Se mikä saa ihmiset pelkäämään lamaa on rakennusalan ahdinko, jonka pelätään leviävän muillekin sektoreille. Eli kukaan ei oikeastaan tiedä kuinka paljon verkostotakauksia suurilla rakennusyhtiöillä on keskenään. Samoin kukaan ei tiedä miten paljon saatavia pankeilta jää saamatta, jos joku suuri rakennusyhtiö menee konkurssiin. Suurten rakennusyritysten ongelma on siinä, että ne työllistävät valtavan määrän alihankkijoita, joille joku rakennusalan keskeinen toimija saattaa olla oikeastaan ainoa asiakas, josta ne saavat säännöllistä tuloa. Ja jos valtavan yritysryppään eli toimintaklusterin keskeinen toimija lakkaa olemasta, niin silloin voivat seuraukset olla vähintään laaja-alaiset.
Tervetuloa lamakauden Suomeen. Tosin me emme ole vieläkään oikein toipuneet 1990-luvun lamasta sekä pankkikriisistä. Tällä nykyisellä oikeistojallituksella on vielä edessään tilanne, jossa se voi luvata ihmisille esimerkiksi verta, hikeä sekä kyyneleitä. Lama tietenkin vaikuttaa koko yhteiskuntaan tavalla, joka muistuttaa apatiaa, sekä samalla myös jotain muuta. Eli laman torjuntaan on olemassa monia erilaisia keinoja, joista yksi on tietenkin julkisten investointien lisääminen. Ja julkisten investointien lisääminen vaatii sitä, että valtio hankkii jostain rahaa, jolla se voi noita investointeja maksaa. Tuo julkisten investointien lisääminen lisää sitten valtion velkataakkaa, ja sitten taas meidän pitää löytää uusia säästökohteita.
Tietenkin esimerkiksi työttömyysluvut saadaan alas yksinkertaisesti laittamalla henkilöt pois työttömyyskortistosta joko tukityöllistetyiksi johonkin työpaikkaan jota kukaan muu ei ole halunnut. Tai sitten pitkä-aikaistyötön voidaan lähettää suoraan sairaslomalle tai sairaseläkkeelle, mikä tarkoittaa että hänen työttömyyskorvauksensa nimi muutetaan joksikin muuksi. Valtion kannalta se ei tarkoita kuitenkaan säästöjä, vaan sitä että valtio vain siirtää tuon saman korvauksen, minkä se muuten maksaisi työttömyyskorvauksen nimellä toiselle nimelle.
Tukityöllistäminen tarkoittaa sitä, että valtio maksaa henkilön palkan, ja se tuo valtiolle vain menoja. Jos sitten tukityöllistetty ei viihdy työssään, niin hän kokee samanlaisen työuupumuksen kuin muutkin työssäkäyvät. Mikäli sitten joku yksityinen työnantaja asettaa paikan tukityöllistettävien haettavaksi, niin se saattaa tarkoittaa että työpaikka on sellainen, että sitä on vaikea täyttää.
Se että ministeriöt löytävät säästökohteita ei tarkoita oikeastaan mitään muuta kuin että joku yleensä pientuloinen menettää työpaikkansa, tai sitten joku yhteiskunnallinen palvelu muuttuu taas maksulliseksi. Siis se että jostain säästetään ei tarkoita sitä, että tuo säästetty raha sitten siirtyy mihinkään, missä sillä voidaan esimerkiksi lyhentää velkoja. Joku 170 miljoonan euron säästö on sitten pieni summa, jos sillä pitäisi maksaa 170 miljardin euron velkaa. Jos puhutaan sitten siitä, että valtion pitää saada jostain rahaa, jotta se voisi maksaa esimerkiksi poliisien palkkoja, niin tuolloin tapoja on kaksi.
Ensimmäinen on se, että henkilö, tai yhteisö sekä yhtiöverotusta kiristetään, ja toinen on se, että jotain välillisistä veroista kuten arvonlisäverotusta kiristetään. Tietenkin valtio voi kehittää esimerkiksi veroalen nimellä kulkevan elvytyspaketin, jotta ihmisiä saadaan ostamaan tavaroita. Mutta sitten eteen tulee tilanne, missä tuo veroale on pois valtion taskusta. Ja saadakseen rahaa pitää valtion sitä jostain hankkia. Eli tuolloin voidaan kiristää ALVtä tai sitten ottaa lainaa, jos henkilöverotukseen ei voida koskea.
Tuolloin tilanne muuttuu sellaiseksi, että veroale itseasiassa vie rahaa kuluttajan taskusta, sekä hillitsee ostohalukkuutta, koska tavarat sekä muut hyödykkeet muuttuvat kalliimmiksi, kun henkilöverotuksen alentamisen aiheuttamaa lovea valtion tuloihin korvataan kohottamalla ALVtä. Tai sitten ALV alennuksen aiheuttamaa lovea korvataan kohottamalla jonkun muun hyödykkeen verotusta.
Mikäli yhtiöverotusta kiristetään, niin silloin esimerkiksi start-up yritysten perustamiseen liittyvät riskit muuttuvat suuremmiksi. Eli jos yrittäjältä menee neljännes tuloista ALVn muodossa, niin hän tuskin kokee yrittämistä kovin kannattavana ratkaisuna. Sitten ALVn jälkeen hänen pitää vielä maksaa henkilökohtainen osansa veroista. Yrittäjyyttä on esitetty ratkaisuna työttömyyteen, mutta yrittäjä ei tuo rahaa valtion taskuun, jos hän ei saa töitä yrityksensä kautta.
Mutta samalla tietenkin jos yrittäjä ei saa työtä yrityksensä kautta, niin silloin voidaan kysyä että mitä mieltä on pitää yllä yrittäjyyden kulissia sekä maksaa yrityksen laskuja, jos se ei tuota yhtään mitään. Samoin suuret yritykset lähtevät ulkomaille, koska niiden verotus on liian korkea. Verotusratkaisu on aina kompromissi. Jos henkilöverotusta kiristetään liikaa, niin silloin ihmiset eivät ehkä sitten enää tuo rahaa valtion kassaan. Tai he joutuvat jatkuvasti hakemaan sosiaaliavustusta. Se ei ole valtion talouden kannalta asia, jolla saadaan julkista taloutta pienennettyä.
Asia joka ehkä saisi aikaan muutoksen on aitojen työpaikkojen luominen. Kun valtio työllistää pakkokeinoja käyttäen jonkun pitkäaikaistyöttömän sekä maksaa tämän palkan, niin se ei oikeastaan tuo rahaa valtion kassaan. Samoin jos työtön ei vain pidä työpaikasta, joka hänelle osoitetaan, niin tietenkään hän ei voi pakottaa pitämään tuosta työstä. Ja jos ihminen ei viihdy työssään, niin hän voi silloin kohdata työ uupumuksena tunnetun ilmiön. Se sitten vie kyseisen henkilön sairaslomalle, jossa hän ei voi edes teoreettisesti saada töitä, joista tuo henkilö maksaisi veroja.
Valtiotalouden kannalta voidaan ajatella että sairaslomalle tai sairaseläkkeelle siirtäminen vain oikeastaan siirtää tuota henkilöä koskevan menoerän toisen ministeriön maksettavaksi. Eli valtiotalouden kannalta sairasloma tai sairaseläke eivät ole oikeastaan muuta kuin vain menoerien muuttamista toisen nimisiksi, kuten aiemmin kirjoitin.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/varoitus-hallitukselle-koko-suomea-uhkaa-jopa-lama-kaupungeissa-koittavat-kovat-ajat/b8746861-96b9-457c-89bc-81fda3aac724
Kommentit
Lähetä kommentti