Olipa kerran eläintarha, jossa oli todella paljon eläimiä. Tuo eläintarha oli sellainen, että siellä oli ahmoja, susia, karhuja, hirviä sekä monia muitakin enemmän tai vähemmän upeita eläimiä. Nuo eläimet ovat tietenkin kotimaisia, ja sen takia tuon suuren eläintarhan johtajat arvelivat, että heidän eläintarhansa oli jotenkin hiukan tylsä, koska esimerkiksi jokainen suomalainen saattoi jopa nähdä karhun luonnossa, ja lähisoilla se isäntäkin ampui sen hirven, josta tehtiin pihvejä jokaiselle jahtiin osallistuneelle. Se että noita eläimiä nähtiin luonnossa koettiin jotenkin tylsäksi asiaksi, ja sen takia kyseinen eläintarha tai eläintarhan johto päätti hankkia upouuden vetonaulan, tai oikeastaan kaksi vetonaulaa.
Nuo vetonaulat olivat kaksi suloista pandaa suoraan Kiinasta. Pandojen olo tietenkin tehtiin mahdollisimman mukavaksi, jotta ne olisivat mahdollisimman söpöjä. Niille rakennettiin oma talo, ja sitten tietenkin ruoaksi nämä kaksi söpöliiniä saivat parasta bambua suoraan Kiinasta, koska esimerkiksi heinät joita Hirvi söi saisivat herkät vatsat ripulille. Kun sitten pandat saatiin tuohon eläintarhaan oli kyseessä suuri media-tapahtuma. Kaikki varmaan halusivat nähdä kuinka maailman söpöin karhu istui syöden bambua. Pihalla harmaakarhu istui ja söi joko lihaa tai heiniä, mutta koska kyseessä on kotimainen, tylsä eläin, niin kuka sitä viitsii katsoa?
Ja tietenkin tässä tapauksessa kyseessä oli taloudellisesti melkoinen sijoitus. Eli nämä pandat ajoivat koko eläintarhan lähes konkurssiin, ja nyt ne ovat saaneet kaikessa hiljaisuudessa paluulipun tuonne punalippuiseen Manner-Kiinaan, jossa ne sitten saavat paikallista bambua lopun elämäänsä. Ja jäljelle jää valtava määrä laskuja.
Tilanne oli vähän sama kuin joku urheiluseura pestaisi maailman huippunimen tuomaan itselleen nimeä ja mainetta. Tuo huippunimi varmaan voittaisi kisoja ja toisi seuralle media-näkyvyyttä, mutta paikalliset urheilijat eivät ehkä pääsisi kisaamaan ollenkaan. Eli rivimiehet- ja naiset jäisivät sivuun seuran toiminnasta, kun se panostaa vain yhteen toimijaan.
Siis miten tämä kahden pandan episodi liittyy esimerkiksi maamme liike-elämään? Se kuvaa tilannetta, jossa vain pari pandaa eli kovaa tekijää pääsee kehittämään omaa osaamistaan. Ja muiden tehtävänä on vain seisoa vieressä ja ihastella sitä, miten upeasti panda osaa kaikki asiansa. Maamme huippu-urheilu on tietenkin yksi esimerkki siitä, kuinka luomme pandoja sinne ja tänne. Monilla huippuluokan urheilijoilla on ulkomailta hankitut valmentajat. He harjoittelevat jossain muussa maassa, mikä sitten mukavasti luo etäisyyttä normaaliin naapurin "Penttiin" ja "Pirkkoon", joiden kanssa ei edes haluta ottaa juoksukilpailuja. Tuo sitten lisää etäisyyttä huippu-urheilijoiden ja muiden välille.
Eli jos tätä tilannetta verrataan vaikkapa huippu-urheiluun, niin toki kansainvälisesti- sekä sponsoreita ajatellen 20-30 kovaa huippunimeä varmaan tuovat paljon rahaa jollekin huippu-urheiluyksikölle. Se että ehkä 10 miestä tai naista käy hiihtoputkessa päivittäin hiihtämässä 50-100 kilometriä tuo näyttävää tulosta, eli nuo hiihtäjät näyttävät hyvältä noustessaan palkintokorokkeelle. Mutta se ei vaikuta esimerkiksi sepelvaltimoleikkausjonoon HUSin ovella. Eli kun keskitytään johonkin huippuihin, niin silloin massat unohtuvat täysin. Eli tavallinen ihminen ei saa edes monistettuja ohjeita siitä, kuinka paljon pitäisi liikkua tai miten jotkut liikkeet suoritetaan.
Nuo 10 kovaa hiihtäjää eivät varmaan paranna ainakaan kansanterveyden tilaa ainakaan kovin . Se että kymmenen huippu-urheilijaa voittaa mitaleja ei ole kovin suuri määrä, jos sitä verrataan meihin keski-ikäisiin miehiin, jotka niin usein kamppailevat vyötärönmitan tai jopa korkean verenpaineen sekä sepelvaltimotaudin kanssa. Eli nuo mitalit ovat vähän valjua katsottavaa, kun katsellaan esimerkiksi ylipainon sekä huonon yleiskunnon aiheuttamia kustannuksia koko Suomen väestöön. Eli nuo huippu-urheilijat ovat kuin pandoja. He vievät ihmisten huomion pois arkisesta miehestä ja naisesta, jonka pitäisi kyetä pitämään työkykyään. Siis kuinka tavallinen näky huippu-urheilija on jossain suomalaisella pururadalla? Tai kuinka tavallinen urheilija ammattilaisurheilija oikeasti on? Onko meillä kaikilla kaveripiirissämme ammattilaisurheilijoita?
Se että halutaan pienentää terveydenhuollon kustannuksia voisi onnistua, jos ihmiset saadaan liikkumaan. Siis käveleminen, hiihto tai polkupyöräily varmaan auttaisivat huonon yleiskunnon hoitamisessa. Eli kuinka paljon terveydenhuollossa säästettäisiin, jos kaikki lopettaisivat tupakoinnin, kävisivät kävelyllä tai vaikka pyöräilisivät töihin. Se mikä juuri urheilun määrärahojen kohdentamisessa on vaikeaa on se, että liikunnan avulla voidaan ennalta-ehkäistä juuri keuhko, sekä sydän ja verisuonitauteja. Mutta tietenkin myös kuntourheilija vaatii tilat, johon hän pääsee harjoittelemaan turvallisesti ja miellyttävästi. Syksyn sateet tuovat taas eteen tilanteita, joissa olisi mukavaa mennä urheiluhalliin harjoittelemaan. Mutta jos kaikki hallit ovat varattuina huippu-urheilua eli ammattilaisia varten, niin se sitten aiheuttaa sen, että huippu- eli ammattilaisurheilu etääntyy yhä enemmän massoista, joiden sydän ja verisuonitaudit ovat suuri menoerä terveydenhuollolle.
Me kaikki olemme kuulleet tai ainakin TVstä nähneet tilanteita, joissa esimerkiksi yhtiön johtaja palaa kotimaahan jostain ulkomailta, ja sitten kertoo siitä, miten hän on palkannut ulkomailta "kovan tekijän", joka on nostanut miljoonia yrityksiä suosta. Tuo kova tekijä on siis samassa asemassa kuin joku äskeisen eläintarhan eli Ähtärin pandat. Hän saattaa käyttää jotain tiettyjä projektinhallintaohjelmia, joista sitten peritään valtavia lisenssimaksuja. Eli hän saattaa tulla hyvinkin kalliiksi. Ja pahimmassa tapauksessa tuon pandan hinta on sama, kuin koko muun työpaikan yhteensä.
Me saatamme sokaistua jostain asiasta. Kun me palkkaamme johtajia ulkomailta, niin me samalla aiheutamme tilanteen, missä meillä on talossamme panda. Tuolla pandalla ei ole mitään hajua siitä, miten meillä Suomessa asioita on totuttu hoitamaan. Kun hankimme pandan taloomme tekemään jotain "juttuja", joita muut eivät muka sitten osaa, niin me estämme omia paikallisia työntekijöitä kehittymästä. Pahimmillaan panda saa aikaan sellaisen tilanteen, että kaikki näkevät vain tuon eksoottisen, upean toimijan. Kun kaikki huomio kiinnittyy siihen, että panda saa kaikki tehtävät tehdyksi, niin silloin muut työntekijät eivät ehkä saa ollenkaan huomiota. Eli vain pari pandaa saa tilaisuuden kehittyä työssään osaajiksi, jotka ehkä joskus perivät mestarin paikan.
Kommentit
Lähetä kommentti