Opiskelijoiden jaksaminen on taas kerran ollut paljon tapetilla. Ja suuri osa opiskelijoista on jossain vaiheessa kokenut pakko-oireita opiskellessaan esimerkiksi yliopistoissa. Joten mistähän tämä asia sitten mahtaa johtua? Kun puhutaan sitten esimerkiksi juuri opiskelijoista, niin kyseinen asia varmasti on stressaava kokemus. Jokainen aine pitää saada läpi, tai sitten seuraa ongelmia. Eli jatkokursseille pääsy riippuu siitä, että onko joku edellinen kurssi hyväksytty.
Se sitten tarkoittaa sitä, että jokaisen kurssi kokonaisuuden tulee olla hyväksytysti suoritettu. Ja jos sitten joku 30 vuotta työelämässä ollut henkilö jonka valmistumisesta on parikymmentä vuotta sattuu nuo kursseilla vaadittavat taidot osaamaan, ja sitten läpäisisi kurssin muutamassa tunnissa, niin se ei tarkoita että noita asioita ensimmäistä kertaa käsittelevä henkilö läpäisee ne samalla tavalla. Jos opiskelija käy töissä, niin sekin aiheuttaa stressiä, koska myös työpaikat vaativat sitä, että työt tehdään kunnolla. Ja varsinkin nuorella työntekijällä jonka otteet eivät vielä ole sillä tasolla kuin vanhojen työntekijöiden otteet voi olla vaikeaa mennä töihin, varsinkin jos hänelle on huudettu siitä, että "kaikki mitä teet pitää aina tehdä uudestaan".
Opiskelun ongelma on suorituskeskeisyys. Suorituksia on pakko saada, jotta opiskelusta pääsee eroon. Samalla tietenkin pitäisi löytää vapaa-aikaa. Se mikä sitten stressaa ihmisiä on se, että sosiaalinen paine varsinkin yliopistoissa on suuri. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, eli esimerkiksi joku neurologiseen vähemmistöön kuuluva varmasti kokee jotkut tilanteet ahdistavina, mutta samalla me voimme sanoa että myös neurologiseen enemmistöön kuuluvat kokevat tietynlaiset tilanteet vähintään kiusallisina. Eli saattaa olla että ryhmässä missä opiskellaan ei ole ketään, josta joku edes haluaa seuraa.
Tällä tarkoitan että kaikki ihmiset eivät vain pidä kaikista muista ihmisistä. Saattaa olla että joku kokee alkoholin käytön kiusallisena, tai sitten henkilöllä saattaa menneisyydessään olla asioita kuten vankeustuomioita tai mielenterveysongelmia, joista hän ei ehkä halua keskustella. Eli jokainen opiskelijavalinta on yksilöllinen. Eikä vankeustuomio estä kaikissa tiedekunnissa opiskelua. Joku saattaa olla työskennellyt vaikkapa huumepoliisissa ennen opintojen alkua, ja tuollaisissa tilanteissa saattaa "pakkososiaalisuus" tuntua vaikealta. Ja joku saattaa kokea työpaikan tai sen puuttumisen muuten vaikeaksi puheenaiheeksi. Ja joku ei vain löydä muuten mitään yhteistä muiden kanssa.
Kun ihminen opiskelee jossain yliopistoissa, niin silloin pitää muistaa se, että jokainen meistä on erilainen. On ihmisiä jotka oppivat jotain asioita nopeammin kuin toiset, mutta sitten noilla henkilöillä on ongelmia joidenkin muiden asioiden kanssa. Siis yliopistoissa opiskelu vaatii tietenkin työtä, eli kirjoja ja muuta aineistoa pitää oikeasti lukea, ja niiden sisältö pitää oikeasti ymmärtää, jotta ihminen voi valmistua joku päivä esimerkiksi lääkäriksi, lakimieheksi tai ekonomiksi. Siis miksi ihminen opiskelee? Mikä motiivi siihen on, että joku ei käy joka viikonloppu diskossa, ja vaihda tylsää luentoa esimerkiksi kaupan kassan vaihteleviin tehtäviin?
Ehkä siksi että valmiit ekonomit, lääkärit ja lakimiehet saavat hiukan parempaa palkkaa kuin perusduunari, ja ehä nyt 50 vuotiaana joskus jään varsinkin pimeänä, sateisena päivänä toimistolle tai kotiin töihin. Jos 20-vuotiaana henkilö jaksaa käydä töissä jossain rakennuksilla, niin jaksaako hän tehdä samaa työtä sitten 50-vuotiaana? Riittääkö kaupan kassan palkka ehkä perheen elättämiseen sekä katetaanko sillä kaikki menot, mitä ihmisellä on vanhemmalla iällä?
Mutta opiskelu vaatii työtä. Opiskelu ei siis ole mikään amerikkalaisten TV-sarjojen kaltainen asia, jossa eletään bileistä bileisiin. Tai tietenkin bileitä voidaan aina harrastaa, mutta sitten jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, missä pitää valita joko juhlimisen tai opiskelun välillä. Ja jos sitten opiskelu menee huonosti esimerkiksi iltatöiden takia, niin silloin voi pettymys olla suuri. Nimittäin joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä on pettymys.
Lopputyö, gradu tai tohtorin väitöskirja on edessä ennemmin kuin opiskelun alussa edes ehditään ymmärtää. Ja jossain vaiheessa edessä on se niin sanottu viimeinen juhla. Jos sitten ajatellaan että henkilö lähtee jonnekin kaupan kassalle hakemaan opintoihinsa lisärahoitusta, niin silloin edessä on tilanne jossa joku asia loppuu. Ja se joku asia on nimeltään jaksaminen tai aika. Jaksaminen liittyy siihen, että meistä kovin moni ei jaksa istua kaupan kassalla joka ilta. Eikä esimerkiksi kesätöitä ole aina tarjoilla. Kun puhutaan siitä että nuo iltatyöt ovat muka sitten loistavia lisätienestejä, niin niitäkään ei ole aina tarjoilla. Eli myös työnantajille pitää sopia se, että henkilö tulee heille töihin.
https://yle.fi/a/74-20127275
Kommentit
Lähetä kommentti