Kaikki yhtiöt ja ihmiset eivät tee samaa työtä.

 

Kuva: Kuntarekry

Palkansaajien keskusliitot ovat laajamittaisesti lakossa tänä keväänä, kun työelämän uudistukset tai palkansaajien asemaa heikennetään. Kun Riikka Purra on sanonut, että esimerkiksi Perussuomalaiset ovat olleet palkansaajien keskuudessa suosituin puolue, niin totta kai Suomen tietotoimisto julkaisi gallupin, kuinka paljon taas kerran perussuomalaiset ovat kasvattaneet äänimääräänsä. Ja tällä kerralla mukana olivat kaikki suomalaiset. No tämä nyt varmaan osoittaa sen, että Orpon hallitus voi nauttia kansan enemmistön suosiota. No enää ei kuitenkaan puhuttu palksansaajien enemmistön suosiosta. Eikä tuossa gallupissa enää ollut niitä kuuluisia palkkeja, jotka koristivat YLE:n kotisivujen yläosaa koko Sanna Marinin hallituksen alkutaipaleen ajan. 

Kun sitten puhutaan esimerkiksi työstä, niin silloin me kohtaamme sellaisen omituisen asian, että esimerkiksi palkansaajat niputetaan yhteen. Eli esimerkiksi palkansaajia, jotka tekevät raskasta tai keskiraskasta työtä verrataan toimistotyöntekijöihin. Samoin työnantajia ei juurikaan erotella esimerkiksi yhtiön koon, toimialan tai sijainnin suhteen.

Lehdistö on tietenkin aina listannut toimialoja, joista löytyy töitä. Ja kansan kestosuosikki on varmasti hoito- ja hoiva-ala. Tuolta alalta löytyy töitä. Tai oikeastaan monet noista ilmoitetuista työpaikoista ovat oikeasti määrä-aikaisia vuokratyöpaikkoja, joiden ilmoittajat ovat työvoiman välitysyhtiöitä. Eli niistä voisi saada töitä, mutta tietenkin se vaatii työhaastattelua. Ja mikään ilmoitus ei enää takaa sitä, että töitä on oikeasti edes luvassa. Kun esimerkiksi puhutaan hoiva-alan yrityksistä, niin silloin työvoimapalvelut haluavat varmasti, että heillä olisi paljon tarjokkaita, joista tuo hoiva-alan asiakas-yritys voi valita mieleisensä. 

Eli jos katsotaan sitä, että palkansaajat ovat kaikki erilaisessa asemassa sen mukaan mitä he tekevät, tai että pienen sekä keskisuuren yrityksen asema neuvotteluissa on hiukan eri, kuin suurten sekä tunnettujen, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävien yritysten asema, niin esimekiksi paikallinen eli yrityskohtainen sopiminen varmaan suosii sellaisia suuria työnantajia, joilla on suuri tunnettavuus sekä verkostot joiden kautta ne voivat värvätä korvaavaa työvoimaa.

Tällainen kehitys tietenkin johtaa kaikkien toimialojen keskittymiseen. Ja kun pienet yritykset kuolevat, niin silloin kilpailu vähenee. Tämän kehityksen voimme huomata esimerkiksi autokorjaamoissa. Autojen huolto on siirtynyt merkittävältä merkkiliikkaiden käsiin, ja huoltoasemien korjaamohallit ovat muuttuneet pesulinjoiksi. Keskittyminen on nähtävissä kaikilla aloilla, ja se tarkoittaa sitä että kilpailu vähenee, mikä nostaa hintoja. 

Se mitä ihminen tekee työpaikalla on myös tärkeä asia. On paljon ihmisiä jotka työskentelevät esimerkiksi näennäisesti raskaalla sekä rasittavalla alalla. Mutta toki esimerkiksi joissakin yhtiöissä eivät työnjohtajat tee oikeastaan mitään muuta kuin valvovat muiden työtä. Eli karrikoiden nuo henkilöt seisovat vieressä, ja kertovat muille mitä näiden pitäisi tehdä. Tuolloin ei kyllä pääse hiki tulemaan missään työpaikassa. 

Se kuinka paljon aikaa työpaikalla käytetään ei ole itseisarvo. Se että aika pitäisi käyttää tuottavaan työhön on aivan eri asia, kuin se että työpaikalla nyt vain vietetään aikaa. 

Se miten paljon aikaa yhtiön työntekijä viettää työpaikalla ei ole sama asia, kuin kuinka paljon aikaa yhtiön työntekijä käyttää tuottavaan työhön. Eli jos työntekijä seisoskelee puoli päivää kahvitauolla tai pitää tupakkataukoja jatkuvasti, niin se ei varmaan ole tuottavaa työtä. Siis aika jonka henkilö viettää kahvikupin ääressä tai vessassa käyttäen sosiaalista mediaa ei ole sitä aikaa, joka tuo yhtiölle sen tarvitsemia tuloja. Samoin puoli päivää krapulassa tärisevä työntekijä ei ole se, mitä voidaan kutsua tuottavaksi työntekijäksi. 

Varsinkin palvelu- ja matkailualan yrityksille voi lakko, joka sattuu esimerkiksi hiihtolomien aikaan olla hyvinkin tuhoisa. Nimittäin varsinkin pohjoisen tunturihotelleille hiihtolomat ovat sitä suurten varausten aikaa, jolloin käyttökatetta kasvatetaan. Ja jos tuo huonevarausten määrä jää alhaiseksi, koska liikennevälineet eivät kulje, niin se vaikuttaa todella paljon koko vuoden tuloihin. Ja varsikin alueella jossa koko yritystoiminta pyörii tullaisen toimijan ympärillä, voi tällainen toiminta kaataa hyvin suuren määrän ihmisiä työllistäviä yrityksiä. 

Mutta kaikkein tuhoisin tapaus on sellainen työntekijä, joka ei sovi tehtäviinsä. Kun ihminen hankkii hotellihuonetta ja tulee asiakkaaksi johonkin hotelliin, niin hän varmaan odottaa saavansa tietynlaista palvelua. Eli jos palvelualalle sattuu tulemaan vääriä ihmisiä, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että sen kokee esimerkiksi hotellin asiakas, jolle käydään tiuskimassa tai jonka annokset kaadetaan syliin. Siis ikävä kyllä jokainen maailman hotelliasaiakas, mukaan lukien toimitusjohtajat ei häiritse hotellien työntekijöitä seksuaalisesti tai lähmi sihteriään edes pikkujouluissa, jolloin häntä voidaan syyttää seksuaalisesta häirinnästä. Tuollaisessa tapauksessa saattavat yhtiön sisäiset asiat kuten huonosti yhteen sopivat henkilökemiat liittyä huonoon käytökseen. 

Jos yhtiöllä on kuukausien ajan sama ilmoitus jossain mediassa, niin se voi kertoa siitä että kukaan ei hae tuota työpaikkaa. Tai sitten se voi kertoa siitä, että työ on hiukan vaikeaa, eli siihen ei löydy päteviä hakijoita. Kuitenkin se mikä saattaa estää hakijoita hakeutumasta tuohon yritykseen saattaa olla huono työilmapiiri. Eli jossain tapauksessa myös se, että yhtiön sisällä eivät henkilökemiat toimi saattavat vaikuttaa esimerkiksi myös asiakaspalveluun sekä värväysmahdollisuuksiin. Mikäli yhtiö saa huonon maineen, niin silloin se kohtaa myös rekrytointivaikeuksia. 

Yrityksen liikevoitto ei suoraan kerro, miten monta ihmistä se työllistää. Se että yritys tekee voittoa ja rahaa ei tarkoita suoraan, että se työllistää kovin montaa ihmistä. Asianajotoimistot sekä insinööritoimistot eivätkä sijoitusyhtiöt eivät ole mitään kovin suuria työllistäjiä, vaikka ne saattavat tehdä muuten suuria voittoja. Eikä nykyisen automaation aikaan mikään takaa sitä, että vaikka yhtöillä olisi suuret hallit, että se työllistäisi yhtään ketään. Tai jos työpaikka vaatii korkeaa tai epätavallista ammattitaitoa kuten kaivokset vaativat, niin se ei tarkoita että se työllistäisi yhtään paikallista henkilöä, vaan tuolloin työvoima tulee muualta, ja alkuperäiset ihmiset jäävät edelleen työttömiksi. 

Pienen ja keskisuuren yrityksen ongelmana on aina työvoiman saanti. Jos esimerkiksi jossain Äkäslompolossa sijaitsevan konepajan eläkkelle jäävä ammattikoulutettu asentaja halutaan korvata uudella asentajalla, niin tälle uudelle asentajalle pitää tietenkin löytyä asunto. Ja tuollainen asia tekee työn vastaanottamisesta vaikean, varsinkin jos tuon asentajan pitäisi siirtyä etelästä eli pääkaupunkiseudulta  kohti pohjoista. Eli onko sitten asuntoa tarjolla tuollaiselle muuttajalle, joka lähtee Helsingistä kohti Äkäslompoloa huoltamaan moottorikelkkoja.