Suomalaisten yritysten toiminta Venäjällä on asia, joka ei ole aivan sellainen, kuin sen toivoisimme olevan. Tai siis tiettyjen ihmisten etu ei ole ehkä aivan sama kuin tavallisten kansalaisten tai valtion etu, eli jos ajatellaan idänkauppaa, niin se on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tuonut valtavia voittoja niille, joilla on ollut suhteita.
Monet yhtiöt ovat jatkaneet ilmeisesti liiketoimintaa Venäjällä sellaisilla tuotteilla, joita ei ole erikseen kielletty. Eli periaatteessa tämä toiminta on täysin laillista, mutta samalla se tuo mieleen mallin, jossa jokainen asia, mitä ei saa Venäjälle myydä tai viedä, pitää aina erikseen kieltää. Nikkeli on ainakin ennen ollut tärkeässä asemassa ammusten tuotannossa, mutta silti tuota metallia tuodaan Venäjältä, jalostetaan Suomessa sekä sitten viedään takaisin Venäjälle. Ja kuljetuksen hoitaa joku venäläisten kanssa perustettu yhteisyritys, jonka toimijana toimii venäläinen mies, jolla on läheiset suhteet Vladimir Putiniin, ja sen takia kyseinen asia tietenkin kiinnostaa toimittajia sekä ilmeisesti myös viranomaisia.
Kun tutkijat ovat sanoneet, että EU eikä USA ole sitoutunut Ukrainan voittoon, niin he ilmeisesti ovat jossain määrin oikeassa. Venäjän tappiota sodassa toivotaan mutta samalla myös pelätään. Asealan yhtiöiden kannalta katsoen Ukrainan kriisi on valtava kultakaivos, koska se että Venäjä jää pystyyn tietenkin takaa noiden tuotteiden myynnin.
Periaatteessa Ukrainan häviö olisi asetehtaille taloudellinen voitto, koska Venäjän pelko takaa erityisesti korkean teknologian aseiden myynnin NATOlle sekä NATOn liittolaisille. Ja Venäjän ydinlaitokset ovat myös suuri pelon aihe. Venäjällä on pelotetta, jolla pelotella. Ja rahaa jolla lahjoa. Eikä Putinin poistuminen vallasta tuo ehkä mitään muutosta tuohon maahan, joka on palannut Stalinin aikaan. Samoin maailma on palannut Kylmään Sotaan, jossa rauhaa ylläpidetään asein.
Venäjällä on tietenkin välineitä kuten kultaa, timantteja, öljyä sekä kaasua ja halpaa työvoimaa, jolla se voi ostaa ystäviä. Ne joilla on sukulaisia Venäjällä on aihetta pelätä FSBn tekevän jotain noille venäjälle jääneille ihmisille, jos he kieltäytyvät ehdotuksesta esimerkiksi välittää elektroniikkaa Venäjälle kielloista ja sanktioista huolimatta.
Putinilla on tukenaan BRICKS-maiden kuten Iranin tuki, ja hän voi käyttää noita BRICKS maita välikätenä hankkiessaan tuotteita läntisiltä markkinoilta. Iranilla on paljon myötäilijöitä, joiden mielestä länsimaiset arvot ovat lähinnä turhaa hapatusta, ja nuo tahot varmasti käyvät kauppaa Iranin kanssa, joka on myynyt aseita Venäjälle Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.
Samoin myös rahapulaa poteva Kuuba sekä muutamat Väli-Amerikan maat saattavat toimia väli-ostajina Putinille, ja sitten laivata tuotteet suoraan Pohjois-Koreaan. Eli Putin antaa noille maille rahat ja ostoslistan, ja sitten nuo rahapulasta kärsivät kolmannen maailman maat saavat provision, kun ne suostuvat toimimaan Putinin bulvaaneina esimerkiksi aseiden sekä niihin kuuluvan elektroniikan hankinnassa.
Sanktiot ja rajoitukset eivät tehoa Venäjään samalla tavalla kuin ns. "normaaleihin" valtioihin. Sanktiot on tehty toisia demokratioita vastaan, ja Venäjällä ei Putinin tarvitse välittää yhtään mistään, mitä eurooppalaisten- tai eurooppalaiseen demokratiaan tottuneiden valtiopäämiesten pitää välittää. Lehdistö on Venäjällä olemassa vain yhtä asiaa varten: sen tehtävä on tukea autoritääristä hallintoa. Eikä tuossa maassa ole edes muodollista sanan- ja lehdistönvapautta.
Länsimaiset tuotteet Moskovalaisen kaupan hyllyillä on saatettu tuoda toisista kaupungeista. Tai sitten ne ovat piraattituotteita, joilla yritetään todistaa etteivät sanktiot tehoa. Tai sitten Putinin miehet ovat hankkineet ne muiden BRICKS maiden kautta. Kolmas vaihtoehto on se, että länsimaiset yhtiöt ajattelevat että jokainen tuote pitää erikseen kieltää, ja kauppasaarron läpi saa viedä mitä vain, mitä ei olla erikseen kielletty.
Tietenkin ihmiset ovat huolissaan Venäjän ydinaseiden tulevaisuudesta, mutta samalla myös toisia asioita pelätään. Nimittäin Venäjä on tuonut joillekin yrittäjille suuren summan rahaa, ja sen takia jos Venäjä hajoaisi, niin silloin nuo yrittäjät jäisivät vaille tuloja, jotka ennen olivat suuria. Kun Suomi liittyi NATOoon, niin silloin historia toisti itseään, mutta käänteisessä mielessä. Kun Suomi aikoinaan solmi YYA- sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, niin silloinen oikeistolainen Suomi muuttui yhdessä hetkessä vasemmistolaiseksi.
Eli vanhat asiat kuten Suojeluskunnat ja monet muut yhteiskuntajärjestystä tukemaan perustetut järjestöt kuten "vientirauha" muuttuivat fasistisiksi ja samalla kielletyiksi. Tilalle tuli vasemmistolainen suuntaus, joka haki avoimesti tukea Neuvostoliitosta. Ja sitten kun poliittinen heiluri heilahti taas oikealle, niin silloin ensin Neuvostoliiton hajoaminen toi venäläisille uuden oikeuden matkustaa ulkomaille, mikä tietenkin mahdollisti venäläisittäin katsoen hyväpalkkaisen työn ulkomailla, ja yksi suosittu kohde oli tietenkin Suomi, jonka rakennustyömaat täyttyivät venäläisistä työläisistä.
Mikäli yrittäjällä oli suhteita Venäjälle, niin sieltä järjestyi valtava määrä työläisiä tekemään työtä Suomeen, ja yrittäjä saattoi tietenkin pyytää silloin vähän pienempää hintaa työstä, koska työvoima oli halvempaa. Mutta sitten jos suhteita löytyi vielä enemmän, niin kokonainen tuotanto voitiin siirtää Venäjälle. Ja tietenkin se että henkilö saattoi pitää rahojaan venäläisessä pankissa toi hänelle valtavia verovoittoja. Tietenkin on mahdollista, että osa suomalaisessa omistuksessa olevien yhtiöiden tuotteista on valmistettu vankityönä. Ja ehkä joku on tuon asian paljastumista pelännyt.
Tuota aikaa voidaan kutsua jälkisuomettumiseksi, eli aika-ajoin vanha kunnon YYA-henki, jossa Moskovaa ei saanut mitenkään arvostella nousi pintaan. Eli lehdistössä toivotaan ja pelätään Venäjän tappiota, ja välillä vanhat ajat muistuvat mieleen, kun lueskelen noita lehtijuttuja, joissa ikään kuin toivotaan sodan loppuvan Putinin sanelemaan rauhaan. Samoin se että edesmennyt oppositiojohtaja Navalnyi menetti rauhanliikkeen silmissä mielipidevangin aseman, koska hän oli sanonut jotain, mitä "ei voitu hyväksyä". Ja tuo asia sitten oli kuin kopio Neuvostoliiton ajan toiminnasta.
Mutta sitten seurasi hyökkäys Ukrainaan. Venäjän asevoimat eivät ole vieläkään saaneet aikaan mitään kovin vakuuttavaa. Ja Suomen liityttyä NATOoon alkaa tietenkin mielessä liikkua ajatus siitä, että FSB saattaa kiristää joitakin yrittäjiä enemmän tai vähemmän aidoilla asiakirjoilla, joiden perusteella henkilö olisi ehkä tiennyt mahdollisesta vankityöstä. Samoin venäläisiä joilla on Suomen passi, mutta sukulaisia Venäjällä on ehkä kiristetty tai yritetty kiristää yhteistyöhön pelottelemalla, että heille käy jotain, jos nämä Suomessa asuvat sukulaiset eivät suostu availemaan Facebook tilejä FSBn agenteille.
https://yle.fi/a/74-20068825?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
https://yle.fi/a/74-20080333?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Kommentit
Lähetä kommentti