? Kuka on siis vastuussa sodista? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor