Myös lähde josta kirjoitus on tehty saattaa muuttaa muotoaan jo ennen kuin se merkitään muistiin. Eli myös suullisessa vaiheessa tarina saattaa kerätä uusia kerroksia itseensä. Kun tarina kulki tarinankertojien suusta suuhun, niin nuo henkilöt saattoivat keksiä niihin paikkoja tai suurennella ihmisten asemaa, jotta heitä kuunneltaisiin paremmin, ja juttu myisi paremmin. Joka kerran kun tarina kulkee kertojalta toiselle, niin se muuttuu hiukan.
Jokainen kertoja lisää tarinaan uuden kerroksen, uuden näkökulman sekä uuden tulkinnan. Alkuperäisen kirjotuksen tekijä tai tarinan kertoja ei ehkä tunnista tarinaa samaksi mitä hän kertoi aikoinaan jollekin toiselle, vaikka hän olisi pistänyt tarinan liikkeelle. Tarinoilla on taipumus kasvaa kuin pullataikinat. Niitä tarkastellaan aina siten, että ne sopivat aikakauden maailmankuvaan. Eli yhteiskuntapoliittinen tilanne saattaa muuttaa tarinoiden sisältöä hyvin paljon.
Kun tutkimme ja analysoimme tekstejä, niin silloin kohtaamme tietenkin sellaisia asioita kuten Atlantis sekä piispa Henrikin kuolema Köyliön järven jäällä, niin meidän pitää huomioida muutamia asioita. Kaikkia tekstejä katsotaan aina erilaisten lasien eli suodattimien sekä kerrostumien lävitse. Eli varsinkin varhaisia tekstejä on muotoiltu uudestaan siksi, että ne on haluttu muuttaa miellyttämään esimerkiksi voittajia. Sodat ja rauhat ovat aina muuttaneet historiaa. Eikä esimerkiksi tarinoita ole välttämättä kirjoitettu muistiin niiden alkuperäisessä muodossa.
Vaan ne on ehkä kerrottu toisille useiden sukupolvien ajan. Ja niiden sisältö on saattanut muuttua monestakin syystä. Joskus tarinan kertoja ei ehkä ole muistanut tarinaa ainakaan täysin oikein, ja lisännyt siihen paikkoja tai nimennyt niitä uudestaan, kun alkuperäinen tarina on jotenkin päässyt unohtumaan.
Itse uskoisin että esimerkiksi sosiaalis-poliittinen tilanne 1500-luvun Suomessa ei ainakaan rohkaissut kertomaan tarinoita ruotsalaisista lääninherroista, jotka olivat surmanneet piispoja. Vaan tarinat kerrottiin siten, että ne miellyttivät esimerkiksi Kustaa Vaasaa, joka oli kääntynyt Luterilaisuuteen. Ja saattaa olla että tarina piispasta nimeltään Henrik on muokattu niin, että siitä ei kukaan joudu vastuuseen, vaikka se päätyisikin Kustaan ja hänen hovinsa korviin.
Kuten huomaatte, niin kirjoituksessa toistuvat sanat "saattaa olla". Eli kukaan ei voi tietää varmasti paljonko tarinaa on muutettu ennen kuin se on merkitty muistiin, eikä kukaan nykyihminen voi tietää miten paljon noita vanhoja kirjoituksia on muutettu esimerkiksi kristinuskon tulon sekä myös uskonpuhdistuksen jälkeen.
Vai onko kukaan oikeastaan ajatellut, että esimerkiksi kirjurien muistiin merkitsemä tarina saattaa olla kerrostunut monta kertaa ennen kuin se on kirjoitettu muistiin. Eli tarinoiden muotoutuminen sekä kerrostumien kerääntyminen on saattanut alkaa kauan ennen tarinan muuttumista kirjoitettuun muotoon. Ja tietenkin kertojat sekä kirjoittajat ovat tuota tarinaa käsitelleet, niin tietenkin he ovat halunneet tehdä siitä myyvän. Eli kun ajatellaan Atlantista, eli kadonnutta mannerta joka vajosi Platonin mukaan aaltoihin, niin meidän pitää huomioida, että Platon ei itse tarinaa keksinyt, vaan hän oli kuulemma kuullut sen joltain egyptiläiseltä papilta.
Eikä kukaan muuten itseasiassa tiedä että onko tuo tarina edes koskaan ollut Platonin itsensä kirjoittama tai muistiin merkitsemä. Ja tietenkin tarina on kerännyt itseensä kerroksia jotka ovat paisuttaneet Atlantiksen kokoa. Eikä Atlantis edes Platonin tarinoissa ole tavallista lähiötä suurempi. Sen mitat olivat siis 5000X5000m. Ja alkuperäisessä tarinassa kyseessä saattoi olla linnoitus, joka sitten paisui huomattavasti myyvimpänä pidettävään muotoon jonka on joko muistiin merkinnyt Platon tai joku keskiaikainen kirjuri, joka on myynyt tuotostaan Platonin nimellä.
Kun esimerkiksi Peloponnesolaissota päättyi Ateenan tappioon, niin hyvin suurta osaa Ateenassa kirjoitetusta kirjallisuudesta kohtasi se, että tekstien sisältöä muutettiin miellyttämään voittajia eli Spartaa, joka tietenkin saneli silloin tahdin. Ja Spartaa ei miellyttänyt minkäänlainen demokratia. Joten noita antiikin tekstien sisältöä voidaan tarkastella tätäkin taustaa vasten. Ja myöhemmin tekstien sisältöä muutettiin miellyttämään roomalaisia sekä kristittyjä, jotka vainosivat kaikkia joita he pitivät pakanallisina. Kun sitten ajatellaan esimerkiksi kerrostumia joita tekstien päälle on myöhemmin muodostunut, niin jokainen sukupolvi, me mukaan lukien katsomme tekstejä aikamme moraalia sekä etiikkaa vasten.
Eli oma maailmankuvamme muokkaa sitä, miten näemme historialliset kirjoitukset, jotka saattava sisältää yllättävän vähän faktoja. Kun puhutaan kirjoitusten luonteesta, niin tietenkin moni historioitsija on joutunut kohtaamaan sellaisen asian, että hänen oletettiin kirjoittavan omasta kuninkaastaan tai johtajastaan imartelevaan tai myönteiseen sävyyn. Eikä esimerkiksi Platonin Atlantis ole ehkä edes aluksi ollut lähelläkään sitä, mitä se on nykyisissä UFO-tarinoissa. Platon oli ateenalainen, joka halusi varmasti osoittaa isänmaallisuuttaan varsinkin opettajansa Sokrateen saatua kuolemantuomion, joten siksi hän saattoi kirjoittaa melko vaatimattomasta valtakunnasta, joka sitten kaatui Ateenan voittoon.
Ja ehkä tuota Platonin tarinaa ei koskaan ole kirjoittanut Platon, vaan joku ehkä myöhemmin elänyt henkilö, joka tietenkin on kuullut sen joltain, joka on kuullut sen joltain toiselta, ja ehkä tarinan mustiin merkitsijä on maininnut Platonin sen kirjoittajaksi, koska se on kuulostanut sopivan upealta ja etäiseltä. Tarina aaltoihin vajonneesta mantereesta on saattanut olla aivan toisenlainen ennen kuin se on merkitty muistiin. Se on saattanut olla jo kirjoitusvaiheessa kerrostunut, kun ihmiset ovat kertoneet sitä toisilleen. Ja nuo kerrostumat ovat sitten vaikuttaneet siihen, että Atlantis olisi ollut valtava manner, joka olisi hallinnut suurta osaa maailmasta, ja sitten sen olisivat tuhonneet Ateenan joukot.
Toinen vastaava tarina on Piispa Henrikin ja talonpoika Lallin välienselvittely, mikä päättyi tuon piispan kuolemaan Köyliön järven jäällä. Saattaa olla että alkuperäinen tarina kyllä kertoi kirkonmiehestä joka surmattiin jossain. Mutta sitten ennen kuin tällaista tarinaa alettiin merkitä muistiin, niin se on saattanut saada useita kerrostumia päälleen. Eli tarinan mukaan Henrik oli kotoisin Kaalimaalta, mikä viittaa ainakin joidenkin mielestä Irlantiin. Ja sitten kuolema Köyliön järven jäällä saattaa olla jonkun kertojista keksimä hätävalhe, kun alkuperäinen tarina ei ole muistunut mieleen. Samoin "Kaalimaa" saattaa olla sellainen hätävalhe, jonka joku trubaduuri on keksinyt, ettei häntä jatkuvasti keskeytetä.
Eli alkuperäinen tarina saattaa olla peräisin jostain kaukaa Keskisestä Europasta tai jopa Venäjältä, ja siinä sitten ehkä aluksi on ollut pappi tai piispa, joka on surmattu jossain peltoaukealla. Tuollaiset tarinat saattoivat aiheuttaa maanomistajille ongelmia, joten murhapaikaksi vaihtui sitten tarinassa turvallinen Köyliönjärvi. Saattaa olla että tuo järvi on sijainnut muutenkin muualla kuin Köyliössä. Eli paikka on saatettu montakin kertaa nimetä uudelleen sekä tarinassa että muutenkin paikan nimiä on muuteltu, eikä kukaan varmaan halunnut asua järven rannalla, jonka jäällä on tapettu kuuluisa kirkonmies.
Kommentit
Lähetä kommentti